SuperAssarit

Huijarisyndrooma saa henkilön uskomaan, etteivät hänen taitonsa, osaamisensa ja tietonsa ole aitoja. Hän pelkää koko ajan paljastuvansa huijariksi: Kohta pomo tajuaa, etten osaa mitään. Kohta asiakas hoksaa, että teen vaan sutta ja sekundaa. Vaikka henkilö osaisi mitä tahansa, miten hyvin tahansa, ja hänellä olisi tästä konkreettista todistusaineistoa, se ei auta. Huijarisyndroomainen uskoo aina olevansa huijari.

Työelämässä huijarisyndroomaan on herätty Suomessakin vasta hiljattain. Psykologi Tiina Ekman on kirjoittanut aiheesta kirjan Huijarisyndrooma – Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä) vuonna 2017 ja YLE käsitteli huijarisyndroomaa samana vuonna.

Tutkimuksissa on arvioitu, että 70 % ihmisistä kokee ainakin yhden huijarisyndroomaepisodin elämässään. Joillakin tämä tapa ajatella ja tuntea suhteessa omaan itseen muuttuu kliiniseksi ilmiöksi. Seurauksena on vakavaa ahdistusta ja uupumusta sekä työ- että siviilielämässä.

Syndrooman oireet näkyvät jokaisella hieman eri tavalla. Huijarisyndroomaan erikoistunut amerikkaislääkäri Valerie Young onkin eritellyt viisi huijarityyppiä.

Asiantuntijahuijari
Asiantuntijahuijari ei ole tyytyväinen, ennen kuin hän tietää asiasta, projektista, asiakkaasta tai tehtävästä aivan kaiken. Tyytymättömyys jää kalvamaan mieltä, vaikka tehtävä olisi tehty hyvin, jos asiantuntija ei ole ehtinyt saada vastauksia kaikkiin kysymyksiinsä. Asiantuntija janoaa ja etsii jatkuvasti uutta tietoa. Tämä hankaloittaa projektien ja tehtävien loppuunsaattamista. Asiantuntija on juuri se huijarityyppi, joka ei uskalla hakea uusiin työpaikkoihin, koska hän ei oman kokemuksensa mukaan ole siihen tarpeeksi pätevä. Hänellä on olo, että voidakseen täyttää uuden työtehtävän tarpeet täydellisesti, hänen tulee olla itsekin täydellinen. Parempi siis jättää avoin paikka jollekin ”pätevämmälle”.

Perfektionistihuijari
Perfektionismiin alati tähtäävä henkilö on altis kokemaan voimakasta ahdistusta, epäröintiä ja huolta – varsinkin tilanteissa, joissa hän ei saavuta itselleen asettamia tavoitteita haluamillaan tuloksilla. Perfektionistihuijari on lähes poikkeuksetta aina tyytymätön työhönsä ja työpanokseensa. Hän keskittää huomionsa siihen, mitä hän voisi tehdä vieläkin paremmin. Hän ei osaa iloita menestyksestään, sillä hän kokee, että siitäkään huolimatta hän ei ole (vieläkään) tehnyt parastaan.

Luonnonlahjakkuushuijari
Luonnonlahjakkuushuijari oppii luontaisesti uusia asioita nopeasti ja helposti – sekä masentuu ja häpeää, jos hän ei opikaan jotakin. Luonnonlahjakkuus haluaa perfektionistin tavoin onnistua heti ja täydellisesti. Hänelle kyvyt ovat luontaisia ominaisuuksia, joita ei voi opetella; joko sinulla on kyky jo valmiina, tai sitten sitä ei ole. Erityisesti kyvyt, joissa hän on luontaisesti hyvä, aiheuttavat ahdistusta hänen huomatessaan, että joku muu onkin niissä häntä parempi. Luonnonlahjakkuushuijarin on hyvin vaikeaa hyväksyä sitä, että kaikki kyvyt opitaan pitkän harjoittelun kautta, kaikki ovat alkuun surkeita, ja menestys seuraa pitkäjänteistä työskentelyä.

Sooloilijahuijari
Sooloilijahuijari saattaa olla tietyllä tavalla hiomaton yksinäinen susi. Hän työskentelee mieluiten yksin, sillä hän uskoo, että avun pyytäminen on heikkoutta. Sooloilijahuijarin tulee onnistua ja selvitä yksin. Muutoin hän kokee olevansa epäaito huijari, joka ei osaa, eikä tiedä mistään mitään. Hän myös kieltäytyy avuntarjouksista, koska haluaa osoittaa arvonsa työskentelemällä ja selviämällä yksin.

Sankarihuijari
Sankarihuijari on renessanssiajan ihmisen ihannekuva, sillä hän osaa taidokkaasti useita erilaisia asioita. Tämä johtuu siitä, että sankarihuijari on armoton itseään kohtaan. Hän piiskaa itsestään aina vain parempia suorituksia, ja vaatii itseltään yhä enemmän ja enemmän osaamista. Työnarkomaaneista löytyy sankarihuijareita. Sankarihuijari ei koe olevansa yhtään mitään, jos hän ei hallitse taidokkaasti vähintään viittätoista eri työ- ja siviilielämän osa-aluetta. Sankarihuijari sairastuu erittäin helposti työuupumukseen.

-SuperAssari Maarit

----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 40 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssari

Keskustelin hiljattain brittiläisen ystäväni kanssa, joka tekee työtä laboranttina ja kirjailijana. Erityisesti kirjoittaminen, joka on hänelle rakasta, on osoittautunut haastavaksi työksi, ei vähiten siksi, että muu elämä tulee kirjoittamisen edelle. ”Minusta tuntuu, etten ole kirjailija vaan huijari,” hän huokaisi. ”Tai ainakin sellaisena näen itseni; en ole aito kirjailija vaan räpellän jotain, en tiedä mistään mitään, olen taidoton tollo, joka julkaisi tarinan, johon ihmiset rakastuivat, ja heidän rakkautensa on murskannut minut päreiksi.”

Selvisi, että menestys ei ollutkaan tuonut hänelle iloa ja onnistumisen kokemuksia, vaan mitä enemmän hänen teoksistaan pidetiin, sen enemmän ystäväni alkoi pelätä, ettei hänen taidoillaan ole mitään tekemistä kirjan menestyksen kanssa. Että kyse on pelkästä onnesta, hän pystyy vain rajalliseen tasoon kykenemättä koskaan kehittymään kirjailijana, ja että jossain vaiheessa ihmiset huomaavat hänen huijanneen heitä – viimeistään siinä vaiheessa, kun hän ei saakaan enää kirjoitettua hyvää tarinaa. Häntä huoletti se, että ihmiset näkisivät hänen ”suuren huijauksensa” läpi.

Totta puhuen mikään hänen ajatuksistaan ja tuntemuksistaan ei ole totta, eikä niillä ole perusteita todellisuudessa. Hänen kirjoituksiaan on palkittu ja julkaistu genren parhaimpien teosten kokoelmissa kotimaassaan Englannissa. Hänellä on ovet avoinna kansainvälisille markkinoille. Hänellä on sana aidosti hallussaan. Mitään suurta huijausta ei ole tapahtunut, mutta ystäväni ei päässyt tunteestaan yli.

Tsemppasin ja kannustin todeten, että ymmärrän täysin; myös minä poden välillä samaa pelkoa siitä, että taitoni ovat rajalliset, eikä niitä voi enää oppia tai kehittää. Että ihminen syntyy jonkun taidon kanssa ja that’s it. Yhtään vähempää stressiä ei aiheuta alitajuinen kauhukuva siitä, että minä vain kuvittelen olevani hyvä ja taitava, ja että se, kun teen parhaani, ei olekaan aitoa vaan huijaan muita. Jopa itseäni, huomaamattani! Mieleni huomauttaa, että jossain vaiheessa minulle tullaan töissäni sanomaan ”Maarit, me ei tiedettykään, että työhistoriastasi, työnäytteistäsi, kovasta työstäsi, työmoraalistasi, monista suosittelijoistasi ja osaamisestasi huolimatta sinä olet täysi paska ja me emme anna sinulle enää minkäänlaisia töitä.”

Suurin osa ihmisistä sortuu samaan uskomukseen

Löysimme yhteisen nimittäjän kokemuksellemme; impostor syndrome, huijarisyndrooma. Nopea selvitys paljasti, että noin 70% maailman ihmisistä potee tätä vääristynyttä ajatusmaailmaa jossain vaiheessa elämäänsä: töissä, kotona, harrastuksissa, parisuhteessa, koulussa, vanhemmuudessa, johtotehtävissä… Suurimmalla osalla vääristynyt ajatusmaailma on puhtaasti korvien välissä ilman mitään todellista pohjaa, eivätkä läheiset, työtoverit, opettajat tai luokkakaverit ole heidän kanssaan tippaakaan samaa mieltä tästä ”suuresta huijausskandaalista”.
Vääristynyt ajatusmaailma perustuu kuvitelmalle, että minä olen ajatusten lukija ja voin tietää, mitä tuo toinen ihminen minusta ajattelee – ja totta kai hän ajattelee mahdollisimman vähätteleviä ja surkeita ajatuksia.

Tyypillistä huijarisyndroomalle on myös näkemys, ettei taitoja voi kehittää. Jos joku on lahjakas, kyse ei ole tietenkään harjoittelusta, harjoittelusta ja harjoittelusta, vaan siitä, että hän on erityisen lahjakas yksilö. Näin ollen huijarisyndroomainen uskoo, että hän ei voi kehittyä taidoissaan ja kaikkein vakavimmillaan ei edes yritä opetella uutta, koska hänellä on tietty taito ja se taito on rajallinen – kuten ystäväni tapauksessa hänen uskomuksensa siitä, että hän voi kirjailijana saavuttaa vain tietyn tason kehittymättä lainkaan. Hän murehti aidosti alkavansa alittaa aikaisempia rimojaan kirjailijana tahtomattaan.

Huijarisyndroomassa haastavinta on se, että mieli uskoo sen, mitä sille uskotellaan. Placebo-vaikutus perustuu puhtaasti tähän. Mieli alkaa sitten muuttaa todellisuutta kuvitellun kaltaiseksi puhtaasti sillä, että ihminen ryhtyy toimimaan uskomiensa ajatusten pohjalta, vaikka ne olisivat haitallisia.

Avun pyytäminen ja virheet kuuluvat parhaimmankin elämään

Haastavaakin huijarisyndroomaa voi hallita. Sen kanssa voi elää. Se on hyvin asennoituneena ihan terve ominaisuus, koska se pitää ihmisen nöyränä ja vastaanottavaisena. Kovinta uskallusta kysytään siinä, että rohkenee pyytää apua ja osaa olla ylpeä omasta osaamisestaan ja menestyksestään sivuuttamatta niitä vain onnen kantamoisina - myös silloin, kun on huono päivä.

Ystäväni päätti tarttua omia huijarikuvitelmiaan sarvista ja kirjoittaa pitkän, pohdiskelevan blogitekstin aiheesta. Minä puolestani lähdin kaivamaan meille step-by-step-ohjetta välillä päätään ylösnostavan huijarisyndrooman selättämiseksi.

- Superassari Maarit

[i]SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit