Ilmiöt

Aivan aluksi haluaisin sanoa, että olin eilen kolmatta kertaa vajaan kahden vuoden sisällä yökerhon avajaisissa osoitteessa Fredrikinkatu 51. Tällä kertaa nimikyltissä luki Fredan Tivoli.

Paikan uudet ravintoloitsijat ovat Tommi ja Mölli. (Miksi muuten näitä heppuja on aina kaksi; Mehdi ja Niko, Kim ja Riku, Samuli ja Vesa... Miksei kolmea?) Tampereella ja Turussa vaikuttaneet miehet kokeilivat Ruman konseptia Mannerheimintiellä, mutta se ei syystä tai toisesta ottanut tuulta alleen.

Tivolin avajaiset osuivat viikonlopulle, jolloin puolet helsinkiläisistä on lomalla ja toinen puoli Ruisrockissa ja Hangon regatassa, joten parin ensimmäisen tunnin aikana porukkaa valui aika hitaasti paikalle. Vaikka tarjoilusta oli huolehdittu asiaan kuuluvalla tavalla (hanatuotteita ja ilmeisesti shottejakin), kuulin joidenkin valittavan, että "tääl on vaan hanat ilmaset". Ehkä tyypit olivat odottaneet jonkin asteisia Dom Perignon-tarjoiluja, kuka tietää..

Tanssilattialla hämminkiä aiheutti valtava muovipallo, jonka sisään pääsi kiipeämään. (Härvelillä on varmaan joku virallinen nimikin, mutta en sitä tiedä.) Ohessa videomateriaalia alkuillalta.
http://www.city.fi/antitv/klippi/26726/
Tietääkseni kukaan ei jäänyt pallon alle loppuillastakaan, joten henkilövahingoilta säästyttiin. Ja pallon sisälle oli huolehdittu vessapaperirullia "pitkän liman" varalle..

Muuten viihdyttämisestä vastasivat sievät sirkuskoululaiset, jotka seisoivat muun muassa käsillään ja päällään. Onneksi asiakkaat koettivat ainoastaan pysytellä jaloillaan.

(PS. Tommin ja Möllin Tommi avaa ensi viikolla Tampereelle Volumen, jossa tullaan näkemään muun muassa DJ Rico Tubbs. http://www.myspace.com/ricotubbsfunk)

”Maanantaina makkarat tehtiin,
tiistaina tikut vuoltiin,
keskiviikkona keitto keitettiin,
torstaina tupaan kannettiin,
perjantaina perheelle annettiin,
lauantaina liemi latkittiin,
sunnuntaina suu pyyhittiin.”
(http://suomikouluopetussisallot.wikispaces.com/2.+Loruja+ja+Runoja)

Yllä olevaa lastenlorua voisi soveltaa myös Helsingin yöhön. Arkena mennään tietysti viikonloppua useammin baariin yökerhon sijaan, ja yökerhojen päivä on lähes poikkeuksetta lauantai. Muitakin eroja on.

Maanantaisin ulkona käyvät muita enemmän ammattilaiset, eli ravintola- ja baarialan työntekijät. Syy löytynee poikkeavammasta kierrosta työ- ja vapaapäivissä. Lauantaisin on paha lähteä ulos, jos työvuorot tuppaavat olemaan silloin. Yksi maanantai-bileiden käsite on Redrumin Sikamaanantai, jonne kerääntyy muun muassa räppifiilistelijöitä. Yhdessä vaiheessa paikan houkuttelevuutta vähentäneet järjestyshäiriötkin on saatu kuulemani mukaan nyt kitkettyä.

Tiistai on hiljainen. Jos silloin lähdetään, niin suuntana on todennäköisimmin lähibaari. Muistan kerran lähteneeni tammikuisena tiistaina Den Kungliga Klubbenille, joka kumisi tietysti tyhjyyttään. Työntekijöitäkin oli paikalla muistaakseni vain kolme. Vaikka tiesin silloinkin tiistain olevan kuollut päivä yössä, olen siitä eteenpäin pysytellyt kiltisti kotona tiistaisin, ellei erityisempiä kutsuja ole tullut.

Keskiviikko, pikkulauantai. Keskiviikko virkistyy kesäisin, ja silloin kaupungista löytyy menoa moneen makuun. Esimerkiksi Cubassa on poikkeuksetta hyvä meno. Uusia etkopaikkojakin on ilmestynyt. Itse aion mahdollisimman pikaisesti testata Mehdin (mm. Motellet, Circus) uuden paikan Bistro del Marin, joka löytyy Ruoholahdesta entisen Basilican tiloista. Erityisesti paikasta saatava ruoka houkuttelee!

Jos joku ei vielä tiedä, niin torstai on Kallen päivä. Kaarle XII on kaupungin legendaarisin mesta mielestäni muutenkin. Sinne voi ja kannattaa mennä tavallista aikaisemmin, vaikka puoli yhdeltätoista. Pöydillä tanssitaan jo puoli kahdentoista aikaan (pukumiesten- ja naisten toimesta). Kallen poket ovat myös legenda itsessään, ja he pitävät huolen, että K-24 ikärajassa ei venkoilla.

Perjantai oli vielä jossain vaiheessa lähes lauantain veroinen bilepäivä, mutta sen veto on nyt hieman hiipunut. Liekö taloustilanteen vuoksi tai muuten. Omien huomioideni lisäksi muutamatkin ravintolapäälliköt ovat maininneet asiasta.

Lauantai on yön ykköspäivä, jolloin kaikenikäistä porukkaa löytyy melkein mistä vain. Kuten jo alussa totesin, lauantaisin mennään muita päiviä useammin yökerhoihin.

Sunnuntaina liikekannalla ovat taas enimmäkseen ravintolatyöntekijät.
Aikaisemmin Onnelan sunnuntai, eli Sunnela, oli kova sana, mutta Huuman sunnuntai ei kai ole saanut aivan samanlaista asemaa. Vapaalla olevia ammattilaisia olen bongaillut sunnuntaisin viime aikoina muun muassa YK:n sunnuntain päiväbileistä ja Jenny Woosta illemmalla.

Viimeaikaisiin postauksiini tulleen palautteen johdosta pohdin tällä kertaa bilettämistä hieman eri tyylillä kuin aikaisemmin. Luvassa on kesäloman kunniaksi eri tavalla asiapitoista tietoa. Tästä eteenpäin käytän tässä postauksessani "bilettää"-sanan tilalla "juhlia"-sanaa, vaikka oikeastihan juhlinnasta on melko harvoin kyse Helsingin yössä. Ellei lauantaita, perjantaita, tai viime perjantain jälkeistä keskiviikkoa pidetä riittävän hyvänä syynä juhlalle.

Aloitetaan tarkastelemalla juhlinnan vaikutuksia kansantaloudelle. Kulutus, etenkin kotimainen, on hyväksi kansantaloudelle, koska laskukaudella talouden rattaat eivät saisi pysähtyä, jottei päädytä lamaan.
Ravintoloita tukemalla luonnollisesti myös työllistetään ihmisiä. Koska suurin osa Helsingin ravintoloista on suomalaisomistuksessa (Käsittääkseni globaalit yhtiöt eivät ole mukana yökerhotoiminnassa, ja kaikista rahoittajista minulla ei ole tietoa.), raha ei valu ulkomaille suoranaisesti. Ravintoloiden joidenkin pakollisten menojen, kuten juomahankintojen, kautta kylläkin. Euroopan tasolla viinit ja muuta alkoholivalmisteet muodostavat toisaalta ison toimialan, joka työllistää sekä tuo verovaroja valtioille.

Kansantaloutta ajatellen huomioon on otettava kuitenkin myös juhlimisen haittavaikutukset kuten alkoholiongelmat, ei-toivotut raskaudet ja työtehokkuuden heikkeneminen.
Koska yksistään Helsingin lukuja on vaikea saada selville, tutkitaan alkoholihaittojen aiheuttamia kustannuksia koko maan mittakaavassa. Kokonaiskustannukset maassamme nousevat lähes miljardiin euroon. Kaikkia epäsuoria haittoja ja niiden kustannuksia on edes vaikea arvioida, mutta ne kasvattavat euromäärää huomattavasti. Suurimmat kulut tulevat työn tuottavuuden laskusta.

Juhliminen voi ajaa myös henkilön oman talouden ahtaalle, jos kontrolli katoaa. Hälyttäviä esimerkkejä ovat pikavippien ottajat, jotka rahoittavat juhlintaansa järjettömän korkeiden korkojen lainoilla. Todellista vuosikorkoa vipeille tulee useampi sata prosenttia, lainaehdoista riippuen. Näiden lainojen ottamisesta syntyy helposti velkakierre maksuvaikeuksineen, joka saattaa päättyä esimerkiksi luottotietojen menettämiseen.

Jatkojen humussa syntyneet lapset tarkoittavat myös kustannuksia. Paitsi perheelle, myös yhteiskunnalle. Alle kuusivuotiaan lapsen yksi päivähoitovuosi maksaa kunnalle keskimäärin 9000 euroa (netto). Alle kolmevuotiaan hoitovuosi on huomattavasti keskimääräistä kalliimpi, noin 12 000 euroa (netto). Lapsista toisaalta kasvaa tulevaisuuden veronmaksajia ja vanhenevien ikäluokkien hoitajia.

Myös mielenterveyden kannalta katsoen juhlinnassa on sekä hyviä että huonoja puolia. Miellyttävät sosiaaliset tilanteet pitävät ihmisen mielen vireänä, ja lajitoverien seuraan hakeutuminen on lajillemme ominaista. Baarissa mahdollisesti solmitut rakkaussuhteet ja elämänpituiset ystävyydet eivät ole välttämättä rahassa mitattavia, mutta sitäkin arvokkaampia. Huonot kokemukset taas saattavat altistaa jopa esimerkiksi masennukselle.

Kuten huomata saattaa tämän lyhyenkin pohdinnan perusteella, juhlimisessa on monia huomioon otettavia puolia, jotka jokaisen juhlijan tulee arvottaa itse. Myös omaa juhlintakäyttäytymistään voi tarkkailla näiden taustojen valossa. Olenko yhteiskunnan tukipilari, vai perässä vedettävä kivireki?

Lähteet:

Kuntaliitto, STM

J. Lönnqvist, 2007. Alkoholi vai terveys. Kansanterveys-lehti 3/2007.
[WWW-dokumentti] http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2007/nro_3_2007/paakirjoitus__alkoholi_vai_terveys (Luettu 22.6.2010).

TarkkaMarkka Suomalaisen säästämisopas. Ei päiväystä. Todellinen vuosikorko. [WWW-dokumentti]
http://www.tarkkamarkka.com/luottokortit-ja-lainat/todellinen-vuosikorko.html (Luettu 26.6.2010).

Päädyin eilen valloittamaan erään yökerhon tanssilattiaa ystävieni kanssa. Ei ole montaa hauskempaa tapaa viettää iltaa, kuin irrotella isolla porukalla, jolloin muuvitkin voivat olla reteitä. Olemme joskus esimerkiksi tehneet jättimäistä "energiapalloa" keskellä klubin tanssilattiaa.
(Kuriositeettina mainittakoon, että porukkamme armaat pojat yrittivät tällä kertaa opettaa minulle erästä tanssiliikettä, jonka seurauksena polvieni sisäpinnoilla komeilee mustelmat.)

Kaiken bailauksen keskellä aloin miettiä, mitkä bilebiisit tulen muistamaan tältä kesältä.

Yksi ehdottomista suosikeistani on Iyazin Replay, Jason Nevins Club Mixinä.

Rihannan Rude Boy, eri remixeinä ja tavallisena versiona komeilee listan alkupäässä. Samoin Keshan Tik Tok, joka toimii yökerhon lisäksi kotona bilefiiliksen nostatuksessa.

Alexandra Burken Bad Boys, kuvaa varmasti parhaiten olleita ja tulevia tyttöjen iltoja. ;)

Fintelligenssien Sato tai Paisto on myös maininnan arvoinen.

Loppuillan biisi taas on ehdottomasti David Guettan Memories: "all the crazy shit I did tonight"..

Toissa päivänä kesälauantaiden bileet starttasivat Kaivohuoneella. Saavuin yhdeksältä alkaneisiin avajaisiin yhdentoista pintaan. Paikalla ei ollut läheskään yhtä paljon "turhia julkkiksia" kuin olin pelännyt. Oikeastaan juuri ketään. Tai sitten he olivat kiskoneet juomat naamaansa parissa tunnissa ja häipyneet. Juhlakansaa kuitenkin riitti.

Mennessäni tanssilattian takuiselle korotetun alueen baaritiskille, huomasin varatussa pöydässä istuneen keski-ikäisten miesten seurueen. (Yleensä tosin vilkuilen hieman nuorempia :P) Kiinnitin huomiota miesten yhteneväisiin paitoihin. Ja kas, toisella vilkaisulla silmiäni hieraistua, huomasin rauhallisesti iltaa istuneen pöytäseurueen miesten kantavan moottoripöyräkerhon tunnuksilla koristettuja paitoja. Helvetin enkelit olivat lähteneet katsastamaan kesäavajaiset.

Pöytään saapui vielä seurueen siististi pukeutuneet naiset, ja tunnelma jatkui rentona. Tanssilattialta en heitä kuitenkaan ehtinyt bongata, siellä wannabe-missukat hoitivat baunssauksen.

Kesäkeskiviikkoisin ei kaupungissa ole liikaa terasseja.

Cafe Caruselissa pyörii ainakin kesäkuun ajan keskiviikkoisin Carusel Lounge, jossa käväisin viime keskiviikkona. Caruselin terassille oli siis pystytetty oma baari ja dj:n tiski. Iltamaa ei ole vielä ehditty mainostaa paljoakaan, ja sää oli pilvinen, joten kamalaa tungosta terdellä ei ollut. Jatkossa Loungen on idea toimia aloittelumestana Kaivon kävijöille.

Ellei säiden herra päätä aloittaa syksyä kolmea kuukautta etuajassa, Lounge vaikuttaa kivalta vaihtoehdolta keskustan keskiviikkomestoille.

Tigerin yläkerran Black&White-vippitila muutti muotoaan noin kuukausi sitten, ja tila palvelee nyt kaikille avoimena F.C. Loungena. F niin kuin Fashion ja C niin kuin Cocktail. Idea on siis yhdistää muotia ja drinkkejä.

Black&Whiten sisustusta ei ole muutettu ollenkaan. Terassin pehmeät valkoiset sohvat ja nojatuolit ovat tallella, samoin sisätilan mustat kalusteet. Ja mikäs siinä, ne kestävät vielä tarkastelua päivänvalossakin ja ovat toimivia. Muoti tulee esille tilan screeneiltä, joissa pyöritetään tuoreita muotinäytöksiä ja –ohjelmia. Suurempaa toistoa pyritään välttämään. Hostiksi on valittu Paparazzin listoilla oleva baarimikko.

Muotiaspekti on ihan kiva, ei ainakaan vielä enempää. Isoimmat plussat uudessa loungessa ovat tanssipuolen bassojytää hiljaisempi musiikki ja palveluun panostaminen! Ihanaa, kuulen muutakin kuin omat ajatukseni, ja saan asiakaspalvelua, mikä tuntuu nykyään olevan kallisarvoinen harvinaisuus. (Ja joo, tällaisia paikkoja on Helsingissä muitakin, mutta niitä ei ole mielestäni koskaan liikaa.) Myös drinkkeihin on haettu vaihtelua viikoittain vaihtuvilla erikoisuuksilla.

Usein varsinkin tyttöjen kanssa yössä ollessa jonkun tanssijalkaa alkaa kolottamaan. Jos muut kaipaisivat enemmän rauhallista menoa, on sopivien paikkojen löytäminen hankalaa. Jos Tigerin puitteet käyvät kaikille, suuremmilta kissatappeluilta vältytään, kun saman katon alta löytyy pari erilaista maailmaa. ;)

Perjantain ja lauantain välisenä yönä yhden aikaan loungessa olisi
kuitenkin voinut olla enemmänkin porukkaa. Kivatkin ideat valuvat hukkaan, jos ihmiset eivät löydä niitä. Saa nähdä, kuinka pitkälle F.C porskuttaa.

Käväisin muuten perjantaina myös Jenny Woossa, jossa huomasin hauskan katosta roikkuvan kuplatuolin uutena yksityiskohtana. Tässä valitettavan hämärä kuva.

Esplanadin alun ylpeys, ravintola Kappeli, tunnetaan ehkä paremmin S-ryhmän ruokaravintolana, jossa voi nautiskella parsaa ja muita herkkuja herraskaisessa tunnelmassa. Ravintola tilat ovat hienot, ja niitä hyödynnetään mielellään myös erilaisiin yksityistilaisuuksiin.

Kauppakorkeakoulusta valmistuneiden bileorganisaattoreiden mielessä siinsi ajatus Kappelista tyylikkäänä paikkana järjestää hienostuneet juhlat nuorille aikuisille, jotka kaipaisivat vaihtelua tavallisiin yökerhoihin.

Ajatus ei kuitenkaan saanut heti tuulta alleen Kappelin puolelta. Ensimmäinen Club Kappeli (Night of Champagne)-ilta pidettiin 20.3.. Kolmen vuoden yrittämisen jälkeen.

Ensimmäisen illan dj-esiintyjinä oli mm. Axl Smith. Kolean sään vuoksi terassi ei luonnollisesti ollut auki, muuten kuin osittain tupakkapaikkana. Ennakkoliput (13,2€) ja vippi-paketit (144€ /6 henk.) olivat myyneet kuin häkä, joten Kappelin tilat repeilivät liitoksistaan. Ravintolan jotkin kulkupaikat eivät vain kestä kymmeniä ihmisiä ryysäämässä yhtä aikaa.

Ensi viikon lauantaina (29.5.) starttaavat Club Kappelin kesälauantait. Ennakkolippuja ei myydä, joten homma toimii kuin muissakin yökerhoissa tavallisina iltoina. Kahdeksan aikaan terassilla soiton aloittaa Axl Smith, ja sisätiloissa myöhemmin levyjä pyörittävät Lasse Carlsson ja Nessi Hovi. Avajaisiltana paikka tulee todennäköisesti taas olemaan tupaten täynnä, vaikka terassi helpottaakin väen jakaantumista.

Tulevia lauantai-iltoja ajatellen Kappeli vaikuttaa kuitenkin tervetulleelta lisältä Helsingin yöhön. Se hakee samantyylistä asiakaskuntaa kuin Kaivohuone, mutta Kappelin vahvuus tulee varmaan olemaan sijainti. Ellei satu asumaan Kaivopuiston vieressä, Esplanadilta pääse ilman taksiakin helpommin kotiin kuin Iso Puistotieltä.

Kuulin mielenkiintoisia uutisia. En tosin suoraan asianomaisilta, joten pieni virhemarginaali on olemassa. Älkää siis syyttäkö, jos seuraava ei tule tapahtumaan.

Kuulemani mukaan yökerho Burleskin (synt. 19.2.2010) nimi tullaan piakkoin vaihtamaan. Yksi syy (se ainoa, jonka minä olen kuullut) on se, että ihmiset luulevat paikkaa strippibaariksi.

Tässä voin vain palata Tisseillä vai ilman?-postaukseni aiheeseen. Pohdin, miksi baarikulttuurissamme puolialastomat naisesiintyjät ovat joko epäilyttäviä tai eksklusiivisia. Nyt olen tavallaan saanut vastauksen kysymykseeni: ne ovat vain epäilyttäviä.

Jos baaria luullaan riisumismestaksi, sinne ei mennä. Toisaalta Gentlemen’s Clubin kaltaiset strippibaarit porskuttavat eteenpäin. Rehelliseen strippibaariin meno on siis ainakin osalle baarikansaa ihan ok, mutta paikkaan, jota luullaan strippibaariksi, ei mennä? En jää kyselemään logiikan perään.

Mietityttämään tietysti jää, riittääkö Burleskille pelkkä nimenmuutos. Esiintyjinä kun on kuitenkin muun muassa juuri burleskitaiteilijoita, joiden show’hun kuuluu riisuminen.

Ps. SK siirtyy tisseistä torviin, kun Manskulle avataan Birdland jazzklubi. Hs.fi:stä löytyy aiheesta uutinen:

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Entisest%C3%A4+Mikado-y%C3%B6kerhosta+tehd%C3%A4%C3%A4n+jazzklubi/1135256808176

Koska rakastan kesää, satoi tai paistoi, en malta myöskään olla intoilematta terasseista. Terassit ovat puistojen ja biitsien lisäksi kesän parhaita olohuoneita. Helsingissä terdejä löytyy joka lähtöön, mutta kerron nyt omat ykkössuosikkini.

Kesä = Kaivohuoneen terassi. Tiedän hehkuttavani paikkaa ehkä jopa liian paljon, mutta valkoiset sohvat, ihanat puistonäkymät ja lämpölamput joista saa aina (nihkeän) small talkin pystyyn ovat varastaneet sydämeni. Vaikka Kaivosta ei olisikaan addiktioksi asti, kannattaa meno tarkistaa ainakin pari kertaa kesän aikana. Olen kuullut, että tänä vuonna kesäkeskiviikkoihin ja –lauantaihin panostetaan SK:n puolelta vielä viime kesääkin enemmän. ;)

Toinen ehdoton lempimestani kesällä on MBarin terassi Kampissa. Dj:t soittavat hervottoman hyvää musaa, ja aurinko paistaa (silloin kun paistaa) juuri oikeasta kulmasta. MBar toimii niin päivällä kuin illallakin. Viereiseltä Lasipalatsin terassilta saa myös ruokaa, joten nälkäisenä kannattaa suunnata sinne.

Niin kliseistä kuin onkin, niin Caruselin terassi on kesän ehdoton paikka silloin, kun sinulle tulee pakottava tarve laittaa purjehduskengät jalkaan. Kauniina päivänä kannattaa kuitenkin varautua siihen, että istumapaikkoja ei irtoa. Onneksi myös monet muut merenrantaterassit toimivat!

Eniten asennetta löytyy pienien baarien/kahviloiden/ravintoloiden terasseista. Yksi omista suosikeistani on Punavuoressa sijaitsevan Bali Hain parin pöydän terde, josta voi katsella kadunvilinän lisäksi vastapäiseen pornokauppaan.

Jos haluaa katseilta piiloon, kannattaa suunnata Groteskin terassille, joka sijaitsee vanhan HS-talon sisäpihalla. Auringon paiste ei ole tämän terassin suurin vahvuus, mutta ihania iltoja täällä on tullut vietettyä kerran jos toisenkin.

Elleivät pekkapoutien ennusteet tulevan sunnuntain säästä heitä kuperkeikkaa, korkkaan oman terassikauteni auki silloin. Vanhojen suosikkien lisäksi aion myös etsiä kesän aikana uusia hurmaavia tuttavuuksia. Yksi minulla on jo oikeastaan tiedossakin. Eteläespan varteen on avattu Ben&Jerry´s putiikki, ja näin oven vieressä pari pöytää, jotka suorastaan huusivat jäätelölle.