Nippa nappa

Viikonloppu oli ja meni. Baarissa tuli käytyä ja jällkiseuraamukset kärsittyä, mutta loppujen lopuksi sen kummempaa ei käteen jäänyt. Vielä pitäisi viikko jaksaa, ja sitten viikoksi Suomeen, pariksi viikoksi taas Moskovaan, ja sitten koittaa vihdoin viimein se kauan ja hartaasti odotettu neljän viikon loma!

Keskiviikkona oli Pushkinin 208- vuotissynttärit ja Pushkinin aukiolla lausuttiin herran runoja yms yms. Tverskayan toisella puolella sen sijaan osoitettiin mieltä Putinia vastaan. Banderolleissa haukuttiin Putinia murhaajaksi ja syylliseksi mitä erilaisimpiin rikoksiin ja väärinkäytöksiin, eli ihan niihin samoihin juttuihin, mitä on luettu kotimaisistakin lehdistä. Paljoa ei väke paikalla kyllä ollut, vajaa parikymmentä ja vain kaksi miliisiä katsomassa, että kaikki sujuu noin suunnilleen rauhassa.

Passikin tuli sitten nippa nappa ajallaan takaisin perjantaina 8.6. tuntia ennen kuin piti toimistolta lähteä kohti kenttää. Viikko menikin pienessä jännityksessä, koska ”spravka”ssa (=viranomaisilta saatu aanelkku, missä todistetaan, että passi on viranomaisten käsittelyssä) luki, että palautuspäivä on vasta 13.6., mutta toisaalta expat-koordinaattorillamme Irinalla oli toinen spravka, missä se oli luvattu jo keskiviikoksi. Keskiviikkona kuriirimme ei kuitenkaan ehtinyt passia hakemaan, vaan homma jäi torstaiksi. Torstaina kuriiri sitten palasi tyhjin käsin ja kertoi, ettei oo vielä valmis. Sitten alkoikin painostus. Lentolipuista kopiot ja yms hyvät selitykset eteenpäin, että passin on kerta kaikkiaan tultava perjantaina ja niinhän se sitten viimein tulikin, ei olis isommin huvittanut jäädä pitkiksi pyhiksi Moskovaan, edessä kun oli vapaat maanantai ja tiistai itsenäisyyspäivän kunniaksi.

No, sitten kahdelta lähdettiin ajelemaan tavallista karmeammassa ruuhkassa kohti Sheremetevo kakkosta. Tavallisesti riittää hyvin, jos lähtee kolme tuntia ennen koneen lähtöä, tyypillisesti ruuhkiin menee vaan se tunti, mutta nyt kuluikin sitten reilut kaksi tunita. Viimeistä kahtatoista kilometria hissuttelimme melkein puoltoista tuntia!

Lentokenttärakennukseen pääsee nykyään ilman kamojen läpivalaisua, joten siinä ei nokka sen kummemmin tuhissut, mutta sitten check-inniin menossa olevien turvatarkastus olikin ihan karmea. Ei auttanut muu kuin vaan pokkana mennä kaikkien ohi ja pyytää anteeksi ja selittää, että kone lähtee puolen tunnin päästä. Sitten tiskille, lippu kouraan ja passin tarkastuksen jälkeen vielä kerran hirmuiseen turvatarkastusjonoon, samalta alueelta kun oli fiksusti buukattu lähtemään neljä eri konetta kymmenen minuutin sisällä. Ja koneeseen jälleen kerran nippa nappa. Viikoksi kotiin, ens viikonloppuna turistireisulle Pietariin ja takaisin Moskovaan 18.6. pariksi viikoksi ja sitten – LOMA!