Hankalaa hankalaa

Se sähköfillari tuli sitten ostettua Carresta noin sadalla eurolla. Yhdellä latauksella pitäisi päästä kuulema jopa 50 kilsaa, mutta taitaa olla mainosmiesten puhetta ainakin osaksi. Hyvin se kyllä pelittää ja helppoa ja mukavaa on sillä ajella, parhaimmillaan taitaa vauhti yltyä huimaan kahteen kymppiin tunnissa että ihan takatukka lepattaa.

Viime viikonloppuna vietettiin sitten Shanghain suomalaisten http://www.shanghainsuomalaiset.com 10-v bileitä Pudongin puolella sijaistevassa hulppeassa Vizkaya-clubin tiloissa. Paikalla oli suomalaisia reilut kaksi sataa melkein parhaimpiinsa tai toiset jopa parhaimpiinsa tälläytyneinä, ohjelmassa aluksi suomalaiskansalliseen tapaan muutama puhuva pää pöntöstä pilkistämässä ja monotoniseen ääneen lukemassa paperista jotain, mitä kukaan ei jaksa kuunnella. Sitten kohotellaan täydellisen ja hiiskumattoman hiljaisuuden vallitessa ekat skumppanjat ja käydään pöytään.

Tunnelma alkaa vapautua sitten heti, kun viini alkaa virrata ja baari avautuu ilmaisena kahdeksi ensimmäiseksi tunniksi eikä virvokkeiden hinta ole paha happy hourin jälkeenkään. Ruokailun aikana humaltuvaa juhlakansaa hauskuutti musiikillaan mm. Jussu Pöyhönen Suurlähettiläistä. Jossain vaiheessa kerhon rahastonhoitaja kaatuu suoraa päätä selälleen klubin terassilla vieden tusinan verran laseja mukanaan maahan niin perusteellisesti, että hame lennähtää suoraan sanottuna korviin. Tanssilattia täyttyy myöhemmin illalla ja meikäläinenkin verkostoituu ennestään tuntemattomalle nyt jo selvästi harvenneelle juhlayleisölle laulamalla juomalaulisikermiä mikrofoniin jonkun toisen yhtä huolettoman juomaveikon kanssa. Siitä sitten vielä pienellä porukalla Jussu mukaanlukien jatkamaan lauluiltaa johonkin paikalliseen irkkupubiin aina aamukolmeen saakka. Sunnuntai kuluikin sitten toipumiseen.

Sunnuntaina pitäisi sitten lentää Helsingin kautta Saksaan ja tätä reissua varten ajattelin käydä lähipankissa vaihtamassa itselleni hieman euroja ja muutenkin hieman valuuttakeinottelemassa, euro kun on lyhyessä ajassa halventunut jopa parikymmentä prosenttia rämpylään nähden. Vielä joskus kesällä eurolla sai vajaat 11 rämpylää, mutta nykyään enää vain nippa nappa alle yhdeksän. No, pankkiin siis ja euroja ostamaan. Pankissa ei sitten kuitenkaan ollut euron euroa ja neiti hetken silmiään räpyteltyään sanoi, että tilataan tilataan, tule huomenna uudelleen.

No, seuraavana päivänä taas pankkiin ja euroja noutamaan, joita olin tilannut itselleni täydet tuhat kappaletta. Samainen kassaneiti tunnistaa minut jo kaukaa ja pyytää ystävällisesti jonon ohi tiskille, missä pyydän kauniisti, että saisinkos nyt ne tuhat euroa. Neiti ottaa passin ja pankkikortin, näpyttelee hetken ja toteaa, että mun eurotililläni on vain yksi euro niin kuin olikin. Selitin sitten, että haluaisin OSTAA ne tuhat euroa, mutta sepä ei sitten käynytkään päinsä. Nyt on joku uusi rajoitus, että ulkkarit saavat ostaa max 300 euroa per päivä ja sillä sipuli. Eivät auttaneet kiukuttelut eivätkä erilaiset harmistuneet naaman liikkeet, kolmeen sataan oli tyytyminen ja sama rumba tänään sitten uudelleen. Nyt on taskussa 600 euroa ja kamala kasa erivärisiä kiinalaisia valuutanvaihtopapereita leimoineen eli se siitä valuuttakeinottelusta tällä erää. No, otetaan sitten tukku rämpylöitä ja Malesian reissulta yli jääneet ringitit kassiin ja vaihdetaan Hesassa lentoasemalla, vaihtoaikaa kun Dysselin koneeseen on kokonaista 5 tuntia!