Hyväksymmekö sen, että ihan hyvä ei ole sama kuin tyytyminen tilanteeseen, jossa olemme? Jo vuosia meitä ihmisiä on palvellut ajatus, että on vältettävä tyydyttävää ja ihan hyvää, ja tähdättävä aina täydellisyyteen. Jo lyhyt hetki somessa näyttää tähän mallia. Olemme tähdänneet parhaisiin arvosanoihin, nopeaan uralla etenemiseen ja ylenemiseen, sekä elämällä sen paineen alla, että on elettävä tietyn yhteiskunnan asettaman normin mukaan - ja vieläpä täysillä, 100 prosenttisesti. Selviytymisstrategiamme on ollut sama; jos et ensimmäisellä kerralla menesty (tai vaikka menestyt), tee vielä enemmän.

Täydellisyys stressaa
Tämä ajatus on ollut alun alkaen viaton ja hyvää tarkoittava, joka on kääntynyt itseään vastaan. Ongelmana on, että meille usein jo lapsena syötetty ajatus siitä, että voimme olla mitä vain, on kääntynyt ajatukseen, että sinun pitää tehdä kaikkea, täysillä, jotta voit olla hyvä, menestynyt ja rakastettava. Ja niin me stressaannumme. Paine täydellisyyteen on valmis. Meillä pitää olla kaikkea; onnea, menestystä, rahaa, status ja tämä kaikki vielä tasapainossa. Vaatimuksista on tullut uuvuttavia, ja jos totta puhutaan, niin saavuttamattomissa olevia. Voimme tehdä valintoja, mutta pelkäämme valita väärin, joten emme valitse ollenkaan. Emme uskalla yrittää, jos emme tee sitä täydellisesti.

Täydellisyys lamaannuttaa
Täydellisyyden tavoittelussa käy usein niin, että emme yritä ollenkaan, edes sitä ihan hyvää. Oletko joskus miettinyt kuntosaliharjoittelun aloittamista, mutta jos et käy siellä vähintään 3 kertaa viikossa, niin se ei kannata ollenkaan? Miksei voisi aloittaa harjoittelua kerran viikossa, jotta voisit pitää itsestäsi huolta? Vähentää limsan juontia yhdellä pullollisella kerrallaan tai vaihtamalla karkkipussin aina toisinaan johonkin parempaan vaihtoehtoon? Onko täydellinen tekeminen sitä, että emme osaa enää nauttia elämästä ja meidän on valittava kaikki kiva pois, jotta kelpaamme – joko tai? Sen sijaan, tähdätään unelmaan olla täydellisiä, kuin ihan hyviä.

Haastaankin kääntämään tätä ajattelumallia toiseen suuntaan:

Sen sijaan, että käyttäisit ajattelutapaa "kaikki tai ei mitään", omaksuisitkin konseptin, jossa on tietty vähimmäismäärä asian eteen tekemistä, johon olisit tyytyväinen:

Täydellinen: ”Tämä on ideaalinen panos, jonka olen valmis asettamaan tavoitetta kohtaan ja teen sen täysillä”

Ihan hyvä: ”Tämä on vähimmäismäärä tavoitteen saavuttamiseksi, jotta voisin olla tyytyväinen”

Meidän on opittava hyväksymään itsemme ja se, että teemme niillä voimavaroilla juuri sen kaikissa elämämme rooleissa kuin se sillä hetkellä on mahdollista – oli se sitten kumppani, vanhempi tai ammattilainen. Joskus meitä vaaditaan antamaan enemmän energiaa yhdelle elämämme osa-alueelle kuin toiselle, ja siten vaatimukset muuttuvat aina, ja meidän on vain mukauduttava. Emme siis mitenkään voi panostaa kaikkiin osa-alueisiin koko ajan 100%. Sen lopputuloksena on uupuminen ja tyytymättömyys.

Jotta opimme hyväksymään omat vahvuutemme, kykymme ja heikkoutemme, vaatii se itsetuntemusta ja mikä tärkeintä, kykyä myötätuntoon. Sitä, että olemme ystävällisiä ja hyväksymme itsemme. On ihan okei käydä salilla kerran tai 5 viikossa, kunhan sen tekee niin, että siitä nauttii ja tulee hyvä olo. On ihan okei, että tekee työnsä niin hyvin kuin pystyy ja osaa ilman 24/7 perfektionismia, ja että voi olla tyytyväinen tekemiseensä. Armollisuutta vaatii olla ihan hyvä, mutta sitä kautta tulee tasapaino ja tyytyväisyys elämää kohtaan.
Ihan hyvä tulisi olla uusi täydellinen – kysehän on valinnoista. Ettei enää pelkää mennä niiden asioiden perään, jotka tunnemme itse tärkeäksi ja päästää irti kaikesta muusta täydellisyydestä. Ja se, jos jokin, on ihan hyvä.

Muista nämä:
• Sinä olet tarpeeksi
• Sinulla menee paremmin kuin ymmärrätkään, olet selviytynyt niin monesta haasteesta, jotta voisit seistä siinä, missä tänään seisot
• Saavutuksesi eivät määrittele ihmisarvoasi

-SuperAssari Viivi

______________________

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 50 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssari