YRJÖ

Maanantaina kotiin tullessani ja avattuani rapun oven, vastaan tulvahti sanoinkuvaamaton oksennuksen löyhkä. Eihän siellä rapussa nyt koskaan kovin raikkaita dunkkiksia ole, mutta nyt haju oli lähes läpitunkematon. Vaan ei auttanut, sisälle oli pyrittävä kaikesta huolimatta.

Mitä sitten oli tapahtunut jäänee ikuisesti mysteeriksi, mutta ainakin sen verran sain selville matkalla kotiovelle, että alakerran naapurin ovi oli auki ja joku vanhempi muori lampsi ulos ja sisään jotakin pospotipomiloita papattaen ja sisältä kuului väsyneen miehen haluttomia lyhytsanaisia vastauksia. Haju oli oven kohdalla kamalimmillaan, joten nokkelasti päättelin hajulähteen liittyvän jollain salaperäisellä tavalla tähän asuntoon. Omaan luukkuuni saakka haju ei onneksi yltänyt.

Seuraava yö oli taas tavallista vilkkaampi, suurinpiirtein ohjelmisto kulki tähän tapaan:

- noin klo 23.00 juuri kun olin nukahtanut: ilotulitusrakettien paukuttelua Majakovskin aukiolla
- noin klo 01.00 kulkukoirien tappelua ja haukuntaa makkarin ikkunan alla
- noin klo 03.00 humalaisten laulua ja muuta mekastusta puolen tunnin ajan
- noin klo 04.00 jonkun autosta laukeaa varashälytin
- noin klo 06.00 paskakuskit saapuvat ja kolistelevat metallisia roskalaatikoita asfalttiin
- 06.30 eka naapuri lähtee duuniin ja herättää porttivahdin muutamalla reippaalla tööttäyksellä (yleinen tapa muuten meidän pihalla kellonajasta välittämättä)
- 7.30 känny herättää, muutaman kerran tulee painettua torkkuajastinta päälle......

Keskiviikkona kävimme Tompan ja Jaimen kanssa, jotka olivat saapuneet pariksi päiväksi Moskovaan duunimatkalle, ensin asiakkaiden luona Moskovan ulkopuolella ja ehdimme jo puoli kolmeksi takaisin Moskovaan. Menimme lounaalle entisillä Leninin –vuorilla sijaitsevaan gruusialaiseen maisemaravintolaan nimeltä Rizharskiy Klub. Viihtyisä oli ravintola ja ruoka ja palvely hyvää. Periaatteessa ottavat vastaan vain käteistä, mutta puhumalla toimii ainakin Visa ja onneksi niin, koska muuten oltais jouduttu tiskaamaan. Monesti muuten yritetään samaa kikkaa, ettei muka kelpaa kuin cash (tolko nalizhnami), luottokorteista kun menee provikat. No, laitettiin sitten vähän ekstratippiä.

Ilta kului sitten Moskovan perusnähtävyyksiä esitellessä, Jaime kun ei ole koskaan aiemmin täällä käynyt ja Tompallekin retki oli vasta toinen eli siis tyypillinen turistireitti: Kreml, Punainen tori, tavaratalo GUM, maneesiaukio, Jeesus Vapahtajan kirkko, Arbat, matkalla parit Bozhkat naamariin ja sitten metroajelua muutamilla näyttävimmillä asemilla kuten Ploshad Revoljutsii, Komsomolskaya, Mayakovskaya ja sitten olikin aika suunnistaa kotikulmille iltapalalle eli siihen vakkarisushiterdelle aivan Pushkinin aukion vieressä. Tempastiin siinä sitten hyvät mozzarellasalaatit, shushit ja jokunen Bozhka taas kyytipojaksi. Laskua ei kertynyt kuin jotain alle kaks ja puol tonnia reilut 20 euroa per lurjus, olut on täällä kyllä ylihintaista, mutta sapuskat vastaavasti varsin kohtuullisia.

Oli kerrankin tosi virkistävää laahustaa ympäriinsä kavereiden kanssa eikä aina vaan yksikseen ja puhua omalle peilikuvalleen. Kamalasti oli kavereita alussa tulossa moikkaamaan Moskovaan, mutta perhettä lukuunottamatta ei ole sitten kukaan kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi. Vai onkohan se sitten niin kuin eräskin tuttu sanoi, että ei uskalla, koska kumminkin jo heti asemalaiturilla ryöstetään ja heti perään tapetaan ja lisäksi kun täällä saa koko ajan pelätä, että mikähän kerrostalo nyt räjähtää ja romahtaa niskaan. Joo-o, kyllähän niitä saa tosiaan koko ajan väistellä......

Mutta nyt Suomeen ja lomalle!