Metri makkaraa....

(Moskova 7.-8.12.2006)

Torstaina sai onneksi nukkua pitkään, olin ottanut yhden vapaapäivän ihan tätä torstaiaamua varten. Heräilimme kaikessa rauhassa joskus kymmeneltä ja siitä sitten pikku hiljaa pakkailimme Annen kamoja kotimatkaa varten. Taksi tuli hakemaan sovitunlaisesti 13.30, minä duuniin ja siitä sitten Anne kohti lentokenttää ja kotia. Oli kuulema don Heinäluomakin torstain iltakoneessa....

Perjantai oli aika väsy päivä, nukkuminen kun oli jostain syystä aika puolinaista, ja kaiken lisäksi taas ne hemmetin kulkukoirat pitivät vakiokonserttiaan aamuneljältä.

No, aamulla taas ysiltä venäjän tunnille ja sitten normaali toimistopäivä. Viiden jälkeen Dima sai päähänsä, että lähdetään porukalla parille oluelle ja illalliselle jonnekin mukavaan paikkaan. Saimme sitten kasaan viiden hengen porukan eli minä, Dima, Aleksei, tiimimme ukrainalaisvahvistus Miroslav ja Katja. Menimme seiskalta läheiseen baijerilaispubiin nimeltä "Bavaria", mikä on ihan AmBarin vastapäätä ja ihan tässä kotinurkilla, mutta ei ole vaan koskaan ennen tullut käytyä. Paikka oli tosi viehättävä, kivasti sisustettu, tilaa kahdessa kerroksessa, porukkaa oli aika paljon ja varsinkin viikonloppuisin kannattaa tehdä varaus jo etukäteen, niinkuin mekin olimme tehneet, joten sisäänpääsyssä ei ollut ongelmia. Paikan hintataso on kyllä melko korkea, ihan tyypillisiä Suomen hintoja. Olutvalikoima on länsimainen tai oikeastaan baijerilais-zekkiläinen, stobesta saa pulittaa ne normaalit 5 euroa. Ruokalistassa hinnat on merkitty joinakin omituisina yksikköinä, mikä kuitenkin vastaa melko tarkkaan yhtä euroa.

Tilasin alkupalaksi guljashin, unkarilaisen keiton, mikä oli aivan äärimmäisen hyvää, hinta 6 euroa. Soosi oli paksua, mausteista ja punaista, joukossa erittäin pehmeitä lihakuutioita ja perunaa yms, kyytipojaksi vehnäolutta tuopillinen. Alexei otti pääruuaksi possua, mutta me muut tilasimme neljään pekkaan metrin makkaraa lisukkeineen eli ranskiksia ja hapankaalia, ja tietysti 50 grammaa hrenovuhaa.

Makkara sitten tosiaan olikin aikamoinen ilmestys. Tarjoiltiin vähän yli metrin pituisesta kapeasta puisesta lootasta, mikä tuskin mahtui pöytään. Paksukin oli kuin mikä, ihan kunnon braatwurstilerssi, riitti enemmän kuin hyvin neljälle ihmiselle. Hintaa taisi olla 21 euroa yhteensä eli viitisen euroa per lurjus. Ja arvatkaa, mistä sitten väännettiin vitsiä seuraavat 20 minuuttia!

Siinä sitten makkaraa maistellessa Miroslav kertoili Efremovin kuulumisia, missä meidän paikallinen tehtaamme sijaitsee, hän kun vierailee siellä viikottain. Hänellä on tapana parturoida kuontalonsa aina siellä, hinnat kun ovat selvästi moskovalaista hintatasoa alhaisempia ja samalla kuulee paikalliset juorut. Yleensä hyviä uutisia ei ole, tai sitten niitä ei vaan katsota kertomisen arvoisiksi, mutta huonot uutiset jäävät aina kaikille mieleen. Kuulema viime kuussa oli joku heebo ottanut ravintolaillan päätteeksi pari horatsua mukaansa, pompannut taksiin ja sitten kesken matkan pamauttanut laukussaan ollen pommin surmaten kaikki taksissa olijat. Ja viime viikolla oli sitten vaihteeksi ollut taas joku puukkotappelu, jonka jatkoilla miliisien jo poistuttua oli parilta sammuneelta kaverilta leikattu kurkut auki. Että semmosta reipasta toimintaa siellä Efremovissa....

No, koska se keskiviikon koko yön seikkailu painoi edelleenkin, päätin sitten itse lähteä samantien sapuskan jälkeen kotiin, vaikka kello ei ollut vasta kuin puol kymmenen. Jääkaapissa oli onneksi pari Sibirskaja Koronaa, joten niitä lipitellessä sai päivän kuulumisetkin sitten puristettua kasaan.

Hyvää yötä Moskovasta.