Globaalin maailman loppu?

Vapusta siis selvittiin ja arkeen palattiin piipahtamalla vaihteeksi Changshussa ja sen jälkeen samalla reissulla Zhenjiangin kolmen miljoonan asukkaan tuppukylässä Jangtse-joen varrella. Pikavisiitti, mistä jäi arkistoon ainoana uutena kokemuksena mainio ja maukas kylmä aasipaisti, mitä tuli eräässä zhenjiangilaisessa jokivarsiravintolassa popsittua ammoniakilta ja lannalta löyhkäävien tofuklimppien ohella. Liharuokakokemusten määrä kasvoi taas siis yhdellä, tähän mennessä listalle ovat jo päässeet mm. sammakot, koirat ja jakkihärät, kaikenmaailman kummallisista tytisevistä ja hampaistossa narskuvista merenihmeistä ja muista lieroista ja nilviäisistä en edes yritä pitää lukua. Kevätkauden uusia aluevaltauksia ovat myös naudan vatsalaukku, possun korvat chililiemessä ja qingdaolaiset possun sorkat. Makaronilaatikko saattaisi olla pitkästä aikaa aika eksoottinen vaihtoehto. Vois vaikka veivata sellaisen ens viikonloppuna.

Pitkän automatkan aikana höpöteltiin taas mitä höpöteltiin, käytiin läpi Kiinan kahden T:n ongelma (Tiibet, Taiwan) ja tietysti Dalai Lama, jonka kuolemaa monet kiinalaiset tuntuvat jo hiukan odottelevan toivoen, että Tiibetin tilanne sitä kautta helpottuisi, ulkomaisten tiedotusvälineiden kiinalaisten mielestä nurja suhtautuminen Kiinaan, erityismaininnan sai mm. CNN, mikä kiinalaisten mielestä on lyhennys sanoista China Negative News, lähestyvät olympialaiset ja niihin liittyvät terrorismipelot sun muut ja terroristeja kiinalaiset tosiaan alkavat pikkuhiljaa nähdä vähän joka paikassa.

Joku aika sitten täällä Shanghaissa muuan ikäloppu bussi syttyi tuleen ja kolme ihmistä kuoli ja kaduilla puhutaan, että varmaankin kyseessä olivat terroristit, vaikka kukaan ei ole kuitenkaan ilmoittautunut tihutyön tekijäksi. Alkuviikosta paikallinen rekka-auto tipahti sillan kaiteen läpi surmaten pari sattumalta alle jäänyttä jalankulkijaa ja terrorismiepäilyt heräsivät taas. Ja nämä kaksi tapausta siis täällä Shanghaissa. Jonkinmoista hermostunutta hysteriaa alkaa olla ilmassa.

Aina varma puheenaihe on tavaroiden ja erityisesti ruuan hinta, joiden nousulle ei tunnu olevan loppua näköpiirissä ainakaan ihan lähiaikoina. Täällä Shanghaissa vuoden inflaatio oli tuoreiden tietojen mukaan viimeisen vuoden aikana lähes 7 prosenttia ja jos tuosta lukemasta puhdistetaan elintarvikkeiden vaikutus, luku jää vaivaiseen vajaaseen kahteen prosenttiin. Kun sitten otetaan mukaan jatkuva energian hinnan nousu, mikä on kulkenut käsi kädessä elintarvikkeiden hintojen kanssa, niin yhtälö alkaa näyttää enemmänkin kuin hieman epäilyksiä herättävältä. Viikko pari sitten OPECin presidentti ennusti raakaöljyn hinnan kohoavan jo kahteen sataan dollariin tynnyriltä vuoteen 2010 mennessä ja Goldman Sachs oli jo aiemmin heittänyt samanlaisia arvailuja. Deutsche Bank pisti tosin vielä paremmaksi: 250 $!

Entä sitte? Autoilijat tietysti kiroilevat vielä kovemmin kuin nyt ja varmasti kaikki muutkin, kuka mistäkin syystä, mutta varmaa on myös se, että jossain vaiheessa tavaroiden ja raaka-aineiden pitkät kuljetusmatkat alkavat käydä liian kalliiksi, niin kalliiksi, ettei erotusta enää riitä paikkaamaan kaukomaiden edullisemmat työvoimakustannuksetkaan. Kannattaako Kiinasta enää tuoda Jenkkilään tai Eurooppaan mitään tai päinvastoin? Loppuuko Kiinan ja Intian buumi öljyn hinnan nousuun? Kannattaako EU:n ja USAn pikku hiljaa kääntää katseet takaisin omille takapihoilleen eli Itä-Eurooppaan ja Venäjälle tai Meksikoon?

Mene ja tiedä, aika kummalliseen muottiin yhden pienen maapalleron saa väännettyä yhden vaivaisen automatkan aikana ja ihan ilman viinaa.