Halvan elektroniikan jäljillä

Jo jonkin aikaa olen haaveillut uudesta digikamerasta. Vanha digikamera on kyllä ihan hyvä, sellainen kokiskamera, mikä sopii kätsysti taskuun ja jolla nyt saa kohtuullisia kuviakin, jopa meikäläinen kinofilmiajan kummajainen. Nyt halusin jotain hieman parempaa, kunnon zoomin ja optiikan sekä riittävästi säätömahdollisuuksia, vaikka varmaa on, etten tule niistä kuin hyvä jos kymmenettä osaa koskaan tarvitsemaan tai käyttämään.

Siispä shoppaamaan, aikaa kun tällä viikolla on ollut toimistolla ihan kohtuullisesti. Peruskartoitus tietysti netissä, itse kun en mikään kamerafriikki ole ja nykykameroiden kehityksen seuraaminen on jäänyt 80-luvun tasolle, pitkälle 2000-luvulle saakka kun pärjäsin mainiosti vanhalla 70-luvun Canonin AE-1 –kinarillani.

Nyt sitten iskin silmäni Sonyn malliin DSC-H9, missä näytti yhdistyvän kaikki sellaiset vempaimet ja ominaisuudet, joita kuvittelen tarvitsevani sekä tukuttain sellaisiakin, joidenka päälle en ymmärrä tuota enkä taivaallista. Hinta vaan tuntui aika suolaiselta suomalaisilta verkkosivuilta ensin hintaa tarkasteltuani. Halvimmillaan taisi olla jotain vajaat viis ja puolisataa euroa.

No, Kiinasta saa halpaa elektroniikkaa, näin ne kaikki sanovat. Itse kun en vaan ole mikään himoshoppaaja, sata kertaa mieluummin kulutan aikani jossain muualla kuin kauppojen hyllyjen väleissä luuhaamalla eivätkä ikkunaostoksetkaan sen enempää viehätä, niin eipä sitten hintatietoisuuskaan ole kovin korkeata tasoa, joten paha oli mennä väitettä ainakaan etukäteen allekirjoittamaan.

Nyt oli sitten pakko lähteä pienelle kierrokselle. Ja totta tosiaan, hintaero on suorastaan järkyttävä Suomeen verrattuna. Loppujen lopuksi marssin tänään ruokikselta takaisin toimistoon upouuden H9:n kanssa, johon sain vielä kameralaukun, UV-suotimen, kolmijalan sekä 2GB:n muistikortin mukaan samaan pakettiin ja hintaa kertyi koko latingista 3100 rämpylää eli tarkkaan ottaen Suomen Pankin eilisen valuuttakurssin 11,13 mukaan laskettuna 280 euroa! Ja koska shoppailu ei edelleenkään kuulu lempiharrastuksiini, en todellakaan lähtenyt kiertämään koko kaupunkia ja etsimään sitä edullisinta pakettia, vaan koska toimiston vieressä on melkoinen sekatavarakauppojen kompleksi väärällään kaikenlaista hilavitkutinta maasta taivaaseen kohtuulliseen hintaan ainakin suurimmaksi osaksi, feikkejä ja salakuljetettua tavaraakin kyllä on joukossa, mutta koska kiinalaiset kolleegat vakuuttivat tämän ko. merkkipuodin myyvän kunnon kamaa, niin kaupat tuli sitten tehtyä ilman sen suurempia koukeroita.