Harashoo pashlaa

Torstaina oli tarkoitus käväistä päiväseltään pika pikaa Alexein kanssa Jaroslavlissa, mutta sitten keksiviikkona Alexei pirautti, että heidän kaksiviikkoinen poikansa on sen verran vakavasti sairastunut, että hänet on vietävä sairaalaan. Torstaina kaveri sitten saikin pojan hoitoon ja ensimmäinen ennuste oli, että ainakin seuraavat kolme viikkoa ollaan sairaalahoidossa. Diagnoosista en ole varma, joku kokki se kait on, mutta kova kuume oli poikaan iskenyt ja iholle tullut jotain kummallisia pieniä punaisia painaumia tms. Lääkäreiden mukaan tauti on sen verran harvinainen, että hekään eivät ole vuosiin moista nähneet, vaikka laitos onkin nimenomaan lasten sairauksiin erikoistunut sairaala ja tutkimuslaitos.

No, arvattavasti Alexei oli allapäin ja huolissaan, vaimokin oli tietysti sairaalassa poikansa kanssa. Niinpä Alexei sitten kutsui mut torstai-iltana duunin jälkeen heille kotiin – otettais parit votkaryypyt ja laitettais jotain pientä purtavaa, koska kaveri kaipasi juttuseuraa eikä halunnut olla yksin koko iltaa.

No, eipä ollut mullakaan sen kummempaa tekemistä ja pitäähän kaveria auttaa.

Alexei asuu nykyisin melko lähellä toimistoa, Horoshevon kaupunginosassa. Aluksi kävimme kaupassa ja ostimme jonkun verran leipää, säilykesieniä ja sellaista muuta pientä. Sitten Alexeille, rapun ovesta sisään ja sikalalle haisevaan kammottavaan ja pimeään rappukäytävään. Asunto itsessään oli kyllä kohtalainen, pieni kaksio ja keittokomero, mitä nyt erilaiset pintamateriaalit vähän roikkuivat sieltä täältä, semmoinen opiskelijaboximainen sisustus, ei kuitenkaan riisipallolamppuja niin kuin Suomessa.

No, siinä sitten sen kummempia. Alexeilla oli kaapissa anopin tekemää sienikeittoa, se lämpimäksi, lisäksi mustaa leipää, makkaraa, tomaatti- ja kurkkuviipaleita, joita venäläiset dippaavat suolaan ennen syömistä, sieniä, morssia eli marjamehua ja tietysti sitten sitä votkaa.

Siinä sitten pari kolme tuntia turistiin, pullo saatiin tyhjäksi eli ”harashoo pashlaa”, kuten sanoo veli venäläinen votkaryypyn jälkeen. Yhdeksän maissa oli olo sopivan kylläinen ja raukea ja Alexeillakin oli vielä jotain pientä askaretta ennen nukkumaanmenoa. Taksiin siis ja kotiin. Perjantaina muutamaksi päiväksi Suomeen.