Sähköfillari

Tämmöinen pitäis varmaan ostaa, kaikilla kun tuntuu olevan sellainen, siis ihan kaikilla. Viikonloppuna käytiin jo hieman vakoilemassa hintoja ja hieman mallin mukaan hinnat vaihtelevat vajaasta parista tuhannesta rämpylästä kolmeen tonniin, millä saa jo sellaisen mopotyyppisen sähkömenopelin eli euroissa parilla kolmella sadalla. Voipi olla, että ens viikonloppuna mennään ostoksille.

Suomalaisista on näemmä tullut Shanghai Dailyn etusivun vakiokamaa. Ensin oli se kouluampuja ja nyt sitten Ahtisaari. Erona vaan on se, että sille kouluampujalle järjestyi etusivulta palstatilaa lähes kolmannes koko sivusta, mutta Maraparka sai tyytyä palstan pikku-uutiseen sivun vasemmassa laidassa.

Viime viikolla vietettiin Nantongin tehtaamme tuotantopäällikön Lishanin läksiäisiä, kaveri kun on päättänyt palata perheensä pariin Kunshaniin. Illalla menimme sitten parinkymmenen hengen voimin illastamaan paikalliseen ravintolaan ja kiinalaiseen tapaan meille oli varattu kabinetti (baofang), sillä melko harvoin kukaan syö mitään salin (datang) puolella ja kiinalainen ravintola yleensakin on kabinettien rivistö pitkien käytävien varrella. No, sapuskaa kannettiin pöytiin, olutta kans laatikoittain, joku oli kähveltänyt tehtaan varastosta laatikollisen kiinalaista 7 tähden Great Wall –punkkua, mikä on muuten aivan taivaallisen hyvää, laadukasta ja kallista (40-50 euroa pullo), bajiotakin tuli joitain pulloja.

Ja siitä sitten törpöttelemään. Lishan-raukka joutui melkoiseen lasien kilistyksen kurimukseen ja aika monet gambeit (yhtä kuin kippis tai oikeammin ”lasi kuivaksi”) kaveri joutui nopeaan tahtiin kiskaisemaan. Niinpä sitten illallisen loppupuolella kaveri istuskeli kabinetin ulkopuolella ravintolan käytävällä hieman naama vihertävänä ja kun menin kaverille veskistä palatessa jutustelemaan, kaveri parin sanan jälkeen nousi ylös ja tyhjensi koko vatsan sisällön komeassa kaaressa pitkin käytävää. No, Suomessa olis poke tai useampikin silmät innosta kiiluen tulleet kantamaan kaveria saman tien pihalle, mutta Kiinassa sen sijaan paikalle marssi kolme neljä tarjoilijaa tai siivoojaa univormuissaan ja alkoivat ilman sen kummempia kiemuroita luututa lattiaa puhtaaksi. Toipa yksi heistä vielä pyyheliinankin, millä Lishan sai pyyhittyä pahimmat roiskeet suupielistään.

Tällä viikolla pitäis sitte käydä konsulaatissa äänestämässä ja viikonloppuna ihmetellä paikallista formulasirkusta. Lippuja en ole viitsinyt ostaa, ovat aika moisen kalliita, pari kolme sataa euroa, eikä formulat jaksa niin paljoa kiinnostaa. Telkkarista voi katsoa lähdön, jos sattuu siihen aikaan olemaan kotosalla, netistä näkee sitten illalla, että Hamilton voitti, Kimi ajoi ulos ja Heikilta hajos moottori.