Medovuhaa ja blinejä

(Moskova 14.-18.2.2007)

Keskiviikkona loskan keskellä oli sitten ihan pakko käydä kurkkaamassa Punaisella Torilla, tai oikeammin torin takana torin ja joen välissä, minkälainen hulina paikallisessa Maslenitsassa on. Ei kovin kummoinen. Porukkaa ehkä pari kolme sataa, musiikkia soittimesta, lähinnä radiopoppia, jonkun verran ihmisiä tanssahtelemassa ja vähän myöhemmin vähän enemmän.Taitaa paras meno ajoittua viikonloppuun. Kelikin oli kyllä aika kurja, mutta Punainen tori on kyllä muuten aika magee talviasussa ja valaistuna.

Sisään alueelle mentiin totuttuun tapaan vartijoiden ja metallinpaljastimien kautta. Porukkaa oli paikalla joitain satoja, blinikioskien edessä pientä jonoa koko ajan, mutta muutamassa minuutissa lautasella oli parit blinit smetanalla ja kaviaarilla, hintaa 60 ruplaa. Niin, siitä kaviaarista sitten sen verran, että se alkaa olla käytännössä aina punaista kaviaaria eikä sitä aitoa mustaa, se kun maksaa euron gramma, jos sitä nyt yleensä saa.

Vaikka ei karmeen kylmä ilma ollutkaan, oli pakko maistaa mukillinen kuuma medovuhaa eli ainakin maun mukaan jonkinlaista hunajaista makeahkoa teen tapaista juomaa, missä taitaa olla jokunen prosenttikin joukossa, ehkä noin kepparin vahvuista. Ihan hyvää, pieni mukillinen 30 ruplaa ja tuopillinen 100.

Viikonloppuna tuli sitten viimeinkin piipahdettua Punaisella torilla olevassa Pokrovkan katedraalissa. Katedraali koostuu oikeastaan kaikenkaikkiaan yhdeksästä pienemmästä kappelista tai katedraalista, miten vaan, ja koko komeuden rakentaminen lähti liikkeelle vuonna 1555 tsaari Iivana Julman käskystä ja sitä rakennettiin reilut viisi vuotta. Pohjakerroksessa on Pyhän Basilin haudan ympärille rakennettu katedraali ja seuraavassa kerroksessa sitten Pyhän Neitsyen kappeli, marttyyreiden kappeli, pyhien patriarkkojen kappeli ja ties mitä.

Pyhän Basilin katedraali pääsi valtion suojelukseen jo 1918, joten siitä ei tehty hevostallia tai muuta rojuvarastoa niin kuin kirkoista yleensä neuvostoaikaan. Yleisökin pääsi tutustumaan paikkaan jo vuodesta 1923 alkaen, kirkonmenoja ei siellä tosin järjestetty kuin vasta neuvostovallan luhistuttua 1990-luvun alun jälkeen.

Eipä tuo kyllä nyt sisältäpäin kovin kummoiselta näyttänyt. Ikoneja, seinämaalauksia, monet melko huonossa kunnossa, ja muutamia matkamuistokojuja lisäksi. Lippu aikuiselta 150 ruplaa, parissa kymmenessä minuutissa selviää ulos aivan hyvin.

Kun aikaa oli, niin pitihän sitä vielä käydä kansallismuseossakin, sijaitseehan sekin siinä ihan torin laidalla. Täällä olikin sitten kolmen kerroksen verran kaikenlaista tavaraa piikivisistä veitsistä ja mammutinhampaista aina 50-luvun tee- ja tupakkakauppaan saakka. Esineet olivat hyvin esillä ja kaikista esineistä oli jonkinlainen selostus vieressä, tosin kyllä pelkästään venäjän kielellä. Aulassa on kyllä myynnissä englanninkielisiäkin oppaita, paksuja kuin mitkä eli infoa innokkaille varmasti riittää, mutta kutakin kerrosta varten piti ostaa oma opas ja oppailla oli hintaa 2-300 ruplaa kappale. Ihan niin paljoa asia ei sentään kiinnostanut.

Museon kellarikerroksessa on vartioitu maksuton naulakko ja pieni, viehättävän tuntuinen ravintola. Pohjakerroksessa on krääsämyymälä ja surkea kahvila, mistä saa nyt jotain voileipiä ja teetä muovimukeista. Ja museossa on sitten valokuvaus kielletty, ei tosin kovin ankarasti, huomautetaan vaan, mutta miliisejä ei kutsuta eikä kameraa takavarikoida, eli kunhan kerroksissa partioivat maatuskat eivät ole paikalla, niin kuvaamaan vaan. Sisään pääsee satasella.

Maslenitsasta ei juuri sen kummempia merkkejä kaupungilla sitten näkynytkään. Taitaa olla hieman ylimainostettu juttu sittenkin, tai sitten olin vaan väärään aikaan väärässä paikassa.