Seurasin eduskuntavaalien ääntenlaskua, tietenkin, netistä. Ensijysäytyksen tapahduttua, siis kello 20 reikäreikä, Facebookin yli pyyhkäisi tsunami. Jälkijäristykset jatkuvat edelleen.
Nyt on minun vuoroni harrastaa NIMB- eli Not In My Backyard -ajattelua. Eivät ne onneksi minun nenäni alla pyöri.
En ole ainoa, joka miettii, mistä ne äänet ovat tulleet. No eivät ainakaan Facebookista, harmi, ettei sen kautta voinut äänestää. Johtopäätös: eivät koko minun mukavuusalueeltani. Ja luojan kiitos minulla on sellainen! Kiitos vaalit, että saitte minut ymmärtämään sen!
Henkilökohtainen mukavuusalueeni on tässä yhteydessä se tiivis kaupunkialue, jolla asun. Alue, jolla meidän jostain syystä usein ajatellaan asuvan jonkin mystisen pakon edessä. Alue, jolla persut saivat alle viiden prosentin kannatuksen, vaikka äänestysprosentti oli huimat 84,3.
Tämä alue sijaitsee Helsingin keskustassa.
Vaalituloksen selvittyä näin silmissäni entistä vahvemman kontrastin kaupunki - muu Suomi. Mistä? No edelleen Facebookista!
On se ihmeellinen paikka: kun vilkaisen ystävälistaani, noin 80% heistä asuu kaupungeissa. Valtaosa ihan kunnolla, keskustassa. Loput asuu sitten ihan kunnolla jossain kauempana - maalla. Ei ihme, ettei silmiini osunut yhtään voitonriemuista statuspäivitystä.
Asenteet eivät ole muuttuneet mukavuusalueellani. Missä mahdettiin äänestää eri tavalla? Vai herättiinkö maalla vain äänestämään kepun sijasta persuja? Heräsikö kukaan? Vastausta eivät tunnu löytävän edes he, jotka päivittävät poliittisia statuspäivityksiään viiden minuutin välein. Ei edes Pirjo-Petteri, joka viisi minuuttia sitten laikkasi Vasemmistoliittoa, eikä Riikka-Rami, joka joinasi ryhmään Ei perussuomalaiselle Suomelle.
Noh, rakkaat ystävät, vaikka kaukainen maaseutu ehkä heräsi vaaliuurnille, maalla ei tarvitse onneksi vieläkään käydä. Siellä asuvat löytää verkosta. Sen kuin lisäätte pari maajussia Facebookissa ystäviksi. Vastaukset löytyvät heti, myös siihen, että missä se perussuomalainen Suomi oikein on. Kun ei se ole täällä kaupungissa, ei, vaikka kuinka etsin. Huhuu?
Olenko ainoa, joka ei näe tässä kuvassa hitustakaan romantiikkaa?
He hyväksyvät teidät varmasti ystäviksi, tekemisen puutteessa. En minäkään monen sellaisen kanssa ole vuosiin jutellut, vaikka listallani heitä on kasapäin. Joka kerta vilkaistessani jonkin pikkukunnan Facebook-sivua voin huokaista helpotuksesta huomatessani, ettei mikään siellä ole muuttunut. Netistä voi myös seurata vaikka webkamerakuvaa Keski-Järmälän Salen parkkipaikalta. Sitä ei tarvitse katsoa kuin puoli minuuttia niin tajuaa, miten ihanaa on, ettei siellä tarvitse olla itse.
Ai että on ihanaa asua kaupungissa! Siis ihan oikeassa. Suomen pienin kaupunki sattuu olemaan 1500 asukkaan Kaskinen, mutta kaupunki-sana siinä edessä on vain päättäjien julmaa sarkasmia.
