Huhhahhuli – turpaan tuli

(13.-16.12.2006 Syktyvkar-Moskova)

Keskiviikkona eikä oikeastaan torstainakaan sen kummempaa. Tavalliseen tapaan aamukasilta tehtaan pikkubussi noutaa hotellilta ja perillä ollaan lähempänä ysiä, bussi kun hakee väkeä parista muustakin hotlasta vielä matkan varrella.

Keskiviikkoiltana illastimme ihan vaan hotellilla, nälkä oli kova, lounas kun jäi välistä. Sitten se normaali soljanka, mikä oli taas tavallisen hyvää ja perään hotelli Syktyvkarin ” tornedo”, mikä oli jonkinlainen joulutortun sisään leivottu liha- ja sieniyllätys, ihan hyvää sekin. Sen kummemmin emme siinä sitten turista jaksaneet, vaan painuimme huoneisiin. Iltasaduksi kaksi osaa Rooma-dvd:tä ja nukkumaan.

Torstaina sitten kotiin Moskovaan, rutiinilento. Perjantaina tavanomainen toimistopäivä, sain kuitenkin hommattua itelleni lipun lauantain Suomi-Venäjä –matsiin ihka uudessa Khodynshkoe-areenassa, mikä on ihan tässä toimiston takana ja missä pelataan myös ensi kevään lätkän MM-skabat. Samalla lipulla saa katsoa sitten vielä Tsekki-Ruotsi –matsinkin. Lipulla oli hintaa 900 ruplaa eli reilut 25 euroa. Paikka oli kentän päädyssä, ei siis mikään huippu, mutta hyvin sieltä näki. Sunnuntain liput oli loppuunmyyty, joten ei sitten tartte ainakaan paikan päällä jännätä, miten Suomi Ruotsille pärjää, tai Venäjä Tsekille.

Lauantaina Venäjä-Suomi –matsi alkoi jo klo 2. Tupa oli lähes täynnä, suomalaisia näkyi yhdessä kulmassa kolme neljä. Matsin alussa piti kuunnella molempien joukkueitten kansallislaulut, mutta kasettimankassa oli vissiin purkkaa, kun musaa ei kuulunut sitten millään. Jonkun aikaa molemmat jengit odottelivat siniviivoillaan, mutta kun hommasta ei tullut mitään ja yleisökin alkoi jo mylviä, kopauttivat pelaajat pari kertaa mailojaan jäähän ja aloittivat pelin.

Eka erä oli selvästi Venäjän, maaleja ei kuitenkaan tullut. Tokassa erässä Suomi sai peliin liikettä ja sai aikaan muutamia tosi hyviä paikkoja siinä kuitenkaan onnistumatta. Erän keskivaiheilla Suomi sai ylivoiman, mutta pahan hyökkäysalueen siniviivavirheen takia muuan venäläinen pääsi lähes yksin karkuun ja sai huijattua veskarin jäihin ja tempaisi kiekon hallitusti ylämummeliin. 1-0.

Kolmas erä oli myös vauhdikasta kiekkoa, pari paikka oli kummallakin. Erän puolivälin tienoilla Venäjä sai ruuhkan takaa vispattua 2-0 osuman, veskari ei varmasti nähnyt yhtään mitään. Ihan erän lopulla Suomi sitten otti turhautuneisuuttaan typerän jäähyn, mistä Venäjä rankaisi loppunumeroiksi 3-0. Mutta kaiken kaikkiaan 2. ja 3. erä oli tosi nautittavaa kiekkoa ja tupa oli lähes täysi ja tunnelma katossa, vaikka 99,99 prosenttia katsojista olikin paikallisia. Voittajan kansallislauluakaan ei kuultu, purkka kun edelleen jumitti kasettimankkaa.

Illan Ruotsi-Tsekki –matsissa Ruotsi oli mennä jo menojaan. Kymmenen minsan jälkeen peli oli jo 3-0, tokassa erässäkin jo 5-2, mutta runsaiden jäähyjen ja erikoistilanteiden kautta tokan erän lopussa tilanne oli suorastaan ”kutkuttava” 5-4 ja kolmannessakin 6-5, kunnes vikalla minuutilla hannuhanhet saivat tehtyä tyhjiin 7-5. Tunnelma matsissa oli kyllä aika lattea, tuskin viidennes alkuillan katsojista oli enää paikalla, viis kuus ruottalaista jakso huutaa, mutta tsekkejä ei näkynyt. Kotikatsomon sympatiat näyttivät kuitenkin olevan selvästi tsekkien puolella.

Itse halli oli aika aneeminen. Ensinnäkin sisääntuloaula oli aivan liian pieni, vain pari hassua porttia, jossa OMONin miehet pitivät kuria yllä ja jonoja muodostui. Kannattaa siis mennä ajoissa paikalle. Sitten vielä turvatarkastus metallinpaljastimineen aivan hemmetin hankalan pyöröportin jälkeen. Koko halli on täynnä eri värisiä ahtaita muovituoleja, mikähän idea sekin sitten lienee, kirjava on tosiaan vaikutelma. Tulostaulukin oli ekassa matsissa peitetty osittain jollain ihme rautahäkkyrällä, Ruotsi-Tsekki –matsissa se oli sentään tajuttu nostaa korkeammalle. No, halli avattiin virallisesti vasta eilen, että menee varmaan sitten aloittelevien toimitsijoiden piikkiin. Oli kuitenkin hienoa olla varmasti ihan ekojen suomalaisten joukossa korkkaamassa koko, hmmm, komeutta.

Oheistarjonta oli kyllä aika olematonta, matkamuistoja ja marjamehua. Bisseä ei saanut mistään, eikä oikein sapuskaakaan, paitsi VIP-aitiosta, missä itse vanha herra Tihonovkin keikkui ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Veskejäkin on ihan kohtuullisesti ja ainakin näin alkajaisiksi ovat ihan siistejä.

Ja nyt Moskovassa sataa vettä.....