Moskova-Syktyvkar 28.2.-1.3.2006

Ensimmäinen aamu omassa Moskovan-kämpässäni. Yö meni sikeästi nukkuessa, mikään ei unta häirinnyt. Ei ollut torakoita, melskaavia naapureita eikä liikenteen melukaan kuulu sisälle lainkaan, vaikka Garden Ringin ja Tverskajan valtavat pääväylät ovat vain kivenheiton päässä. Sen verran ollaan kuitenkin näistä väylistä suojassa ja omat ikkunanikin ovat sopivasti sisäpihalle päin.

Sisäpihalla on lasten leikkipaikka, keinut, kaiketi hiekkalaatikkokin, nyt tosin lumen alla, pari kiipeilytelinettä ja vähän kauempana aidattu koriskenttä. Niin, ja roskikset. Tämän asian olinkin unohtanut kysyä vuokraisänniltä eilen. Siellä olikin sopivasti paikalliset jätekuskit laatikoita ja lavoja tyhjentämässä. Yksi kaveri ajoi pikkiriikkistä traktorin ja trukin yhdistelmää ja yritti kipata yhtä täpötäyttä roskalaatikkoa vähintään yhtä täpötäyteen vaihtolavaan. Ihan ei kuitenkaan kaveri ylettynyt lavalle asti ja loota mäjähti komeasti asfalttiin. Enempää en viitsinyt jäädä tuijottelemaan, sillä puhelin soi.

Taksikuskihan se, soitteli sovitunlaisesti ja kertoi olevansa kadulla odottelemassa. Selvä, kamppeet päälle ja ulos. Niin, ja missähän kohtaa se kuski nyt sitten oikein olisi, eipä heti sattunut silmään. Laajennetaanpas vähän rinkiä, ei ketään. Armotonta huulien pyörittelyä. Vielä rundi, ei ketään, ja alkaa jo hieman kalvaa ajatus, olenko itse oikeassa paikassa. Ohranakin tumppasi jo tupakkinsa ja seisoo kuin suolapatsas katsellen syrjäsilmällä tännepäin.

Enpä ollutkaan. Omasta rapustani pääsee kyllä kätsästi suoraan kadulle, mutta sepä onkin sitten Bolshoi Kozikhinsky- katu. Selvisipä tämäkin sitten. Tämä meidän talo onkin näet poikittain tähän ja omaan katuuni nähden yhdistäen molemmat kadut. Käyntiosoitteeni onkin siten Tryokhprudnyi-katu 11/13, Bolshoi Kozikhinsky-kadun puoleinen viimeinen rappu.

Keskiviikkoiltana oli sitten taas vaihteeksi matka pariksi päiväksi Sytkäriin. Homman juju alkaa olla jo tuttu, Diman kanssa pizzat ja oluet naamaan ennen koneeseen menoa, perillä Mondin pikkubussilla hotelli Viktoriaan, minne perinteisesti saavutaan viittä yli puolen yön eli juuri baarin sulkemisajan jälkeen. Tällä kertaa mikko oli kuitenkin vielä paikalla, toppatakki kyllä oli jo päällä, mutta 100 ruplan hinnasta (3 €) kaveri suostui avaamaan keitaan jälleen. Siispä 50 grammaa ja oluet vielä yömyssyiksi ja sitten pehkuihin.