Dmitrov 4.-6.9.2006

Maanantaina sitten taas uudesti syntyneenä toimistolle ja hetimiten lounaan jälkeen autoon ja SVO-kakkoseen, eli siis lentokentälle, hakemaan Kurttia, laitteistospesialistiamme Tanskasta, mukaamme Dmitroviin, missä pitäisi alkaa, jos Jumala suo ja herrat ovat tehneet kaiken mitä on sovittu, yhdessä ja erikseen, erään laitteistomme käynnistys. Ja arvatkaa vaan että oliko tehty!!!!

Vittu joo, anteeksi kaikille ruma sana, mutta vaiheessa oli kaikki! Rauta oli pystyssä, kävihän meidän oma jengi sen asentamassa paikalleen jo pari kuukautta sitten, mutta kaikki muu eli vesi, paineilma, sähkö, höyry, ja mitä sitä onkaan oli kaikki autuaasti tekemättä! Ja kun ajatus oli, että me vaan kurvaamme paikalle, kaikki on valmiina, suurinpiirtein leikataan punainen nauha ja painetaan nappulaa, ja henki haisee ja homma hoituu! Mutta ei niin ei! No, henki kyllä sitten haisi, mutta.......juuuh.. eteenpäin päästiin, ja aika joutuisasti, kun oli perseellepotkijat paikalla. Mutta jottei kenellekään nyt jää väärää käsitystä, niin ihan samalla laiilla hommat jätetään Suomessakin tekemättä. Siis ei mitään uutta. Paras olla ite paikalla ja potkia perseeseen, jos meinaat jotain aikaan saada. Kuinkas sitä ny tyhmät sotamiehet yksikseen, .....

No, keskiviikkona karkasin sitten vähän varkain paikalta, sillä verukkeella, että Sasha (=Alexandra) tulee torstaiaamuna taas venättä opettamaan. No, jäihän sinne vielä Dim, Kolja ja Kurt, joten jos ei sota yhtä miestä kaipaa niin ei tuokaan sitten. Taksiin siis, hinta 650 ruubelia Dmitrovkasta uloimman kehätien (MKAD) lähimmälle metroasemalle, olikohan se nyt Metropolskaya tai jotain, mutta tuli suoraan kotiin metroa vaihtamatta, Tshehovskajalle, siittä sitten kauppaan, maitoo, kaljaa, jugurttii, jumankekka et väsyttää, eilen ku mentiin vasta klo 2 nukkumaan, aamulla klo 7 tikkana tehtaalle ja silleen, aamupalaksi lasi omppumehuu ja kaks kurkkuviipaletta..... Koskahan sitä oppii elämään ihmisiksi?

No, 7.9. junalla taas pariksi päiväksi koti-Suomeen.. (kuva)