KISS - You are in Kiss Camera!

(Moscow 6.-8.5.2007)

Sunnuntaina oli sitten illalla odotettu Suomi-Ruotsi –matsi. Mikon ja Kaisan kanssa menimme paikalle nippa nappa ajoissa ja sattumalta heillä oli yksi ylimääräinen lippu, joten pääsimme sitten porukalla jännäämään, kuinka matsissa käy. Ei tarvinnut istua yksikseen piippuhyllyllä. Herra Hiltunenkin oli taas paikalla, jonka laulu katkesi kyllä jo ekassa erässä, mutta muutoin Suomi oli varsin hyvin edustettuna katsomossa. Ruotsin kannattajia oli vain kourallinen.

Peli oli tosi hyvää kiekkoa ja ottelu oli varsin hyvin Suomen hallussa jotakuinkin koko ajan, maaleja vain ei saatu aikaan. Ekassa erässä hannuhanhet saivat taas tyypillisen maalin, heppoinen lämäri siniviivalta eikä maskiakaan ollut, mutta niinpä vaan kiekko pomppasi Lehtosen hanskasta Suomen maaliin. Näytti siltä, että kuti olisi mennyt ohi, ellei Lehtonen olisi koppia koittanut. Muuten Lehtonen pelasi hyvän pelin kuten Ruotsin veskarikin. Harmi vaan, että tuosta tuli nyt sitten voittomaali. Paikkoja olisi Suomella ollut vaikka kuinka, mutta aina jokin kohta ruotsalaisveskarista oli joko taidolla tai tuurilla kiekon tiellä. Liian usein suomalaisten hyvät poikittaissyötöt maalin edessä tuhraantuivat siihen, että kiekkoa ei saatu kunnolla haltuun ja kutista tuli sitten mitä tuli tai sitten että jouduttiin hetki turhaan leipomaan, jolloin veskari kerkesi hyvin mukaan tilanteeseen.

Ihan matsin lopussa Suomi pääsi pelaamaan kuudella neljää vastaan ja mylläkkää syntyi. Ruotsi oli jo saada taas tuurilla kiekon tyhjiinkin, mutta onneksi kiekko lipsahti aivan sivuraudasta tai tolpasta ohi maalin. Sitten Suomelle jäähy, ja sitten taas Ruotsille, taas Lehtonen aitioon ja lisää mylläkkää, mutta kun ei, niin ei. 1-0 Ruotsille.

Erätaukojen lopussa tuloskuutiossa pyöri hauska ”kiss cam” (kuva). Ruudulla oli iso sydän ja ohjaaja valitsi katsomosta aina jonkun parin kuvaan sydämen sisään ja sitten pussattiin. Jossain vaiheessa ruutuun tuli kaksi Suomi-paitaista punaniskaa, joista toisella oli Lordi-naamari kasvoilla. Ja sitten kaksi ruotsalaista karvanaamakarbaasia! Ja lopuksi vielä kaksi venäläista miliisiä, jotka pitivät vahtia jonkun katsomon oviaukossa. Ja jengillä oli hauskaa. Miliisit olivat ainoita, joilla ei ollut näemmä tarpeeksi kisafiilistä kintereissä ja siten ”Russian kiss” jäi näkemättä.

Maanantaina oli toimistolla taas vaihteeksi jonkun synttärit – meitä kun on aika monta. Synttäreiden vietto on täällä aina pienoinen päivän kohokohta: ensin päivänsankarille annetaan lahja, jota varten ollaan etukäteen kerätty kolehti, pidetään pieni puhe ja varsinkin, jos juhlitaan jonkun naisen synttäreitä kuten tänäänkin, joku miehistä esittää vielä pienen runon. Sitten hieman taputetaan ja onnitellaan venäläisittäin ja sitten lopuksi päivänsankari laittaa pikkuisen erilaista purtavaa esille. Esimerkiksi tänään oli tarjolla mehua, omenalohkoja, banaania, viinirypäleitä, keksejä, suklaakonvehteja (Korkunovin aivan erinomaisen hyviä ja laadukkaita!), kahta sorttia jätskikakkua ja vielä itse kakku päälle. Suomessa en ole vastaavaan kyllä missään aiemmin törmännyt.

Illalla kävin sitten katsomassa sen Gogolin näytelmän ”Shinel”. Tarina kertoo vähäpätöisestä ja muiden pilkkaamasta pietarilaisesta pikkuvirkamiehestä, jonka elämän viimeiset päivät täyttää unelma uudesta päällystakista ja kun hän sen viimein saa ankaran säästökuurin jälkeen itselleen hankittua, huligaanijoukko vie sen hänen yltään melkein samantien. Apua tai oikeutta hän ei saa mistään ja niinpä hän sitten ilman takkia vilustuu pahasti ja kuolee. Mutta kuolema ei kaveria pysäytä, vaan hän ryhtyy itse auttamaan itseään ja tulee samalla rankaisseeksi niitä, jotka hänet unohtivat hädän hetkellä.

Teatteri oli pieni, 80 paikkaa ainoastaan. Itse näytelmä oli kyllä varsin erikoinen, monologi lähinnä eikä oikeastaan sekään, vuorosanoja ei juuri ollut ja tapahtumat kuvattiin enimmäkseen äännähdyksillä, äänillä, valoilla ja muulla yksinkertaisella rekvisiitalla. Jos tarinaa ei tunne hyvin entuudestaan, homman idea taitaa jäädä katsojalta täysin ymmärtämättä, mutta olihan se – kohtalainen tunnin mittainen taidepläjäys.

Tänään tiistaina sitten taas koti-Suomeen, loppuviikolla parin ranskalaisen kanssa pikavisiitille Suomen kautta jonnekin rajan takaiseen Karjalaan ja taas takaisin kotiin.