SuperAssarit

Eikä ehkä koskaan tule olemaan, koska tehtävä on silputtu ja delegoitu #SuperAssareille.

Meillä Wannadossa ei pelkästään myydä uutta työtä, #SuperAssareita ja moderneja työtapoja, vaan elämme niitä ihan itse todeksi tässä muuttuvassa maailmassa. Yksi asia, josta saan osakseni ihmettelyjä, on yhtiömme toimitusjohtajan olemassa olemattomuus. Toimaria ei ole. CEO:n tehtävät hoitavat meillä assarit. Meillä se on perusteltua ja ainakin toistaiseksi parempi tapa toimia kuin että meillä olisi yksi titteliholderi.

Avaan tähän seitsemän syytä, miksi ilman toimaria on hyvä ja kevyt hengittää:

1. Johdolle jää aikaa tehdä kaikkea olennaista, kuten tavata ihmisiä, myydä, verkottua, kehittyä, havainnoida. Opiskella ja visioida. Tarttua ongelmiin nopeasti ja ketterästi. Stressi vähenee, mieli pysyy kirkkaana ja virkeänä.

2. Omistuspohja meillä on selkeä: Viitala ja Degerholm molemmat 50 prosenttia per mimmi. Kumpikin siis samoissa ongelmissa ja onnessa. On yksinkertaisesti tasaväkistä ja reilua, että toinen ei ole toisen pomo tai työläinen.

3. Toimitusjohtajalta odotetun osaamisen pitäisi olla hyvin laaja-alaista. Sellaisen ymmärryksen ja osaamistason ylläpitäminen alati kasvavan ja muuttuvan organisaation eri toimintoihin olisi hyvin pirstaloitunutta. Olisi vaikea fokusoitua jonkin ääritärkeän osaamisalueen guruksi tarpeen mukaan. Meillä guru (#SuperAssari) valitaan tehtävään kulloisenkin tarpeen mukaan.

4. Viimeinen sana on sillä, joka tekee, ei sillä, joka sanoo. Emme ole aina samaa mieltä kaikesta. Toisaalta ei viitsitä tuhlata aikaa turhaan vääntämiseen. Jos toisella on iso palo johonkin kokeiluun, joka toisesta tuntuu ajanhaaskuulta, niin turha siitä on kinata. Tehkööt. Jäljet siivotaan kuitenkin yhdessä. Vuoron perään on hyvä tehdä virhearviointeja tai vastaavasti onnistumisia. Meillä on molemmista asioista vahva kokemus. – Maailma muuttuu niin lujaa, että uudet kommellukset ja mahdollisuudet odottavat jo nurkan takana. Menneitä on turha hieroa, vaan kannattaa poimia sieltä opit ja kokemukset mukaan tekemään tulevaisuutta paremmaksi.

5. Painotukset. Meillä Degerholm vastaa suurelta osin hallinnosta ja HR:stä, eli käytännössä siitä, kelle ne hommat meidän #SuperAssareista on delegoitu, ja että ne hommat toimivat. Minulla puolestaan on painotus yrityksen kasvutoiminnoissa, eli tsekkailen ja visioin, kuka hoitaa ja miten levittäydytään.
Käytännössä nämä osa-alueet menevät sekaisin kulloisenkin asian mukaan. Meikä säätää rekryjä ja Anna myy väkisinostajalle. Yhdessä on hyvä sparrailla ongelmatilanteita, kun kumpikin ainakin teoriassa osaa toisen homman.

6. Kukaan ei ole Jeesus. Hyvin voi sairastaa nuhakuumeen tai pitää viestimet kiinni ja keskittyä sisäänhengitykseen, jos se tuntuu tärkeämmältä juuri sillä hetkellä kuin firman pyörittäminen. On uskomattoman vapauttavaa tietää, että sinulla on automaattisesti tuuraaja, mitä ikinä käykään.

7. Laajempi skaalaus. Suomalaiset ovat titteliorjentoitunutta kansaa. Toimarit haluavat työskennellä (lue: ostaa, myydä ja tehdä yhteistyötä) toisten toimareiden kanssa. Kun yrityksellä ei ole toimaria, sen kaikilla omistajilla on silloin ko. mandaatti toimaripiirien silmissä. Eli meidän tapauksessa kaksi naista tekee laajempaa tuhoa kuin yksi, eli myy enemmän.

Kirjoittaja on toimitusjohtaja-tittelin ammattimainen välttelijä, delegoitsija ja parviälyn rakastaja. Hän on myös Wannadon #SuperAssareiden toinen omistaja ja Creative Director -hommien pätevä larppaaja.

Hyvä johtajuus on vähän kuin hyvä vanhemmuus: Riittävä määrä itsenäisyyttä holhottaville; ymmärrystä siitä, että sinun tehtäväsi on toimia esimerkkinä alaisillesi; avoimuutta ja selkeää kommunikaatiota; johdonmukaisuutta ja reiluutta kaikkia holhottavia kohtaan sekä tietoisuutta siitä, että jokainen alainen on oma itsenäinen yksilönsä, eikä heitä voi puristaa 100% juuri sellaiseksi kuin sinä haluaisit. Siinä, missä lapset tarvitsevat hyvää vanhempaa kasvaakseen itsenäisiksi, vahvoiksi aikuisiksi, myös työntekijät tarvitsevat hyvää johtajaa kasvaakseen entistä motivoituneimmiksi ja paremmiksi työntekijäksi.

Hyvällä johtajalla – kuten hyvällä vanhemmalla – on tiettyjä ominaisuuksia, jotka auttavat häntä saamaan parhaimman irti suojateistaan. Oletko sinä jo hyvä johtaja?

1. Olet halukas kokeilemaan uutta
Hyvät johtajat suosivat tiettyjä tapoja ja käytäntöjä, koska ne ovat tehokkaita – ei siis siksi, että kun näin nyt on aina tehty ja kun tämä nyt vaan kuuluu tämän firman henkeen. Hyvä johtaja antaa myös alaisilleen tilaa kokeilla uutta ja innovoida.

2. Kohtelet alaisiasi ihmisinä
Joidenkin johtajien mielestä työntekijästä saa parhaimman irti, kun tätä vähän uhkailee ja pelottelee. Hyvä johtaja ei kuitenkaan sorru tällaiseen harhaiseen käsitykseen, vaan kohtelee työntekijöitään ihmisinä. Työntekijä ei ole hänelle kuluerä tai pakollinen paha, vaan mahdollisuus.

3. Sinulla ei ole suosikkeja
Työntekijöiden moraalin saa parhaiten tapettua – uhkailun ja pelottelun lisäksi – arvottamalla työntekijät suosikkeihin ja inhokkeihin. Jos jotakuta suositaan selkeästi johtajan toimesta, muut työntekijät kyllä huomaavat tämän ja lakkaavat antamasta parastaan yritykselle. Kaikkia ihmisiä motivoi loppupelissä halu tulla nähdyksi ja arvostetuksi.

4. Kaikki ovat vastuussa asioista – myös sinä itse
Luotettavuuden korostaminen kehittää yrityksessä vallitsevaa työmoraalia ja rohkaisee työntekijöitä rehellisyyteen ja avoimuuteen. Nämä yhdessä luovat entistä parempaa hyvinvointia työpaikalle. Hyvä johtaja ottaa myös itse vastuun omista asioistaan, eikä vieritä omia töppäyksiä alaistensa niskaan. Johtaja, joka uskaltaa olla inhimillinen ja tehdä virheitä, on myös työntekijälle läheisempi ja motivoivampi.

5. Pyydät nätisti
Kohteliaisuus ei koskaan ole huono idea. Hyvä johtaja osaa pyytää alaisiltaan asioita, työsuoritteita, vastauksia jne. kohteliaasti ja asiallisesti. Rääkyminen, huutaminen ja vaatiminen johtavat nopeasti työntekijän arvostuksen rapistumiseen ja työntekijä, joka ei arvosta työpaikkaansa tai esimiestään, ei myöskään tuota yritykselle minkäänlaista lisäarvoa.

6. Annat tukesi
Hyvä johtaja rakentaa vankkaa luottamussuhdetta alaisiinsa antamalla näille tukea ja opastusta sopivissa määrin. Ketään ei tarvitse pitää kädestä, mutta toinen ääripää eli työntekijän jättäminen leijonille oman onnensa nojaan, ei myöskään toimi. Hyvä johtaja tietää, missä menee alaisen itsenäisyyden ja tuen tarvitsemisen kultainen keskitie.

7. Poistat esteitä
Siinä, missä huono johtaja lappaa kapuloita rattaisiin, hyvä johtaja huomaa nämä kapulat ja ryhtyy yhteistuumin alaistensa kanssa poistamaan niitä, jotta rattaat liikkuisivat taas tehokkaasti ja vaivattomasti. Hyvä johtaja pyrkiikin helpottamaan alaistensa elämää omalta osaltaan ja ymmärtää, ettei työ ole alaisten ainoa (tai välttämättä edes SE tärkein) asia elämässä. Hän tietää, että ihmisten elämä koostuu useista asioista ja työ on yksi osa elämää; ei niin, että elämä on yhtä kuin työ.

8. Olet hyvä valmentaja
Valmentajat eivät seisoskele kentän laidalla ohjeita huutaen, vaan lähtevät mukaan tehtäviin, opettamaan alaisia esimerkeillä ja pysyttelevät lähietäisyydellä.

9. Annat palautetta ja kommunikoit avoimesti
Hyvä johtaja vaatii alaisiltaan kunnioitusta, ja vastapainoksi he antavat alaisilleen kiitosta, kehuja ja rakentavaa kritiikkiä, joiden avulla työntekijästä kuoriutuu esiin hänen paras versionsa. Työntekijäsi myös tietävät selkeästi, mitä heiltä odotetaan, ja osaat kuunnella myös heidän näkemyksiään ja neuvojaan kiperissä tilanteissa. Johtaja ei ratkaise mitään yksin, mutta tekee viimeisen päätöksen itsenäisesti.

10. Et ole kiva ja mukava vain siksi, että hyötyisit siitä tai välttelisit hankalia tilanteita
Hyvä johtaja on autenttinen oma itsensä, eikä esitä mukavaa lypsääkseen työntekijöistä mehut irti tai siksi, että hän pelkää kohdata haastavia tilanteita. Heikko johtaja pakenee ongelmatilanteita. Vaikka hyvä johtaja ei itse lähde tietoisesti luomaan tai edes etsimään tilanteita, joissa voisi hakata päätä – omaansa tai alaisensa – seinään, hän kuitenkin tarttuu ongelmatilanteeseen heti sen ilmestyttyä kipittämättä karkuun tai sulkemalla siltä silmiään. Ongelmatilanteisiin ratkaisukeskeisesti ja vakavasti suhtautuva johtaja valaa luottamusta työntekijöihin ja vaikuttaa suoraan työpaikan ilmapiirin, ja sitä kautta työhyvinvointiin.

11. Haastat alaisesi
Kyllästynyt työntekijä = motivoimaton työntekijä. Kukaan ei halua pyöritellä sormiaan tai saada puuduttavia työtehtäviä, jotka ovat reippaasti oman osaamisen alapuolella. Hyvänä johtajana tiedät alaisesi osaamistasot ja annat heille haasteita, sillä työtehtävä, jonka alainen kokee turhaksi tai liian helpoksi, johtaa työssä tympiintymiseen – yleinen tabu varsinkin Suomen työelämässä.

12. Keskityt ongelmien sijaan ratkaisuihin
Ongelmien iskiessä päälle lähdetään yleensä etsimään syyllistä asiaan. Hyvä johtaja keskittyy kuitenkin ongelman ratkaisemiseen, eikä syntipukin syynäämiseen. Jälkeenpäin hyvä johtaja ymmärtää myös selvittää alaisensa kanssa mistä ongelma syntyi ja miten se vältetään seuraavalla kerralla.

13. Olet hauska
Hyvä johtaja ottaa työnsä vakavasti, muttei koskaan itseään vakavasti. Hyvä huumori työpaikalla tekee ihmissuhteista läheisempiä ja avoimempia, sekä vaikuttaa suoraan työhyvinvointiin. Hyvä johtaja tietää lisäksi, missä menee hyvän ja huonon huumorin raja.

14. Alaistesi unelmat ja tavoitteet ovat tärkeitä myös sinulle
Paras johtaja on hän, joka ottautuu työntekijöihinsä tosissaan. Hän on tietoinen työntekijänsä ammattillisista tavoitteista ja unelmista, kannustaen työntekijöitä siihen, mistä he nauttivat, sillä työstään nauttivaa työntekijää ei tarvitse enää erikseen motivoida – tai murehtia hänen joutuvan sairaslomakierteeseen mielen ylikuormittumisen ja onnettomuuden tunteen vuoksi.

15. Vaadit laatua, muttet ole perfektionisti
Perfektionistinen pilkun viilaaminen tilanteessa, jossa asia toimii jo hyvin sellaisenaan, tappaa työmotivaatiota tehokkaasti; varsinkin, jos vaadit aina, että kaiken täytyy olla prikulleen juuri, kuten sinä itse sen tekisit. Vaadit alaisiltasi hyviä suorituksia ja heidän henkilökohtaista parastaan, mutta ymmärrät samalla, missä menee jankkaamisen ja hyvän laatukriteerin raja.

- SuperAssari Maarit

-------------------------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Wannadon assarikaupassa suurin osa työstä tehdään etätyönä. Meillä on myös viihtyisä toimisto, joten tämä ei ole pakkotilanne, vaan tietoinen valinta, jonka myötä tiimimme työskentelee tehokkaammin ja motivoituneemmin.

Miten tuottavuus muka paranee etätöissä? Monestakin syystä. Työmotivaatio lisääntyy, kun huomioidaan työntekijöiden toiveet ja tarpeet ja annetaan yhtä aikaa vapautta ja vastuuta. Ennen kaikkea työrauha lisääntyy huomattavasti. Mutta miten sen saa oikeasti toimimaan? Tärkein asia on kommunikaatio, johon etätiimeissä kiinnitetään huomattavasti enemmän huomiota kuin tavallisissa toimistoyhteisöissä, ja sitä pystyy hallinnoimaan, jokainen itse.

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä, tilanteesta jossa itsekin olen aiemmissa työpaikoissani monesti ollut. On tavallinen toimisto, jossa työskentelee parikymmentä ihmistä. Sinun täytyy nyt keskittyä, oli kyse sitten tekstin tuottamisesta, kaavojen tarkistamisesta, koodaamisesta, taloushallinnosta tai grafiikasta. Vaikka oikeasti olet iltaihmisiä, tämä täytyy tehdä nyt toimistoaikana, ja istut siinä työpöytäsi ääressä. Kollega tarvitsee apuasi ja koputtaa oveen. Kysymys liittyy ihan toiseen asiaan. Kerrot vastauksesi ja palaat työsi pariin – ja olet täysin unohtanut mihin jäitkään. Haparoit hetken ja haet kahvia. Jäät suustasi kiinni, nauratte ääneen ja joku sulkee toimistonsa oven ärtyneenä häiriöstä. Kaikkiaan orientoituminen takaisin työsi pariin kestää ainakin kymmenen minuuttia.

Kun haluan työskennellä keskittyneesti, menen sinne, missä ei ole ketään. Tätä tekstiä kirjoitan toimistolla, jossa ei ole ketään muita, koska kaikki ovat etätöissä tai missä nyt ovatkin. Samaan aikaan todennäköisesti puhelimessa odottaa pikaviestejä ainakin kolmelta eri tiimimme jäseneltä, sekä tietenkin kymmenisen hauskaa juttua Slackin #vesiautomaatti –kanavalla. Se on ihan ok. Ne viestit nimittäin eivät häviä sieltä minnekään. Kukaan ei keskeytä minua, ellen erikseen anna heidän tehdä niin.

Kun sitten lopulta saan tämän tekstin kirjoitettua, lähetän sen parille tiimin jäsenelle kommentoitavaksi ja oikoluettavaksi. Katson sitten saapuneet viestit. En ole missannut yhtään mehevää juorua tai hauskaa vitsiä, pystyn vastaamaan jokaiselle tiimin jäsenelle keskittyneesti ja ilman ärtymystä siitä, että olin juuri tekemässä jotain ihan muuta. He lukevat vastaukseni silloin, kun se heidän elämäänsä ja työtehtäviin sopii. Jokainen tiimissä kommunikoi, välittämättä siitä, kuinka sosiaalisia ja ulospäin suuntautuneita, tai mahdollisesti introvertteja he ovat. Kirjoittaminen kun ei ole naamalaji. Jokainen voi osallistua keskusteluun, vaikkei juuri oikealla hetkellä ollutkaan hakemassa sitä kahvia. Ja ikävinä hetkinä sitä omaa pahantuulisuutta ja ärtyneisyyttä on vaikeampi tartuttaa muihin, ainakaan vahingossa.

Maailmalla on loistavia esimerkkejä tiimeistä, joissa on tehty etätyötä jo vuosia, ihan kuten meillä Wannadossa. On ollut erittäin mielenkiintoista huomata, kuinka yritykset kuten Zapier ja GitHub, ovat tulleet aivan samoihin johtopäätöksiin kuin mekin olemme: Teknologialla pystyy parantamaan kommunikaatiota ja se mahdollistaa erilaisten ihmisten toimimisen tiimissä paremmin kuin perinteinen toimistotyöntekomalli.

Toki tarvitsemme myös päiviä, jolloin tapaamme kasvotusten. Niistä päivistä kumpuaa ideoita, ja ne vievät yritystä eteenpäin. Itse olen vienyt tämän siihen pisteeseen, että kun tapaan kollegan, sillä päivällä on jokin aihe. Tänään iltapäivällä pohdimme asiakashallinnan prosesseja, huomenna taas osaamisenhallintaa. Jos jokin tehtävä liittyy näihin asioihin, laitan sen sille päivälle todo-listalle. Kun aivoni ovat jo HR-asennossa, ei niitä kesken kaiken kannata vaihtaa miettimään talouslukuja.
Etätyö ei ole perinteisissä toimistoissa olevien toimintamallien siirtämistä kotitoimistolle. Kun etätyö on oikeasti mietitty, se toimii, ja se pesee tehokkuudessa vanhan toimistotyömallin mennen tullen.

- SuperAssari Anna

------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

”Mun mielestä yrittäjyys, niin kuin itse sen olen kokenut, on aivan mahtavaa! Mun elämän tärkein arvo on vapaus ja sillä on niin monta merkitystä. Vapaus tehdä töitä missä haluat, milloin haluat ja kenen kanssa haluat.”

Kyselimme yrittäjien ajatuksia yrittäjyydestä Naisyrittäjien ryhmässä Facebookissa. Päällimmäisenä esiin nousi yrittäjän vapaus osana positiivista yrittäjyyttä. Sitä, että saa valita itse työtoverinsa ja työskentelytapansa, ja myös asiakkaansa. Määrittää itse palvelunsa/tuotteensa ja kehittää niitä parhaaksi katsomallaan tavalla, parhaaksi kokemaansa suuntaan. Saa tehdä itselleen mieleisiä töitä, itseään kiinnostavan asian parissa ja usein sellaisissa työtehtävissä, jotka tulevat ns. luonnostaan tai joista on mukavaa oppia lisää vuosi vuodelta. Saa määrätä itsestään, olla omana itsenään, pitää työelämänsä ja sitä kautta oman tulevaisuutensa, menestyksensä ja etenemisensä kehityksen omissa hyppysissään

Vapautta yrittäjänaisille on myös viedä lapset hoitoon tai kouluun mihin aikaan tahansa ja hakea heidät sieltä, käydä omissa harrastuksissa ja hoitaa juoksevia asioita muiden ollessa klo 8-16 töissä. Varata loma itselleen sopivaan aikaan (jos yrittäjällä sellaiseen on mahdollisuus). Viettää laatu-aikaa perheen ja/tai puolison kanssa silloin, kun se parhaiten sopii kaikille perheenjäsenille. Voi suunnitella työpäivänsä tarpeisiinsa sopivaksi.

Kääntöpuolena yrittämisen vapaudessa ovatkin sitten aikaan sitoutumattomat työpäivät, asiakkaiden kuvitelmat, että olet tavoitettavissa 24/7, myös lomalla, sekä se, että jos aamukiireet myöhästyttävät työpäivää, se venyy sitten illasta. Vastuu, joka on yksin yrittäjän hartioilla, koskee myös vapautta – kuinka aikataulutan asiat, kuinka sovittelen arkea ja työtä yhteen, ja missä ylipäätään menee niiden raja. Kaikilla on välistä haasteita erottaa työ- ja siviilielämää toisistaan, mutta yrittäjä on yrittäjä myös kotonaan. Työ jää harvemmin sinne toimistoon tai työhuoneelle. Se seuraa kotiin, on läsnä yhtenä perheenjäsenenä – ja osa yrittäjistä työskentelee kotona.

Tästä huolimatta meille vastanneet yrittäjät kertoivat oman elämänsä olevan tasapainossa työhön nähden. Vaikka työ tulisikin perheen edelle, koska yrittäjä on usein intohimoinen omaa tekemistään kohtaan, sen ei silti koettu olevan niin tiukasti ykkösenä, että perhe tai kumppani jäisivät huomiotta. Yrittäjän työhyvinvointi on yhtä tärkeää kuin kenen tahansa muunkin työntekijän.

”Mitä muuten tulee siviilielämään, niin en ole tinkinyt vapaa-ajasta, lomista tai perheen kanssa olemisesta. Miksi myisin sieluni omalle yritykselleni? Sehän on vain työ. Jos pitää tehdä enemmän kuin jaksaa niin sittenhän se yhtälö ei toimi ja johtaa ennemmin tai myöhemmin uupumiseen, ihmissuhdeongelmiin, terveyden menettämiseen ja onnellisuuden kaikkoamiseen. Mieluummin elän vaatimattomasti kuin haalin mammonaa. Tärkeää, että se työ mitä tekee, on mielekästä.”

Yrittäjänä oleminen kysyy myös kovakalloisuutta, uskoa itseen ja siihen, mitä olet tekemässä. Vastarannankiiskien ei tule antaa musertaa ja hankalien asiakkaiden toivottiin, erityisesti hinnoista maristessa, ymmärtävän, että kaikki työnantajamaksut lankeavat yrittäjälle itselleen. Tuotteen tai palvelun hinnasta vain murunen jää yrittäjälle itselleen. Rahaa ei pidetty meidän vastaajiemme kesken kaikkein tärkeimpänä asiana, mutta sen tuomasta vapaudesta oltiin kiitollisia. Rahaa tärkeämmäksi nousi mahdollisuus tehdä itselleen mieleistä työtä, olla oman itsensä herra, kohdata asiakkaita aidosti ja olla avuksi.

”Parasta on se, kun tajuaa oppivansa koko ajan paremmaksi yrittäjäksi ja se, kun voi auttaa omalla osaamisellaan muita.”

Yrittäjyydessä korostui myös se, että vaikka yrittäjyyteen voi yrittää samaistua, sen ymmärtää todella vain kokemuksen kautta. Miten yrittäjät itse ovat oma heimonsa, oma ryhmänsä, kuin lahko työntekijöitä muiden joukossa, lahko, josta puhutaan paljon ja joka on kaikkien yhteiskunnallisten tukien ulkopuolella, jos yritys romahtaa, mutta jonka todellinen sisäistäminen vaatii itse yrittäjänä olemista – tai edes yrittäjäpuolison rinnalla seisomista. Sana ”Yrittäjä” kuulostaa jopa kehnolle ja negatiiviselle, sillä kuvaavampi sana erään yrittäjävastaajamme mielestä olisi ”Tekijä”: Yrittäjät eivät yritä asioita, he tekevät sen, omalle heimolleen ja itselleen tyypillisellä tavalla, itse itseään johtaen.

”Yrittäjyys on parhaimmillaan heimolaji, jossa ystäväpiiri laajenee kumppaneihin ja asiakkaisiin. Se on vähän niin kuin lahkolaisuutta, ilman ulkopuolista katsomusta. Jossa jokaisella on oma usko omaan juttuun ja se on ratkaisevinta.”

- SuperAssari Maarit

Erityiskiitokset yrittäjille Niina Saine (Amplia Klinikka), Johanna Sormunen (PM International) ja Riina Jokinen (Kram Agency).

------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Brian D. Evans, yritysmentori ja BDE Venturesin toimitusjohtaja, kertoi joutuneensa epämiellyttävän tehtävän eteen; rekrytointiin. Ei niin, että hänen tulisi yrittää saada jalkaa oven väliin, vaan niin, että hänen pitäisi laatia mielenkiintoinen työpaikkailmoitus ja kahlata vielä läpi kaikki saapuvat hakemukset. Hirvittävä työ, vieläpä kaiken muun työn lisäksi, sekä päälle huoli siitä kuinka löytää sopiva työntekijä. Kukaan ei halua tehdä virherekrytointia.

Herra Evans päätti lähestyä rekrytointia hieman epätavallisimmin keinoin seuloakseen joukosta hakijat, jotka olivat aidosti kiinnostuneita avoimesta työpaikasta ja perehtyneet ilmoitukseen. Tarkoituksena oli, että tylsät, kaavamaiset, huippuunsa hiotut koulukirjamaiset CV:t ja esittelykirjeet jäisivät pois ja herra Evans pääsisi heti näkemään millainen hakija on miehiään/naisiaan. Hän halusi, että ihmiset olisivat omia itsejään sen sijaan, että latelisivat hänelle kirjallisena vastauksia, joita he odottivat herra rekrytoijan haluavan kuulla.

Tyypillisesti hakuprosessi etenee seuraavasti:

1) Listataan vaatimukset ja luodaan ilmoitus työpaikasta
2) Laitetaan ilmoitus esille oman yrityksen sivulle tai muualle
3) Käydään läpi tulleet hakemukset, valitaan niistä ”parhaat”
4) Kutsutaan haastatteluun ”parhaimmat hakijat” hakemusten perusteella
5) Palkataan paras tekijä ”parhaiden hakemusten” pinosta

Kuten huomataan, ”paras” ei välttämättä aina ole aidosti paras, kuten jokainen virherekrytoinnin tehnyt varmasti tietää. Virherekrytoinnista ei hyödy kukaan, ja välttääkseen tämän herra Evans laati seuraavan rekrytointitavan:

Kirjoita lyhyt ja yksinkertainen, yrityksesi visiosta kertova viesti, maksimissaan 100 sanaa.

Muista kertoa kaikki oleellinen yrityksestäsi; herra Evans muun muassa kertoi, ettei hänen yrityksensä rajoita työntekijän lomia tai lomaoikeuksia.

Muista myös kertoa, ettei avoinna oleva paikka ja sen työnkuva pysy vakiona ikuisuuksia, vaan työntekijä saattaa saada muita hauskoja, uusia ja kiinnostavia työtehtäviä. Työnkuva ei siis ole yksitoikkoinen ja tylsä. Ilmoituksessa voi mainita esimerkiksi, että toimistotehtäviin haettavalla henkilöllä on jatkossa mahdollisuus osallistua osaltaan yrityksen kehittämiseen ja verkostoitumiseen – mikä nyt onkaan työntekijän toimenkuvan laajenemismahdollisuus teidän yrityksessänne jatkoa ajatellen.

Lisää lopuksi yksi erittäin tärkeä pikku seikka, joka tulee helpottamaan rekrytointia. Kirjoita loppuun ”Älä lähetä meille CV:täsi tai muodollista esittelykirjettä. Sen sijaan kerro meille omin sanoin, täysin vapaamuotoisesti, itsestäsi”.

80% turhaa pois

Evansin rekrytointikokemusten perusteella tämän tyyppinen ilmoitus karsii 80% hakijoista, koska he eivät lukeneet ilmoitusta loppuun asti ja lähettivät perinteisen CV:n kaavamaisine esittelyineen. He, jotka lukivat ilmoituksen loppuun ja lähettivät toivotun laisen hakemuksen, ovat osoittautuneet Evansin mielestä mielenkiintoisiksi. Hän sai enemmän tietoa hakijasta tämän kirjoittaessaan itsestään vapaamuotoisesti sen sijaan, että hakija olisi yrittänyt rustata kirjeen, jonka tarkoitus on tehdä oppikirjamainen vaikutus.

Halutessaan rekrytoija voi pyytää mielenkiintoisimmilta hakijoilta CV:n jälkikäteen katsottavaksi ennen mahdollista palkkausta, mutta Evansilla itsellään ei ole ollut siihen useinkaan tarvetta. Pelkkä vapaamuotoinen kirje ja sen jälkeen haastattelu valituille hakijoille on tuottanut hänelle hyviä tuloksia.

Evansilla on muutama erityinen syy vastustaa vanhanaikaisia rekrytointitapoja, erityisesti CV:n osalta. Hänen mukaansa CV on henkilön itsensä tekemä raportti hänen työmenneisyydestään ja kaikki valehtelevat enemmän tai vähemmän – tavalla tai toisella – CV:ssä tehdäkseen vaikutuksen. CV:stä ei selviä hakijasta huonoja puolia, koska kaikki on kuorrutettu hunajalla rekrytoijaa varten. CV:n ja saatekirjeen muodollisuuksien vuoksi niistä välittyy huonosti informaatiota hakijasta itsestään persoonana.

Pähkinä purtavaksi

Jos rekrytoija haluaa jotain työtietoja hakijasta, voi vaihtoehtoina perinteiselle CV:lle voi käyttää työnäytteitä ja henkilön tietojen etsimistä Googlesta, Facebookista, Linkedinistä tai muusta sosiaalisen median kanavasta. Herra Evans heittää joskus työhaastattelussa hakijalle käteen Rubiikin kuution nähdäkseen alkaako ihminen ratkaista sitä, luovuttaako hän heti kättelyssä vai onko hänellä rohkeutta googlettaa ohjeet kuution ratkaisemiseen (joka Evansista kertoo hakijan ”hoituu!”-asenteesta). Tärkeintä ei ole tuleeko kuutio valmiiksi, vaan tilaisuus nähdä henkilön asenne haasteita kohtaan. Kuution tilalla voi käyttää mitä tahansa muuta tehtävää, jonka ratkaisu on helposti saatavilla netistä.

Kysy erilaisia kysymyksiä joka rekrytoinnissa, jotta ongelma et olisikaan sinä kyselemässä aivan vääränlaisia asioita hakijoista. Pari uutta kysymystä joka rekrytoinnissa pitää sinut tietoisena kysymyksiesi laadusta. Pyri saamaan kysymyksilläsi hakija rentoutumaan ja avautumaan, olemaan oma itsensä, jottei hakija toistelisi papukaijamaisesti valmiiksi mietittyjä vastauksia, joita hän odottaa sinun haluavan kuulla.

- Superassari Maarit

------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Suomen Yrittäjien mukaan Suomessa oli vuonna 2014 yhteensä 363 587 yritystä (Tilastokeskus, Yritysrekisteri 2014), pois lukien maa-, metsä- ja kalatalous. Ne työllistävät yli miljoonaa ihmistä. Vuosina 2001—2012 yli 250 hengen suuryritykset palkkasivat 7164 henkeä. Pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 100 000 hengelle.

Maanantaina 5.9. vietettiin uuden työviikon alkajaisiksi kansallista Yrittäjien päivää. Tällä viikolla haluammekin Assarikaupan puolesta toivottaa kaikille yrittäjille onnea ja menestystä! Kiitos rohkeudestasi olla yrittäjä ja seurata omaa kutsumustasi. Olkoot yrityksesi menestyksekäs, tuottoisa ja sellainen paikka, jossa voit toteuttaa itseäsi.

Hyvää Yrittäjien päivää!

- Superassari Maarit

------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Keskustelin hiljattain brittiläisen ystäväni kanssa, joka tekee työtä laboranttina ja kirjailijana. Erityisesti kirjoittaminen, joka on hänelle rakasta, on osoittautunut haastavaksi työksi, ei vähiten siksi, että muu elämä tulee kirjoittamisen edelle. ”Minusta tuntuu, etten ole kirjailija vaan huijari,” hän huokaisi. ”Tai ainakin sellaisena näen itseni; en ole aito kirjailija vaan räpellän jotain, en tiedä mistään mitään, olen taidoton tollo, joka julkaisi tarinan, johon ihmiset rakastuivat, ja heidän rakkautensa on murskannut minut päreiksi.”

Selvisi, että menestys ei ollutkaan tuonut hänelle iloa ja onnistumisen kokemuksia, vaan mitä enemmän hänen teoksistaan pidetiin, sen enemmän ystäväni alkoi pelätä, ettei hänen taidoillaan ole mitään tekemistä kirjan menestyksen kanssa. Että kyse on pelkästä onnesta, hän pystyy vain rajalliseen tasoon kykenemättä koskaan kehittymään kirjailijana, ja että jossain vaiheessa ihmiset huomaavat hänen huijanneen heitä – viimeistään siinä vaiheessa, kun hän ei saakaan enää kirjoitettua hyvää tarinaa. Häntä huoletti se, että ihmiset näkisivät hänen ”suuren huijauksensa” läpi.

Totta puhuen mikään hänen ajatuksistaan ja tuntemuksistaan ei ole totta, eikä niillä ole perusteita todellisuudessa. Hänen kirjoituksiaan on palkittu ja julkaistu genren parhaimpien teosten kokoelmissa kotimaassaan Englannissa. Hänellä on ovet avoinna kansainvälisille markkinoille. Hänellä on sana aidosti hallussaan. Mitään suurta huijausta ei ole tapahtunut, mutta ystäväni ei päässyt tunteestaan yli.

Tsemppasin ja kannustin todeten, että ymmärrän täysin; myös minä poden välillä samaa pelkoa siitä, että taitoni ovat rajalliset, eikä niitä voi enää oppia tai kehittää. Että ihminen syntyy jonkun taidon kanssa ja that’s it. Yhtään vähempää stressiä ei aiheuta alitajuinen kauhukuva siitä, että minä vain kuvittelen olevani hyvä ja taitava, ja että se, kun teen parhaani, ei olekaan aitoa vaan huijaan muita. Jopa itseäni, huomaamattani! Mieleni huomauttaa, että jossain vaiheessa minulle tullaan töissäni sanomaan ”Maarit, me ei tiedettykään, että työhistoriastasi, työnäytteistäsi, kovasta työstäsi, työmoraalistasi, monista suosittelijoistasi ja osaamisestasi huolimatta sinä olet täysi paska ja me emme anna sinulle enää minkäänlaisia töitä.”

Suurin osa ihmisistä sortuu samaan uskomukseen

Löysimme yhteisen nimittäjän kokemuksellemme; impostor syndrome, huijarisyndrooma. Nopea selvitys paljasti, että noin 70% maailman ihmisistä potee tätä vääristynyttä ajatusmaailmaa jossain vaiheessa elämäänsä: töissä, kotona, harrastuksissa, parisuhteessa, koulussa, vanhemmuudessa, johtotehtävissä… Suurimmalla osalla vääristynyt ajatusmaailma on puhtaasti korvien välissä ilman mitään todellista pohjaa, eivätkä läheiset, työtoverit, opettajat tai luokkakaverit ole heidän kanssaan tippaakaan samaa mieltä tästä ”suuresta huijausskandaalista”.
Vääristynyt ajatusmaailma perustuu kuvitelmalle, että minä olen ajatusten lukija ja voin tietää, mitä tuo toinen ihminen minusta ajattelee – ja totta kai hän ajattelee mahdollisimman vähätteleviä ja surkeita ajatuksia.

Tyypillistä huijarisyndroomalle on myös näkemys, ettei taitoja voi kehittää. Jos joku on lahjakas, kyse ei ole tietenkään harjoittelusta, harjoittelusta ja harjoittelusta, vaan siitä, että hän on erityisen lahjakas yksilö. Näin ollen huijarisyndroomainen uskoo, että hän ei voi kehittyä taidoissaan ja kaikkein vakavimmillaan ei edes yritä opetella uutta, koska hänellä on tietty taito ja se taito on rajallinen – kuten ystäväni tapauksessa hänen uskomuksensa siitä, että hän voi kirjailijana saavuttaa vain tietyn tason kehittymättä lainkaan. Hän murehti aidosti alkavansa alittaa aikaisempia rimojaan kirjailijana tahtomattaan.

Huijarisyndroomassa haastavinta on se, että mieli uskoo sen, mitä sille uskotellaan. Placebo-vaikutus perustuu puhtaasti tähän. Mieli alkaa sitten muuttaa todellisuutta kuvitellun kaltaiseksi puhtaasti sillä, että ihminen ryhtyy toimimaan uskomiensa ajatusten pohjalta, vaikka ne olisivat haitallisia.

Avun pyytäminen ja virheet kuuluvat parhaimmankin elämään

Haastavaakin huijarisyndroomaa voi hallita. Sen kanssa voi elää. Se on hyvin asennoituneena ihan terve ominaisuus, koska se pitää ihmisen nöyränä ja vastaanottavaisena. Kovinta uskallusta kysytään siinä, että rohkenee pyytää apua ja osaa olla ylpeä omasta osaamisestaan ja menestyksestään sivuuttamatta niitä vain onnen kantamoisina - myös silloin, kun on huono päivä.

Ystäväni päätti tarttua omia huijarikuvitelmiaan sarvista ja kirjoittaa pitkän, pohdiskelevan blogitekstin aiheesta. Minä puolestani lähdin kaivamaan meille step-by-step-ohjetta välillä päätään ylösnostavan huijarisyndrooman selättämiseksi.

- Superassari Maarit

[i]SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Joka aamu Rand Fishkin, markkinointifirma MOZin toimitusjohtaja, nukkuu pitkään. Hän herää rauhallisesti puoli kymmenen maita, huolehtii ensimmäiseksi terveydestään ja ruoansulatusvaivansa hoidosta, katsoo rauhassa sähköpostit ja sosiaalisen median, ja kävelee sitten tunnin matkan työpaikalleen, jossa hänen päivänsä alkaa noin yhdentoista maita. Herra Fishkin toteuttaa saman rituaalin joka työpäivä, koska se auttaa häntä parempiin työsuorituksiin, sekä tukee hänen hyvinvointiaan työntekijänä ja herra Rand Fishkininä.

”En kuvittelekaan, että voisin antaa jonkin universaalin, yleispätevän aamurutiiniehdotelman noudatettavaksi. Löydä itse oma onnellisuutesi ja se, mikä toimii sinulle aamuisin – älä kuuntele mikä on muiden mielestä ’oikea tapa’ tai ’ainoa tapa’ aloittaa aamu,” herra Fishkin toteaa kertoessaan aamuistaan.

WP Curve haastatteli neljäätoista yrittäjää ja toimitusjohtajaa kyselleen millä tavalla he saavat työpäivänsä potkaistua vauhtiin parhaiten. Vaikka herra Fishkin on sitä mieltä, ettei moisia yleistyksiä ja listoja voi antaa, kokosimme teille nyt kuitenkin pienen vinkkioppaan WP Curven haastattelujen perusteella. Tästähän voi poimia kokeeksi yhden, kahden tai vaikka useamman kohdan ja testailla, starttaisiko aamu helpommin niiden avulla. Villinä korttina voit kokeilla vaikka kaikkia kerralla!

1. Riippumatta siitä mitä teet työksesi, omistaudu sille päivittäin tietoisesti. Tämä antaa tunteen siitä, että langat ovat käsissäsi etkä ole tilanteen tai vaatimusten uhri.

2. Omista hetki aikaa itsellesi joka aamu – vaikka vain 5 minuuttia. Käytä tuo aika siihen, mikä voimaannuttaa sinua ja tekee sinut onnelliseksi.

3. Venyttele ja pidä lyhyt, yksinkertainen jumppa yön jälkeen. Tämä tehostaa verenkiertoa, lisää vireyttä ja parantaa keskittymiskykyä. Voit myös joogata esimerkiksi tekemällä Aurinkotervehdyksen tai käydä vain kävelyllä. Muista hengittää syvään.

4. Suunnittele seuraava päiväsi valmiiksi jo edellisenä iltana ja noudata tekemääsi suunnitelmaa.

5. Tee yksi päivän tärkeimmistä asioista pois päiväjärjestyksestä heti aamulla – mikä on Se Juttu, joka täytyy hoitaa tänään/tällä viikolla tai jonka tekeminen vapauttaa aikaa ja mielen muuhun työhön? Se voi olla myös siviilielämän hoidettava asia, joka jäisi hoitamatta naputtamaan takaraivoon.

6. Jos mahdollista, noudata luontaista unirytmiäsi. Unirytmiä ja näin ollen sisäistä kelloa vastaan taisteleminen heikentää tehokkuuttasi ja hyvinvointiasi.

7. Lähetä sähköpostit heti aamusta; jos saat sähköpostia vielä illasta, kirjoita siihen vastaus, mutta älä lähetä sitä vasta kuin aamulla. Tämä toimii myös, jos sinulla ei ole aikaa työpäivän aikana sähköposteille; kirjoita niihin vastaukset illasta, tallenna vastauksesi ja lähetä ne heti seuraavana aamuna eteenpäin.

8. Syö hyvä ja monipuolinen aamupala kiireettä.

9. Ota tavaksesi jahdata intohimoasi tietoisesti niin, että odotat pääseväsi taas käsiksi töihisi seuraavana aamuna.

10. Meditoi. Voit käyttää ohjattuja lyhyitä meditaatioita avuksesi.

11. Aloita päiväsi keskittymällä positiivisuuteen yksinkertaisen harjoituksen avulla; kirjoita joka aamu ylös kolme asiaa, joista olet kiitollinen, listaa kolme tärkeintä päivän hoidettavaa asiaa ylös (ja tee ne!) sekä käytä positiivisia voimasanoja itsestäsi. Positiivinen voimasana voi olla vaikkapa ”Tästä tulee hyvä päivä,” ”Olen hyvä työntekijä”, ”Ongelmaan on jo kaikkia tyydyttävä ratkaisu”. Mikä tahansa, joka sykähdyttää ja innostaa sinua, sopii voimasanaksi!

12. Etsi ja luo itsellesi aamurutiini, joka sopii persoonaasi ja tarpeisiisi. Herra Fishkiniä edelleen lainatakseni jokainen tietää itse parhaiten mikä toimii hänelle.

- Superassari Maarit (joka yrittää skarpata positiivisissa aamurutiineissa muullakin kuin hampaiden pesulla)

------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

”Hyvässä työssä leipiintymisestä valittaminen on kuitenkin tabu, koska samaan aikaan sadat tuhannet suomalaiset kitkuttelevat epäsäännöllisissä töissä tai kokonaan työtä vailla.” – Yle, Halusta vai Rahasta; entä, jos unelma työ onkin pettymys?

Olen innoissani uudesta alkavasta työstä – onhan se mieleiseltä alalta, ja työhaastattelussa minulle on ilmoitettu, että töitä riittää viestinnän parissa ja muutakin ammattiosaamista arvostetaan. Saisin kirjoittaa, piirtää, tehdä graafisia suunnitelma, blogata, hoitaa juoksevia arkiaskareita ja niin edelleen. Hyvin pian minulle kuitenkin selviää, että totuus oli tällä kertaa kuorrutettu kermalla ja sisus on syömäkelvoton ihmiselle, jolla on osaamista ja intohimoa. Viestinnän suuret vastuualueet ovat valmiiksi kirjoitetun sähköpostin lähetystä, haastavan kaavion täyttäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että paperille mustekynällä kirjoitetut yhteystiedot pitää naputella tietokoneelle ja suurin vastuualueeni on se, että kahvipannussa on aina tuoretta kahvia. Viikkokokouksissa saan huudella turhaan omaa osaamistani ja muistuttaa, että voin auttaa siinä ja tässä asiassa, teillä olisi ihan selkeästi tarvetta minulle. Työtovereista paistaa sama epäusko, kun työ ei vastaakaan niitä tehtäviä, joita kuvittelit tulevasi tekemään. Helppoa työtä? Kyllä maar.

Mutta minä en halua helppoja nakkeja! En halua, että jos osaan laatia viestintäsuunnitelman, minun osaamistani ei tajuta hyödyntää vaan minulle annetaan valmiiksi kirjoitettu teksti, joka minun pitää lähettää eteenpäin – ja antaa esimiehen vielä tarkastaa, että onhan se nyt varmana oikein. Missä intohimo? Missä työntekijöiden kunnioitus ja luottamus? Mitä teen, kun työpaikalle meno vituttaa ja sen saamarin Mokkamasterin haluaisi paiskata seinään ja huutaa ”Keittäkää sumppinne itse senkin vätykset”?

Yle julkaisi hiljattain artikkelin aiheesta mitä tehdä, jos työtään inhoaakin. Että lomalta paluu tuntuu tervan juonnille ja mahdollinen unelma-ammatti onkin paljastunut karmeaksi – tai ehkä ala onkin oikea, mutta työpaikassa itsessään hommat lentävät reisille. Kenelle siitä voi valittaa? Uskaltaako koko epäkohtia edes ottaa esille, ettei pomo sano ”Ole hyvä, tuossa on ovi, saadaan me uusi tekijä sun tilalle tuolta työttömien jonosta”? Mitä mielessä liikkuu, kun työ imee voimat ja olet pelkkä tyhjä zombie, mutta irtikään ei uskalla päästää, koska se ja tämä ja tuo arkivelvollisuus, raha on pakollinen asia selviytymisen kannalta ja työn saaminen – ainakaan vakituisen – ei ole enää mikään itseisarvo? (Olen vähän kateellisena kuunnellut aikaisemmissa työpaikoissa eläkeikää lähestyviä työtovereita, jotka ovat päässeet töihin, jopa arvostettuihin paikkoihin, suoraan lukiosta vain työpaikalle kävelemällä. ‘”Nykyajan lapset pääsevät niin helpolla” sanoi ikäluokka, joka pystyi ostamaan oman talon 21-vuotiaana työskentelemällä työpaikassa, johon heillä ei ollut koulutusta”, kuten Twitterissä joku nuori ironisesti totesi, mutta tämä lienee oma blogiaiheensa.)

Yle listasi muun muassa seuraavia ajatuksia, joita työhönsä leipiintynyt voi pohtia;

- Jos loman jälkeen ajatus töihin palaamisesta tuntuu ikävältä, kannattaa kysyä itseltään, miksi motivaatio on hukassa. Kannattaa yrittää selvittää, onko kyse aidosta leipiintymisestä vai jostakin ohimenevästä. Yksi kysymys voisi olla, miltä tuntuu mennä maanantaisin töihin?

- Täydellistä työtä tai alaa ei olekaan. On hyväksyttävä, että kaikissa töissä on välillä tylsää tai joutuu tekemään myös asioita, joista ei pidä. Ei ole kuitenkaan järkeä jatkaa työssä, jossa kärsii. Pelkästä palkasta ei ole iloa, jos työstä ei ole. Se johtaa ennen pitkää sairastumiseen.

- Moni miettii vuosia alan vaihtoa, mutta epävarmuus työllistymisestä estää tekemästä muutosta. Jälkeenpäin ihmiset katuvat usein sitä, että eivät uskaltaneet lähteä. Joskus myös pienillä työpaikan sisäisillä muutoksilla voi saada paljon aikaan ilman, että vaihtaa työpaikkaa tai alaa.

- Itseltään kannattaa myös kysyä, kuinka valmis on tekemään kompromisseja. Monen unelma työstä romahtaa, jos työpaikan arvot ja omat arvot menevät ristiin. Tämän ovat kokeneet niin papit kuin poliisitkin.

- Mieli muuttuu muutenkin vanhemmiten. Nuoruuden unelmatyö lentoemäntänä ei välttämättä tuhannennen hotelliyön jälkeen enää herätä suurta intohimoa.

Oma ratkaisuni karseaan työntekijää aliarvioivaan työpaikkaan? Lähdin kolmen kuukauden kuluttua nostelemaan. En nimittäin muista koskaan törmänneeni yhteenkään henkilöön, jonka olisi kuolinvuoteellaan kerrottu henkäisseen viimeisellä hengenvedollaan, että ”Kyllä kannatti olla siinä paskassa työssä ja kärsiä sen takia.”

- Superassari Maarit

------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Johtajan tehtävä on näyttää suuntaa ja raivata esteitä, antaen työntekijän omalle kyvylle tilaa, sillä jokaisella on oma kykynsä, jota johtajankin tulisi työelämässä vaalia. Sama kaava pätee myös yhteiskunnalliseen johtamiseen, sillä Kokoomuksen kansanedustajan Elina Lepomäen näkökulmasta yhteiskunta on me ihmiset, eikä siihen tarvita niin paljoa julkista valtaa kertomaan, mitä kunkin pitäisi tehdä. Yhteiskunnallisessa ja yrityksellisessä johtamisessa kaikkein tärkeintä on, että mennään pois tieltä. Annetaan ihmisille mahdollisuus elää omaa elämäänsä niin kuin he haluavat ilman, että samalla rajoitetaan muiden vastaavaa oikeutta.

Poliitikan ja maailman nykyisen kentän tapahtumia seuratessa mieleen kuitenkin voi nousta kysymys siitä, onko demokraattinen johtajuus kriisissä. Asiasta oli huolissaan F-securen perustaja Risto Siilasmaa, joka keskusteli yhteiskunnallisesta johtajuudesta yhdessä Lepomäen kanssa SuomiAreenan JohtajuusAreenalla.

Edustuksellisen demokratian tehtävä on jalostaa tietoa ja tehdään sen pohjalta päätöksiä – ja nimenomaan tehdään niitä päätöksiä. Vastaavasti on kysyttävä mitkä taas ovat niitä asioita, jotka ovat julkisen päätösvallan alla. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda puitteet, jotta tulevaisuus voi tulla sellaisena kuin se tulee ja ihmiset pärjäävät siinä, joskaan yksittäinen poliittinen päättäjä ei voi tietää tavallisia ihmisiä paremmin mihin tulevaisuus on menossa.

Kääntöpuolena sille, ettei johtaja tiedä mihin maailma on menossa, on käpertyminen helposti sisäänpäin, jolloin ei muuteta mitään, vaikka olisi parempia valmistautua niihin mahdollisiin tulevaisuuksiin ja pyrkiä varmistamaan se, että tapahtuipa mitä tahansa me tulemme pärjäämään. Valmistautumiseen kuuluu aina jonkinlaisia muutoksia, myös yksilötasolla. Se vaatii kehittymistä sekä yksilöiltä että valtiolta, uskallusta lähteä sellaisiin suuntaan, jota ei ehkä ajatellut, mutta joka kehittää yksilöä tai valtiota eteenpäin pitkällä tähtäimellä.

Hyvä johtaja ei karta päätöksentekoa

Siilasmaan mukaan johtajuuden voi jakaa kahtia: Osaltaan se avoimuutta, varmistumista siitä, että ihmisillä on järkevää tekemistä ja he ovat motivoituneita ja tyytyväisiä, ja että yhtiö menee järkevään suuntaan. Toisaalta johtajuus on päätöksentekoa, koska sitä ei voi täysin delegoida. Yhteiskunnassa ja yrityksissä on todella tärkeitä asioita, joita ei voi antaa jollekin konsultille tai investointipankkiirille päätettäväksi, koska se ei ole vastuun kantamista. Asiaan pitää perehtyä itse niin hyvin, että tietää mikä on paras ratkaisu ja miksi. Poliitikkojen pitäisi toimia samalla tavalla.

Lepomäki sinänsä olisi sitä mieltä, että meidän edustuksellisen demokratian luonnetta voitaisiin pohtia, esimerkiksi mitä, jos kansanedustajan työ olisi vain osa-aikaista. Kansanedustaja olisi toisella jalalla firmassa töissä ja näkisi, missä se arvo oikeasti syntyy; minkälainen on innovaatio, minkälainen mahdollista vastakkainasettelua työelämässä nykyään on, ja suodattaisi jatkuvasti tästä tietoa omaan päätöksentekoonsa. Samalla se pistäisi pohtimaan ovatko kaikki eduskunnassa tehtävät lait välttämättömiä.

Julkinen valta päättää yksilön puolesta, mutta mitä?

Todennäköistä on, että maailma ja sitä kautta työelämä tulee muuttumaan seuraavan kymmenen vuoden kuluessa yksittäisen, keskimääräisen työntekijän kannalta enemmän kuin viimeisen 20-30 vuoden aikana. Se, millä tavalla Suomen poliittinen päätöksenteko luo viitekehyksiä ja edellytyksiä suomalaiselle yritykselle sekä suomalaisille työntekijöille menestyä tässä tulevaisuuden maailmassa, on ratkaisevassa roolissa.

Lepomäen mukaan yhteiskunnan tulisi antaa ihmisille ja yrityksille enemmän tilaa. Pyrittäisiin luomaan kehikko, jossa ihmisellä on hyvä olla, hänestä otetaan aina koppi – joka on hyvinvointivaltion tehtävä silloin, kun tapahtuu jotain ennakoimatonta – mutta ei pyritä kertomaan ihmisten puolesta mihin tämä maailma olisi menossa tai mihin Suomen pitäisi olla menossa. Johtajuus on sitä, että pyritään koko ajan tiettyyn suuntaan, mutta raivataan esteitä ja haetaan päivittäisiä ratkaisuja. Lepomäki kokee, että Suomella on vielä tekemättä yksi tärkeä tehtävä; päättää, mitkä ovat ne tehtävät, joita julkisen vallan tulee ihmisten puolesta tehdä.

- Superassari Maarit

------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit