Kerjäläisten valtakunta

Lomat on sitten loppu. Ei auttanut itku markkinoilla, vaan maanantaina oli vääntäydyttävä väkisin Moskovan puolityhjään koneeseen hirvittävistä vieroitusoireista huolimatta.

Jotenkin lähti viikko kuitenkin kulkemaan ilman sen kummempia koukeroita. Toimistollakin oli kaikki ennallaan, mitä nyt Alexei oli kolaroinut viime vuosituhannelta peräisin olevan antiikkisen Nissaninsa lunastuskuntoon. Sen kummemmin ei kenellekään kuitenkaan ollut käynyt, peltiä kyllä ruttaantui.

Siitähän se riemu vasta sitten alkoikin, auto kun pitää poistaa rekisteristä. Koska Alexei on itse kotoisin Pietarista ja autonsakin hän on tietenkin aikoinaan ostanut ja rekisteröinyt siellä, on rekisteristä poistokin tehtävä siellä. Eikä se riitä, että Alexei itse menisi Pietariin ja jonottaisi monta päivää jonkun hemmetin autopoliisin toimistossa, vaan itse romuautokin on kuskattava jollain tapaa sinne! Eikä maksa paljo! Tällä hetkellä Alexeilla ei ole vielä hajuakaan, miten homma kannattaisi junailla. Joku lahjusvaihtoehto taitaa kaverilla olla suunnitteilla.

Kerjäläisiin alkaa jo tottua ja kaikenlaista yrittäjää sitä on nähty. Joku esittelee jalan tynkäänsä, joku jotain muuta rujoa ruumiinosaansa, joku valittaa eläkkeiden riittämättömyyttä, mutta useimmat vaan yksinkertaisesti kerjäävät apaattisina lakki tai joku kippo jalkojensa juuressa.

Yhtenä päivänä vastaan tuli aivan uudenlainen kerjäysinnovaatio. Tverskayan metroaseman liepeillä oli muuan 5-6-kymppinen eukko, jolla oli lastenrattaissa ruskea pitkäkarvainen koira ja kädessään hänellä oli kyltti, missä hän pyysi avustusta koiransa maksaleikkausta varten! Ja rahaa tuli ohikulkijoilta mukavaan tahtiin. Että kyllä apua saa, kunhan vaan älyää pyytää. Taisipa siis koiran maksa pamahtaa ennen kuin emännän.

Perjantaina tulee sitten vieraita Suomesta ja yhden vieraan toivomuksesta on hankittu liput Pähkinänsärkijään (Shelkunzhik) perjantai-illaksi. Tulee siis käytyä baletissakin ainakin kerran elämässä.