Edellisessä postauksessa kerroin haikailleeni uuden yökerhon/baarin perään. Nyt olen saanut kuulla, että Kamppiin on tulossa muutaman viikon sisään mielenkiintoinen uusi paikka.
Paikasta on ravintolapäälikön mukaan tulossa kevyesti Hooters-tyylinen, mutta ei missään nimessä tissibaari. Ja miten se ilmenee? Ainakin niin, että paikassa on pelkästään daameja töissä!
Tuskin kuitenkaan samaan tyyliin kuin tässä klassikkovideossa.
Lisää seuraavassa Cityssä. ;)
Noniin...tästä mun blogista on tullut räyhäblogi missä ihmiset mesoaa, että heidän mielipiteensä on se ainoa ja oikea, niin jatketaan nyt sitten tästä aiheesta.
Mun mielestä ulkonäkö on ihmisessä ensimmäisenä kaikkein tärkein. Ihmisen pitää olla siisti, omalla tavallaan kaunis, komea, itsestään huolehtiva ja mielellään helvetin hyvännäköinen.Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.
Mun mielestä kalpeat ja valkoiset ihmiset ovat rumia, mun mielestä ne kaikki olis pakkomääräyksellä laitettava solariumiin. Solarium on mun toinen koti. Siellä on ihana kärventää itseään huolimatta siitä tulisko sieltä nyt joskus jotain haittavaikutuksia.
Eikös juttu nyt mee silleen, että jokaisella on omat mielipiteet mutta kenenkään mielipide ei ole oikea. Kun nyt alkaa läyhääminen siitä kuinka epäterveellistä on solarium tai vaikka kalkkikset elävät pidempään jne. niin muistakaa että mä vaan sanoin että ruskettuneet ihmiset näyttää paljon paremmalta.Ja ps. treenaamalla ei ikinä voi saavuttaa yhtä kauniita ja terhakkaita rintoja kun esteettisellä kirurgialla. Tiina Jylhä you rock! Seuraava blogi kertookin sitten kauneusleikkauksista ja Tiinan ohjelmasta!
Otsikkoni on varmasti monen mielestä nurinkurinen. Tokihan meistä lähes kaikki pitävät molemmista, sekä ruuasta että eläimistä. Elämäntapamme kuitenkin vaikuttaa siltä, kuin pitäisimme gastronomisia elämyksiä huomattavasti eläinten elämää merkittävämpänä arvona. Vaikka emme tämän ajatuksen ajattelemisesta pidä, tiedämme, että nykypäivän tehotuotannossa eläimet eivät voi elää sellaista elämää, jota voisi pitää millään tavoin hyvänä eläinyksilön elämänä.
Ruuantuotantoon käytettäviä eläimiä on maassamme moninkertaisesti enemmän kuin muita. Elävinä keskuudessamme ovat kuitenkin aivan muut, erilaista elämää elävät eläimet: lemmikit. Ruuantuotanto oli ennen jotain, joka oli läsnä jokaisen perheen elämässä. Tänä päivänä hyvin harva ihminen on nähnyt syömiensä eläinten elinkaaren alusta loppuun. Tietyistä tuotantovaiheista on niukasti tarjolla edes kuvia. Suuri osa eläintuottajistakin tuottaa vain yhtä eläinlajia.
On siis helppoa sekä syödä ruokaa entiseen malliin että nauttia eläinyksilöiden seurasta ja hoivata niitä. Ruokaskandaalit ja tilakuvaukset ovat nostaneet kuitenkin näkyviin sellaista eläintuotannon arkea, joka ei juuri ruokahalua kiihota. Kysyntää vaihtoehtoisille ratkaisuille on: ihmiset haluaisivat syödä puhdasta ja eettistä ruokaa, joka olisi terveellistä ja maistuisi hyvältä. Tilojen määrä kuitenkin vain putoaa ja elintarvikesektori keskittyy entisestään. Vaihtoehtoiset yrittäjät räpistelevät kannattavuusongelmissa, vaikka maatilatorit, luomuvaihtoehdot ja eettiset tuotantoratkaisut ihmisiä miellyttävätkin.
Voisiko tällä olla jotain tekemistä sen kanssa, miten koko maatalous- ja ruuantuotantopuolta Suomessa hallinnoidaan? Vaikka maanviljelijöitä on enää pieni osa Suomen väestöstä ja ruokaa puolestaan kuluttavat kaikki, on maa- ja metsätalousministeriö ollut harvinaisen hallitsevalla tavalla vain ja ainoastaan yhden puolueen käsissä: Keskustan.
Tuottajapuoltakin on syytä ruoka-asioissa kuunnella. Mutta mille tahansa alalle tekee hyvää saada näkemyksiä yhteiskunnan eri sektoreilta, katsoa maailmaa erilaisten lasien läpi. Maa- ja metsätalousministeriön kohdalla näin ei ole tapahtunut. Se näkyy siinä mitä meillä syödään ja mitä meillä tuotetaan. Se näkyy siinä, että aidosti eettisiin tuotantotapoihin ei satsata, vaan yritetään jatkaa linjalla, jossa tehdyistä virheistä ei opita eikä uusia virtauksia haistella.
Tänä päivänä on mahdollista nautiskella ruuasta täysillä, myös kokonaan ilman eläinkunnantuotteita. Keskittyen joko kasvisruokaan puhtaimmillaan, tai korvaten lihasta ja maidosta tutun maailman vastaavilla kasvikunnan kehitelmillä. Tällaista linjaa esittelevät esimerkiksi perjantaina 1.4. Animalian Eläin!-tapahtumassa Helsingin Bio Rexissä vierailevat saksalaisen vegelihatalo Wheatyn edustajat. Saksalainen kasvissyöjä ei joudu tinkimään kulttuurisesta rakkaudestaan makkaraan. Eikä enää suomalainenkaan.
Kaikki eivät kuitenkaan ole valmiita rakastamaan eläimiä vain elävinä, vaan haluavat edelleen myös syödä niitä. Kiinnostus ruuan alkuperään ja laatuun on kuitenkin kasvanut siinä määrin, että kovin pitkälle ei pötkitä sillä, että navetoihin asennetaan yhä paremmat valvontakamerat (siis ulkopuolelle) ja ovet muistetaan laittaa lukkoon. Ihmiset, jotka ovat oman kokemukseni mukaan yleisesti ottaen aika eläinrakkaita, haluavat syödä sellaista ruokaa, että uskaltavat myös katsoa sisälle siihen navettaan, jossa se on tuotettu.
Tähän asti suomalainen ratkaisu on ollut, että laitetaan enemmän rahaa lihan imagomarkkinointiin. Tieto todellisuudesta kuitenkin tihkuu pr-materiaalin läpi. Olisiko aika vaihtaa sellaisiin päättäjiin, joiden mielestä ruuantuotannon pitäisi vastata nykypäivän kuluttajien odotuksia eikä markkinoinnin peittää ikävää todellisuutta kuluttajien katseilta?
Olen viime päivät voivotellut mielessäni kaupungin yökerhotilannetta. Kaikenlaisia kissanristiäisiä on alkukevääseen mahtunut, mutta hetkeen ei ole tullut yhtään uutta yökerhoa. Noh, nyt huutoon on vastattu.
Tat-ta-daa! SK. Velvet. K-18. Okei, ehkä huutoon ei ihan täysin vastattu… Mutta Velvet lupaa (naamakirjan mukaan) olla kaupungin tyylikkäin K-18 mesta, ja hyvä niin.
Muistin virkistyksesi mainittakoon, että Velvetin K-24-avajaisia vietettiin kuluvan vuoden tammikuun 14. päivä. Voi kun olisin yökerho: näköjään vain ne nuortuvat.
Kuva "vanhasta" Velvetistä.
Viime sunnuntaiaamuna minulla oli aikaa, sillä jostain kumman syystä en kärsinyt darrasta.
Tiedämme kaikki, mitä sellaiseen sunnuntaiaamuun kuuluu. Kahvi ja hesari ja blaablaablaa. Mitä sitä romantisoimaan. Lukekaa naistenlehtiä.
Kun kello läheni puoltapäivää ja turha ajankäyttö alkoi lähinnä enää vituttaa, tajusin, mitä olin tehnyt.
Sen lisäksi, että olin tietenkin hartiat jumissa tehnyt kaikki aamutoimeni jonkin Todella Tärkeän ääressä (Facebook, Youtube, Spotify, Seiska), edessäni oli omituinen ja hankalakäyttöinen ilmestys.
Hesarin näköislehti!
Sehän on vanha juttu, mutta huomasin, ettei tilalle ole vieläkään keksitty parempaa.
On toki ihan hienoa, että taitettu lehti on mahdollista tsekata koneelta. Onhan se nyt visuaalisesti paljon harmaata tekstiversiota miellyttävämpi. Ainakaan ei tarvitse epäillä, lukeeko Helsingin vai Vladivostokin Sanomia.
Mutta faktat faktoina. On lamaa siirtää lehti nettiin näköisversiona. Se on vähän kuin teksti-tv:n selaaminen digitalisoinnin jälkeen.
Oli pakko käydä paperiversio vielä läpi, ettei se olisi lojunut niin surkean ja koskemattoman näköisenä lattiallani. Plus hartiakipu. Otin Panacodinkin.
Älkää ymmärtäkö väärin. Tarkoitukseni ei ole kukkahattutäteillä. Mutta teki mieli välillä vähän taittaa sivua, sillä edessäni oli paperilehti, josta puuttui paperi. Jos lautasella on pelkkä kuva pihvistä, kyllä se ottaa aivoon.
Lukeeko joku näköislehden aamuisin koneelta ja jättää printin lojumaan lattialle? Pelastuuko sillä maailma? What's your excuse?
Muuten kyllä siirrän mielelläni kaiken lemmikkieläimiä myöten nettiin (Happy Aquarium, ei lotise asunnossa öisin kuin keväinen oja), mutta lehteni luen vielä paperilta sunnuntaiaamuina, jos näköislehteä parempaa ei ole tarjolla.
Taisin juuri hukata sen salasanankin. Hups.
Tällä viikolla puhutaan ravintolamaailman henkilökuntasuhteista.
Työpaikka on otollinen paikka romansseille. Työnteko tehostuu, kun ilmassa on pientä ihastusta, uskoo Cityn MuTu-tutkimuslaitos.
Ovatko työpaikkaromanssit ravintolamaailmassa yleisempiä kuin muilla aloilla niin kuin väitetään? Työ on suurelta osin vuorotyötä ja vapaa-aikaa vietetään paljon yhdessä. Lisäksi suuri osa alan työntekijöistä on nuoria aikuisia.
Joillain työpaikoilla työpaikkaromanssit on kielletty. Mikä on suhdekoodi ravintolassanne?
Viikon 10 ja 11 parhaat bileet.
Idols 10.3. Jusu, 24, lähti Idolsista kirjaimellisesti takki auki.
Helsinki Club 19.3. Terveydenhoitajaksi opiskeleva Kristina, 26, ja kotiäiti Natalie, 26. Wisteria Lanen täydelliset naiset ovat rantautuneet Suomeen.
Malmi Vice @ The Circus 19.3. Opiskelija Yana, 20. Tämä tyttö osannee liikkua pisteestä A pisteeseen B.
Malmi Vice @ The Circus 19.3. ”En uskalla antaa,” vastasi rahoituksen opiskelija Susa, 22, hyvää rahoitusvinkkiä kysyttäessä. Älkääkä nyt ajatelko muuta antamista.
Malmi Vice @ The Circus 19.3. ”Pitkä ja rento,” kaverukset Emilia, 22, Kirsi, 30, ja Mirela, 20, kertoivat miesmakunsa. Joissain tilanteissa rentoudesta on kyllä enemmänkin haittaa.
Malmi Vice @ The Circus 19.3. Kallen, 25, Owenin, 28, ja Mikon, 33, mielestä suomirapissa on hyvä poliittinen sanoma. Kannattaisikohan eduskuntavaaliehdokkaidenkin alkaa räppäämään, niin tulisi uskottavuutta?
Malmi Vice @ The Circus 19.3. Tommi, 25, tekee intohimoisesti reggaemusiikkia. Me taas fanitamme intohimoisesti Tommin hattua ja laseja.
Malmi Vice @ The Circus 19.3. Töissä käyvän Jussin, 27, kaveri Ville, 29, sanoi olevansa bändäri. Tyttö- vai poikabändien? ”En rajoita.” Rajatonta.
Fredan Tivoli 19.3. Myyjä Mariela, 19. Mies se tulee räkänokastakin, muttei tyhjän naurajasta. Marielasta ei siis todennäköisesti tule miestä.
Fredan Tivoli 19.3. Toimitusjohtaja Joel, 22, kannattaa pakkoruotsia. Heja Sverige!
Miss plastic!
Nyt haku on alkanut. Ja se päättyy heinäkuussa, joten nyt pistäthän välittömästi harkintaan, tai älä edes harkitse vaan lähetä hakemuksesi osoitteeseen
haapman@kuuluisa.fi. Osallistu Miss Plastic 2011 -kilpailuun lähettämällä kasvo- sekä kokovartalokuva sekä kerro meille ikä, pituus, paino ja se, mitä kauneusoperaatioita sinulle on tehty. Ilman operaatiota kisaan ei ole asiaa, ja pelkkä botox ei riitä.
Hakuaika päättyy 18. heinäkuuta 2011. Osallistumisen alaikäraja on 18 vuotta, yläikärajaa ei ole.
Eli nyt tuumasta toimeen. Suomi on jo pullollaan hyvännäköisiä mm. silikonirintaisia naisia. Nyt siis kisaan mukaan, sillä luvassa on voittajalle upeita työmahdollisuuksia, näillä näkymin halutessaan rintojen suurennusleikkaus, sekä ulkomaanmatka. Kukapa nyt ei muutenkaan haluaisi olla Suomen hyvännäköisin kauneusleikkauksen omistava nainen.
Lähdin emännöimään tätä kisaa, sillä tämähän on minulle juuri sopiva, sillä minä olen ylpeä omasta rintojen suurennosleikkauksesta. Miksi en olisi?
Silikonirinnoista olenkin jo oman mielipiteeni ilmaissut ja mielestäni kauneuden parantelemisessa ei ole mitään pahaa. Tämä Suomi on vain näissä asioissa vähän jäljessä ja ahdasmielinen, mutta eiköhän tilanne ole korjaantumassa, sillä kauneusleikkausten määräkin lisääntyy hurjaa vauhtia. Hyvä esimerkki siitä on mm. tämä Tiina Jylhän tuleva televisiosarja. Itse voitte nähdä myös minut kyseisessä ohjelmassa, jossa päätin käydä leikauttamassa rintani koko kansan edessä. Annoin kasvoni sille, että monet naiset jota asia on askarruttanut, tietää mistä on kysymys.
Ja vielä tähän loppuu pitänee korjata, että en siis tosiaan ole sitä mieltä että kaikkien pitäisi välittömästi juosta tekemään itselleen joku leikkaus ja hankkia silarit, vaan kannustan siihen että jos on halunnut jonkin asian olevan kehossaan toisin niin miksi ei tekisi leikkausta jos se parantaa tulosta ja itsetuntoa. Jos on tyytyväinen luojan luomaan niin hyvä niin.
Laittakaa hakemusta tulemaan ja olkaas ylpeitä siitä mitä olette. Kaunottaret tervetuloa!!
Mitä mä kirjotan? Koko viikonloppu meni juhliessa, mutta päässä lyö tyhjää postausten suhteen. (Tai ehkä se lyö tyhjää juuri juhlinnan takia.)
Pitäisikö kirjoittaa perjantaisista Playboy-bileistä Tigerissa, jotka olivat tänä vuonna oikein onnistuneet, vaikkakin itse puputytöt olivat viime vuonna paremman näköisiä? Voisin ehkä mainita, että paikalla oli porukkaa karkeasti arvioiden tuplasti enemmän kuin normaaliperjantaina, ja fiilis oli mainio. Erästä miespuolista ystävääni lainatakseni: ”Täällähän on naisia yläosattomissa!”
Vai pitäisikö fiilistellä lauantaista iltaa Bläkissä (paikka, jonka mainoskasvona muistamme Jenni Dahlman-Räikkösen)?
Vai hehkuttaisinko ensi perjantain Miss Drag Queen 2011-kisaa, joka järjestetään Dtm:ssä, ja on varmasti yhtä menevä kuin viime vuonna? Glittereiden, paljettien ja ihanien drag-artistien lisäksi odotan pippaloita, koska luvassa on Martinan esiintyminen. Vaikken naisen suurin fani olekaan, minulla on kutina, että hänen sinkkubiisinsä saattaa toimia Dtm:ssä. Vai johtuukohan se kutina vain siitä, että jalassani on ihottumaa viikonlopun jäljiltä?
Ei, en puhu otsikossa itsestäni. Korkeintaan sivulauseessa huomaamattomasti.
Viime sunnuntaina Stara.fi julisti Youtubessa Friday-kappaleellaan esiintyvän 13-vuotiaan Rebecca Blackin suomalaisittain nettisensaatioksi.
Olen uhri. Klikkasin sekä play-nappulaa että linkkiä Youtubeen.
Niin teit sinäkin, joka suurella todennäköisyydellä olet jo jonkin linkin kautta päätynyt yllä olevan renkutuksen kuulemaan.
Nettikeskustelussa kappaleesta on olemassa yksi ainoa oikea mielipide. Se kuuluu näin: HIRVEETÄ_PASKAA!!!+012!!!!#?912048990854
Tai lainatakseni Youtubessa käytyä keskustelua: [LAINAUS]^^ THIS GUY SUCKS MAJOR BALLSACK.[/LAINAUS]
Noin tyhjentävään mielipiteeseen harva uskaltaa muuta kuin yhtyä.
Olen nyt kuunnellut kappaleen kolmesti, vaikka se jäi tunneiksi päähän jo ensimmäisellä kerralla.
Friday-biisistä, Rebeccasta puhumattakaan, on todellisuudessa hankalaa olla mitään mieltä, sillä kun nettisensaatioksi nimitettyä biisiä levitetään totaalisena kuravesipaskana, sellaisena se myös kerta toisensa jälkeen klikataan auki.
Itsekin olin varautunut kuulemaan "maailman huonoimman biisin".
Toki muutama rohkea verkon halla-aho on yrittänyt kommentoida jotain melodian tarttuvuudesta. Joka lienee kiimaista klikkailua edeltävä syy perseil... anteeksi sensaatioon.
Ja mitä lyriikoihin tulee, löytyyhän niitä ihan kotoakin. Kääntäkääpä Hanna Pakarisen taannoinen euroviisuvinkaisu suomeksi:
Jätä mut rauhaan, mä haluun mennä kotiin.
Tässä mennään yhtä syvällä. Ja koska huomenna on perjantai, sinä tartut teemaan ja salapopitat tätä biisiä aamulla himassasi. Haukuttuasi sen ensin kommenttikentässä.
Ei se mitään.
