Johtajan tehtävä on näyttää suuntaa ja raivata esteitä, antaen työntekijän omalle kyvylle tilaa, sillä jokaisella on oma kykynsä, jota johtajankin tulisi työelämässä vaalia. Sama kaava pätee myös yhteiskunnalliseen johtamiseen, sillä Kokoomuksen kansanedustajan Elina Lepomäen näkökulmasta yhteiskunta on me ihmiset, eikä siihen tarvita niin paljoa julkista valtaa kertomaan, mitä kunkin pitäisi tehdä. Yhteiskunnallisessa ja yrityksellisessä johtamisessa kaikkein tärkeintä on, että mennään pois tieltä. Annetaan ihmisille mahdollisuus elää omaa elämäänsä niin kuin he haluavat ilman, että samalla rajoitetaan muiden vastaavaa oikeutta.
Poliitikan ja maailman nykyisen kentän tapahtumia seuratessa mieleen kuitenkin voi nousta kysymys siitä, onko demokraattinen johtajuus kriisissä. Asiasta oli huolissaan F-securen perustaja Risto Siilasmaa, joka keskusteli yhteiskunnallisesta johtajuudesta yhdessä Lepomäen kanssa SuomiAreenan JohtajuusAreenalla.
Edustuksellisen demokratian tehtävä on jalostaa tietoa ja tehdään sen pohjalta päätöksiä – ja nimenomaan tehdään niitä päätöksiä. Vastaavasti on kysyttävä mitkä taas ovat niitä asioita, jotka ovat julkisen päätösvallan alla. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda puitteet, jotta tulevaisuus voi tulla sellaisena kuin se tulee ja ihmiset pärjäävät siinä, joskaan yksittäinen poliittinen päättäjä ei voi tietää tavallisia ihmisiä paremmin mihin tulevaisuus on menossa.
Kääntöpuolena sille, ettei johtaja tiedä mihin maailma on menossa, on käpertyminen helposti sisäänpäin, jolloin ei muuteta mitään, vaikka olisi parempia valmistautua niihin mahdollisiin tulevaisuuksiin ja pyrkiä varmistamaan se, että tapahtuipa mitä tahansa me tulemme pärjäämään. Valmistautumiseen kuuluu aina jonkinlaisia muutoksia, myös yksilötasolla. Se vaatii kehittymistä sekä yksilöiltä että valtiolta, uskallusta lähteä sellaisiin suuntaan, jota ei ehkä ajatellut, mutta joka kehittää yksilöä tai valtiota eteenpäin pitkällä tähtäimellä.
Hyvä johtaja ei karta päätöksentekoa
Siilasmaan mukaan johtajuuden voi jakaa kahtia: Osaltaan se avoimuutta, varmistumista siitä, että ihmisillä on järkevää tekemistä ja he ovat motivoituneita ja tyytyväisiä, ja että yhtiö menee järkevään suuntaan. Toisaalta johtajuus on päätöksentekoa, koska sitä ei voi täysin delegoida. Yhteiskunnassa ja yrityksissä on todella tärkeitä asioita, joita ei voi antaa jollekin konsultille tai investointipankkiirille päätettäväksi, koska se ei ole vastuun kantamista. Asiaan pitää perehtyä itse niin hyvin, että tietää mikä on paras ratkaisu ja miksi. Poliitikkojen pitäisi toimia samalla tavalla.
Lepomäki sinänsä olisi sitä mieltä, että meidän edustuksellisen demokratian luonnetta voitaisiin pohtia, esimerkiksi mitä, jos kansanedustajan työ olisi vain osa-aikaista. Kansanedustaja olisi toisella jalalla firmassa töissä ja näkisi, missä se arvo oikeasti syntyy; minkälainen on innovaatio, minkälainen mahdollista vastakkainasettelua työelämässä nykyään on, ja suodattaisi jatkuvasti tästä tietoa omaan päätöksentekoonsa. Samalla se pistäisi pohtimaan ovatko kaikki eduskunnassa tehtävät lait välttämättömiä.
Julkinen valta päättää yksilön puolesta, mutta mitä?
Todennäköistä on, että maailma ja sitä kautta työelämä tulee muuttumaan seuraavan kymmenen vuoden kuluessa yksittäisen, keskimääräisen työntekijän kannalta enemmän kuin viimeisen 20-30 vuoden aikana. Se, millä tavalla Suomen poliittinen päätöksenteko luo viitekehyksiä ja edellytyksiä suomalaiselle yritykselle sekä suomalaisille työntekijöille menestyä tässä tulevaisuuden maailmassa, on ratkaisevassa roolissa.
Lepomäen mukaan yhteiskunnan tulisi antaa ihmisille ja yrityksille enemmän tilaa. Pyrittäisiin luomaan kehikko, jossa ihmisellä on hyvä olla, hänestä otetaan aina koppi – joka on hyvinvointivaltion tehtävä silloin, kun tapahtuu jotain ennakoimatonta – mutta ei pyritä kertomaan ihmisten puolesta mihin tämä maailma olisi menossa tai mihin Suomen pitäisi olla menossa. Johtajuus on sitä, että pyritään koko ajan tiettyyn suuntaan, mutta raivataan esteitä ja haetaan päivittäisiä ratkaisuja. Lepomäki kokee, että Suomella on vielä tekemättä yksi tärkeä tehtävä; päättää, mitkä ovat ne tehtävät, joita julkisen vallan tulee ihmisten puolesta tehdä.
- Superassari Maarit
------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit
