Mitä ihmeen kisahuumaa?

Lauantaina en sitten juuri muuta tehnytkään, kun kävin katsomassa Suomi-Italia –matsin, päivä kun ei ollut kummoinen, kolea ja luntakin tuli pari hiutaletta. Eipä ollut kovin kummoinen elämys tuo illan pelikään, tupakin oli lähes tyhjä. Suomalaisia oli paikalla ehkä pari kolme bussilastillista, äijiä varmaan 98% ja kolmannes kohtalaisissa kisafiiliksissä ja koska hallista ei saanut jääteetä väkevämpää, alkoi monilla olla suut kuivia jo toisella erätauolla.

Omia eväitä oli kyllä sitten naatiskeltu ennen matsia, useimmat sopivasti, mutta jotkut hieman rankemmalla vaihteella. Yksikin veijari mustassa kiekkopaidassa tuli katsomoon vaahtoinen kuola suusta valuen, kun piti jo ennen matsin alkua ottaa tila haltuun karjahtelemalla miehekkäästi. Samaista kaveria kävikin sitten MVD:n miliisi hieman rauhoittelemassa tokan erän puolivälissä. Kaverilla luki selässä isoin kirjaimin että HILTUNEN.

Eipä ollut itse matsikaan sitten kovin kummoinen. Peli oli aika selvä jo ekan kerran jälkeen, italialaisilla ei juuri paikkoja ollut. Kerran Norrena oli kyllä päästää helpon kudin längistä, mutta kiekko osui kuitenkin johonkin luistimen tai patjan kulmaan ja ponnahti muutaman sentin ohi maalin. Tokassa erässä kolahti yläputki, mutta ohi meni sekin sitten. Uutta oli se, että vähän väliä pelikatkojen aikana kentälle singahti keltapukuisia lakaisijoita, jotka kävivät putsaamassa maalin edustat irtohileestä. Lopputulos oli 3-0 ja sitten kuunneltiin kansallislaulusta se kertosäkeetön versio, mikä itse asiassa taitaa olla Viron hymni?

Sunnuntaipäivä olikin sitten mitä mainioin, aurinkoinen ja lämmin. Niinpä kaupungillakin tuli sitten pitkästä aikaa kuljeskeltua ihan kunnolla, yli neljä tuntia. Huomista teatterireissua varten oli pakko käydä Zhistye Prudilla (Puhtaat lammet) tiedustelemassa, missä sijaitsee teatteri ”Sovremennik”, sinne kun pitäisi mennä huomenna suoraan duunista katsomaan Gogolin ”Shinel” (päällystakki), venäjän ope kun oli niin ystävällinen ja hommas mulle lipun. Kivan näköinen oli tuo lampien kautta kulkeva bulevardi, oli kelluva gondoliravintola ja suihkulähteet yms. Skientologitkin olivat paikalla jakelemassa lentolehtisiä, vaan eivät sentään käännyttämään ruvenneet.

Sieltä sitten hissukseen Leninin kirjaston kautta Arbatille, missä väkeä ja krääsäkauppiaita ja muita kaupustelijoita oli tavalliseen tapaan eli paljon. Eipä siinä muuta, kotiin ja sapuskaa, päikkärit ja sitten taas illalla kahdeksaksi jännäämään, miten Ruotsi –matsissa käy.