Votkaa ja lätkää

Wapusta selvittiin kunnialla ja heti keskiviikkona takaisin Moskovaan. Perjantaina käväisin ruokiksella hakemassa liput viikonlopun Suomi-Italia- ja Suomi-Ruotsi- matseihin, Khodynka- areena kun on alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä toimistolta. Mukavaa oli, että vaikka aluksi lippuja kaupiteltiinkin paketeissa, nyt näitä yksittäisiä lippujakin oli saatavilla ja ihan kohtuuhintaankin vielä – halvimmat piippuhyllyluokan liput olivat vain 450 ruplaa kappale eli alle 15 euroa, netissä näyttää olevan virallisessa lipunmyynnissä tuplahinnat.

Perjantaina kävin sitten illalla tapaamassa Alexein perhettä – poika Egor ja vaimo Anja olivat kotiutuneet viimein sairaalasta ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Matkalla viemisiksi muutama valkoinen hortensia, mitkä ovat kuulema Anjan mielikukkia (340 ruplaa eli kympin).

Perillä meitä odottikin sitten Anjan veivaama illallinen ja pullo ukrainalaista votkaa – kuinkas muuten. Alkupaloiksi oli Alexein lempialkuruokaa (zakuska), mikä olikin aivan mainio votkan kyytipoika. Paksujen tomaattiviipaleiden päälle oli laitettu tuorejuustosta, majoneesista ja valkosipulista tehtyä tahnaa – yksinkertaista ja hyvää ja sopivan rasvaista hillitsemään votkan villitsevää vaikutusta. Pääruoaksi oli sitten juustokuorrutettu piffi ja pottuja, jälkkäriksi teetä, kuten venäjällä yleensä.

Siinä sitten turisimme kaikenlaista, sekaisin venäjää ja englantia, katselimme kuvia ja sen sellaista. Anja ei tietenkään juonut pisaraakaan, kuunteli vain kiltisti syrjässä meidän juttuja ja osallistui varovasti keskusteluun jostain nurkasta aina silloin tällöin ja palveli meille pikkuruiseen keittiöön mitä kulloinkin tarvitsimme.

No, sitten noin yhdeksän maissa kävimme vielä paikallisessa pubissa katselemassa Venäjä-Italia –matsia (Rassiija! Rassiija!) ja noin puoli yhdeksitoista pimeällä taksilla kotiin.