The Leadership Quaterly selvitti, että työryhmissä, joissa suurin osa oli miehiä, naiset ottivat enemmän ohjia käsiinsä ryhmän muuttuessa sosiaalisemmaksi. Naisjohtajia siis esiintyi tiimeissä sitä enemmän, mitä avoimempaa ryhmien kommunikaatio oli.
Tutkimuksissa seurattiin noin tuhatta eri-ikäistä henkilöä. Heidät jaettiin eri ryhmiin, ja heitä pyydettiin kertomaan myöhemmin, kuka ryhmän jäsenistä ryhtyi johtamaan heitä eri tehtävien aikana. Tutkimus toistettiin ryhmissä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Jos ryhmän dynamiikka oli sosiaalinen, apua avoimesti pyytävä ja ulospäinsuuntautunut (ekstrovertti), sen johtohahmoksi nousi tavallisimmin nainen.
Tutkijat arvioivat, että avoin kommunikaatio mahdollistaa kollegoihin tutustumisen paremmin, mikä taas johtaa siihen, että ryhmän jäsenet tietävät toistensa vahvuudet ja heikkoudet. Avoin kommunikaatio vähentää stereotypioihin perustuvia oletuksia työpaikoilla. Aivomme ovat kuitenkin rakentuneet oman kulttuurimme ja historiamme perusteella tekemään arvioita ihmisistä ja sukupuolista hyvinkin pintapuolisella vilkaisulla. Mitä paremmin opimme tuntemaan toisemme, sitä vähemmän merkitystä stereotypioihin perustuvilla olettamuksilla on.
Jos yritykset haluavat saada enemmän naisia johtotehtäviin, yrityskulttuurin on nojauduttava enemmän avoimeen kommunikaatioon. Avoin kommunikaatio antaa työntekijöille mahdollisuuden tutustua toisiinsa, oppia toistensa vahvuuksista sekä muodostaa parempia tiimejä keskenään. Samalla se antaa väylän erilaisille näkökannoille tulla ilmaistuiksi ja kuulluiksi.
-SuperAssari Maarit
---------------------------- SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 40 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssari
Huijarisyndrooma saa henkilön uskomaan, etteivät hänen taitonsa, osaamisensa ja tietonsa ole aitoja. Hän pelkää koko ajan paljastuvansa huijariksi: Kohta pomo tajuaa, etten osaa mitään. Kohta asiakas hoksaa, että teen vaan sutta ja sekundaa. Vaikka henkilö osaisi mitä tahansa, miten hyvin tahansa, ja hänellä olisi tästä konkreettista todistusaineistoa, se ei auta. Huijarisyndroomainen uskoo aina olevansa huijari.
Työelämässä huijarisyndroomaan on herätty Suomessakin vasta hiljattain. Psykologi Tiina Ekman on kirjoittanut aiheesta kirjan Huijarisyndrooma – Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä) vuonna 2017 ja YLE käsitteli huijarisyndroomaa samana vuonna.
Tutkimuksissa on arvioitu, että 70 % ihmisistä kokee ainakin yhden huijarisyndroomaepisodin elämässään. Joillakin tämä tapa ajatella ja tuntea suhteessa omaan itseen muuttuu kliiniseksi ilmiöksi. Seurauksena on vakavaa ahdistusta ja uupumusta sekä työ- että siviilielämässä.
Syndrooman oireet näkyvät jokaisella hieman eri tavalla. Huijarisyndroomaan erikoistunut amerikkaislääkäri Valerie Young onkin eritellyt viisi huijarityyppiä.
Asiantuntijahuijari
Asiantuntijahuijari ei ole tyytyväinen, ennen kuin hän tietää asiasta, projektista, asiakkaasta tai tehtävästä aivan kaiken. Tyytymättömyys jää kalvamaan mieltä, vaikka tehtävä olisi tehty hyvin, jos asiantuntija ei ole ehtinyt saada vastauksia kaikkiin kysymyksiinsä. Asiantuntija janoaa ja etsii jatkuvasti uutta tietoa. Tämä hankaloittaa projektien ja tehtävien loppuunsaattamista. Asiantuntija on juuri se huijarityyppi, joka ei uskalla hakea uusiin työpaikkoihin, koska hän ei oman kokemuksensa mukaan ole siihen tarpeeksi pätevä. Hänellä on olo, että voidakseen täyttää uuden työtehtävän tarpeet täydellisesti, hänen tulee olla itsekin täydellinen. Parempi siis jättää avoin paikka jollekin ”pätevämmälle”.
Perfektionistihuijari
Perfektionismiin alati tähtäävä henkilö on altis kokemaan voimakasta ahdistusta, epäröintiä ja huolta – varsinkin tilanteissa, joissa hän ei saavuta itselleen asettamia tavoitteita haluamillaan tuloksilla. Perfektionistihuijari on lähes poikkeuksetta aina tyytymätön työhönsä ja työpanokseensa. Hän keskittää huomionsa siihen, mitä hän voisi tehdä vieläkin paremmin. Hän ei osaa iloita menestyksestään, sillä hän kokee, että siitäkään huolimatta hän ei ole (vieläkään) tehnyt parastaan.
Luonnonlahjakkuushuijari
Luonnonlahjakkuushuijari oppii luontaisesti uusia asioita nopeasti ja helposti – sekä masentuu ja häpeää, jos hän ei opikaan jotakin. Luonnonlahjakkuus haluaa perfektionistin tavoin onnistua heti ja täydellisesti. Hänelle kyvyt ovat luontaisia ominaisuuksia, joita ei voi opetella; joko sinulla on kyky jo valmiina, tai sitten sitä ei ole. Erityisesti kyvyt, joissa hän on luontaisesti hyvä, aiheuttavat ahdistusta hänen huomatessaan, että joku muu onkin niissä häntä parempi. Luonnonlahjakkuushuijarin on hyvin vaikeaa hyväksyä sitä, että kaikki kyvyt opitaan pitkän harjoittelun kautta, kaikki ovat alkuun surkeita, ja menestys seuraa pitkäjänteistä työskentelyä.
Sooloilijahuijari
Sooloilijahuijari saattaa olla tietyllä tavalla hiomaton yksinäinen susi. Hän työskentelee mieluiten yksin, sillä hän uskoo, että avun pyytäminen on heikkoutta. Sooloilijahuijarin tulee onnistua ja selvitä yksin. Muutoin hän kokee olevansa epäaito huijari, joka ei osaa, eikä tiedä mistään mitään. Hän myös kieltäytyy avuntarjouksista, koska haluaa osoittaa arvonsa työskentelemällä ja selviämällä yksin.
Sankarihuijari
Sankarihuijari on renessanssiajan ihmisen ihannekuva, sillä hän osaa taidokkaasti useita erilaisia asioita. Tämä johtuu siitä, että sankarihuijari on armoton itseään kohtaan. Hän piiskaa itsestään aina vain parempia suorituksia, ja vaatii itseltään yhä enemmän ja enemmän osaamista. Työnarkomaaneista löytyy sankarihuijareita. Sankarihuijari ei koe olevansa yhtään mitään, jos hän ei hallitse taidokkaasti vähintään viittätoista eri työ- ja siviilielämän osa-aluetta. Sankarihuijari sairastuu erittäin helposti työuupumukseen.
-SuperAssari Maarit
---------------------------- SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 40 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssari
Burn out on työelämän suurimpia sairauksia. Loppuunpalaminen ja työuupumus koskevat yhä nuorempia työntekijöitä – jotkut palavat loppuun jo opintojensa aikana.
Työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että työntekijä, esimies, johto ja koko työyhteisö tunnistavat burn outin oireet hyvissä ajoin. Kun työuupumuksen ensimmäiset oireet huomataan ja otetaan vakavasti, tilanteeseen voidaan puuttua, ennen kuin työntekijä on täysin työkyvytön.
Burn outista paraneminen voi viedä jopa vuosia, joten oireiden tunnistaminen ja niihin reagoiminen on erittäin tärkeää.
Australialainen lääkäri Amy Imms on erikoistunut burn outin tunnistamiseen ja hoitoon. Hän on listannut seitsemän ensioiretta, joihin tulee reagoida välittömästi, ennen kuin koko pakki leviää. Jo yksikin näistä oireista voi olla merkki siitä, että burn out on ihan nurkan takana.
Väsymys. Töihin lähteminen väsyttää. Työpaikalle päästyä haluaa lähteä heti kotiin. Väsymys on jatkuvaa ja lamaannuttavaa, eikä energiataso palaudu normaaliksi. Riippumatta siitä, miten paljon henkilö lepää, liikkuu ja syö terveellisesti, väsymys on ja pysyy.
Ärsyyntyminen. Hermostumiskynnys on matala. Työkaverit, pomo, asiakkaat, perheenjäsenet – kaikki ärsyttävät. Iso räjähdys tapahtuu pienestäkin ärsykkeestä. Itse alan kiroilla kuin merimies ollessani liian lähellä loppuunpalamista, vaikka muutoin kiroileminen ei kuulu tapoihini.
Uupumus. Väsymyksen osalta ei jaksa eväänsä liikauttaa, mutta uupuminen on katalampi. Siinä vielä jaksaa jotakin, mutta väsyttää, eikä huvita. Asioiden suorittamiseen menee normaalia pidempään. Aivosumu vaivaa. Työssä ja vapaa-ajalla iloa tuoneet asiat eivät enää innosta. Uupumus voi olla fyysistä tai psyykkistä. Muistan lukeneeni hiljattain jutun naisesta, joka tajusi olleensa uupunut, kun työmatkalla kolaripaikan ohi ajaessa tapahtuma ei herättänyt hänessä mitään tunteita. Normaalisti hän olisi ollut huolissaan ja pelännyt onnettomuuden uhrien puolesta.
Keskittymiskyky on huono. Asioihin normaalisti keskittyminen ei onnistu. Asiat unohtuvat, eivätkä jää mieleen, ja tutuissakin asioissa tulee virheitä. Lapset unohtuvat päivähoitoon. Teksteissä on jumalattomasti kirjoitusvirheitä. Ajantaju vääristyy. Unohduksia voi tapahtua työelämässä, siviilielämässä tai molemmissa
. Syrjään vetäytyminen. Sosialisoiminen ja muiden seura ei kiinnosta, vaan sitä on mieluummin omissa oloissaan. Syrjään vetäytyminen on tietoista, ja muut joko väsyttävät tai ärsyttävät. Oma puoliso ja/tai perhe ei kiinnosta. Ystävät eivät kiinnosta. Harrastusporukat eivät innosta, eikä kotoa huvita lähteä mihinkään.
Apatia. Kaikki tuntuu menevän päin sitä itseään. Tulevaisuus näyttää synkältä. Mikään ei tuota iloa tai mielihyvää. Kaikki on turhaa ja yhdentekevää. Ympärillä on pelkkää pimeyttä, ja itsetunto on nollissa. Pahimmillaan henkilö voi suunnitella itsensä vahingoittamista tai itsemurhaa, kun elämästä häviää merkityksellisyyden tunne.
Kay Redfield Jamison, yhdysvaltalainen Johns Hopkinsin yliopiston tieteentekijä ja psykiatrian professori, kuvailee omaa uupumuksen kokemustaan seuraavasti (käännös minun):
”Menetin mielenkiintoni opintojani, ystäviäni, lukemista, ihmettelyä ja unelmointia kohtaan. En ymmärtänyt, mitä minulle oli tapahtumassa. Aamulla herätessäni olin rättiväsynyt pelkästä ajatuksesta, että minun pitää selvitä taas yhdestä päivästä. Saatoin istua tunteja koulun kirjastossa, enkä siltikään saanut kerättyä tarpeeksi energiaa mennäkseni tunneille. Tuijotin ulos ikkunasta, tuijotin kirjojani, järjestelin ne uudestaan, siirtelin niitä ympäriinsä, jätin ne auki, ja ajattelin, että jättäisin opiskeluni kesken. Kun selvisin tunneille, se oli turhaa. Turhaa ja tuskaista. En ymmärtänyt, mistä oli kyse. Minusta tuntui siltä, että ainoastaan kuoleminen vapauttaisi minut painostavasta riittämättömyyden tunteesta ja elämässäni vallitsevasta pimeydestä. Tunsin olevani täysin yksin, ja seuratessani sivusta luokkakavereideni eloisia keskusteluja, yksinäisyyden tunteeni vain kasvoi.”
- SuperAssari Maarit
---------------------------- SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 40 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssari
Yksin puhumista pidetään Suomen kansanperinteessä hulluuden merkkinä, mutta psykologian saralla ollaan toista mieltä. Albert Einstein puhui itsekseen, ja kukaan tuskin haukkuisi Einsteinia hulluksi.
Amerikkalaiset yliopistot ovat saaneet tekemissään kokeissa yksin puhumisen puolesta puhuvia tuloksia. Winconsin-Madisonin yliopiston kokeessa vapaaehtoisille osallistujille näytettiin kuvia esineistä, joista heidän piti myöhemmin etsiä yksi. Puolet vapaaehtoisista suoritti etsinnän hiljaisuudessa, toinen puolisko sai toistella ääneen etsimänsä esineen nimeä. Yksin puhuneet löysivät esineen 0.1 sekunnissa, kun hiljaisilta kesti 1.2-2 sekuntia löytää sama esine. Yliopiston psykologit uskovatkin, ettei puhe merkitse vain kommunikaatiota, vaan se kehittää muistia ja vahvistaa huomiointikykyä.
Illinoisin yliopiston tutkijat puolestaan pyysivät vapaaehtoisia motivoimaan itseään äänen puhumalla, kun toisen puoliskon tuli olla hiljaa. Tehtävänä oli selvittää anagrammeja, eli sanoista kirjaimet sotkemalla muodostettuja uusia sanoja.
Ääneen puhuminen motivoi osallistujia hiljaisuutta enemmän varsinkin, jos puhe oli toisessa persoonassa. Henkilöt, jotka puhuivat itsestään muodossa ”Sinä” muodon ”Minä” sijaan selvittivät anagrammeja tehokkaammin; ”Sinä pystyt siihen. Sinä osaat tämän. Sinä keksit ratkaisun”. Lisäksi he olivat muita osallistujia tyytyväisempiä suorituksiinsa. Sinä-muodossa itselleen puhuminen aktivoi aivoissa samoja alueita kuin tilanteet, joissa saamme kannustusta ulkopuoleltamme. Se saa aivot muistamaan menneisyydessämme saatua kannustusta; ”Sinä pystyt siihen!”.
Entäpä kolmannessa persoonassa puhuminen? Michiganin yliopiston tutkimuksessa selvisi, että kolmas persoonamuoto toimii, jos sitä käytetään oikein. Se auttaa erityisesti stressin hallinnassa. Tutkimuksessa vapaaehtoisia altistettiin stressille. Ryhmistä toinen sai puhua muodossa Minä, ja toinen toisessa tai kolmannessa persoonassa Sinä/Hän. Kysymys ”Miksi olen peloissani?” muuttui muotoon ”Miksi sinä olet peloissasi? Miksi Harri on peloissaan?”.
Kun tuloksia tutkittiin, selvisi, että he, jotka käyttivät kolmatta persoonaa itsestään, kokivat vähemmän stressiä ja häpeää ahdistavassa tilanteessa. Heillä oli myös vähemmän pakonomaista pelkoajattelua.
Kun vapaaehtoiset saivat haastatella itseään kuin ulkopuolista henkilöä, se loi pelottavan asian ja oman itsen välille positiivista kuilua. Tämä auttoi vapaaehtoisia jäsentämään paremmin sitä, mistä pelko syntyy, mitä sille voi tehdä ja kuinka selvitä tilanteesta. Samalla tavalla siis, jos he olisivat auttaneet ystäväänsä haastavassa tilanteessa.
Lyhyesti; yksin puhuminen kehittää älyä, auttaa jäsentämään haasteita, helpottaa pelkotilanteissa – ja psykologien mukaan vähentää myös yksinäisyyden tunnetta.
Puhu siis rauhassa yksiksesi ääneen! Et ole hullu.
- SuperAssari Maarit
---------------------------- SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 40 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssari
Meillä taidekoulussa maalaamisen aikana oli musiikin kuunteleminen ankarasti kielletty. Opettajamme perusteli asiaa sillä, että aivomme eivät keskity taiteen tekemiseen, vaan musiikkiin.
Minulle tämä oli painajaista. Olin ennen taidekoulun aloittamista piirtänyt yli kaksikymmentä vuotta musiikkia kuunnellen. Kaikenlaisia artisteja ja bändejä useista eri genreistä, mitä nyt lapsena kotona äidin kasettipinosta sattui löytymään, ja mitä kaverit myöhemmin suosittelivat.
Yritin perustella opettajalle, että tarvitsen musiikkia voidakseni keskittyä. Se auttaa minua olemaan luova ja saamaan aikaan parempia tuloksia. ”PYH!” sanoi opettaja. Niinpä istuin maalaamassa kuudesta kahdeksaan tuntia putkeen monta kertaa viikossa koko koulutukseni ajan, ajatusteni harhaillessa hiljaisuudessa jonnekin ihan muualle kuin itse taideteokseen.
Tämän hetkisen tiedon valossa musiikki, josta kuuntelija pitää, nostattaa mielialaa ja kohottaa kognitiivisia suorituksia. Toiset toki tarvitsevat hiljaisuutta keskittyäkseen, mutta monelle mieleinen musiikki työpäivän lomassa on pelkästään positiivinen asia.
Onhan meillä tapana ottaa musiikkia mukaan liikuntasuorituksiinkin. Myös kauppakeskuksiin valitaan tarkasti sopiva musiikkimaisema vaikuttamaan kuluttajien käyttäytymiseen. Hissimusiikki on jo käsite.
Musiikilla on tärkeä paikka elämässämme – myös työssä.
Musiikki tekee fyysisesti hyvää
Musiikki saa aikaan dopamiiniryöpyn aivoissa. Dopamiini stimuloi aivojen etuotsalohkon kuorta, joka vastaa suunnittelusta, organisoinnista ja huomiosta. Mitä enemmän dopamiinia erittyy, sen paremmin etuotsalohkon kuori toimii, lisäten näin yksilön tuotteliaisuutta. Tämä tietysti toimii vain silloin, kun henkilö kuuntelee musiikkia, josta hän pitää ja nauttii. Kaikkihan me tiedämme, millaista hermoja raastavaa melusaastetta epämieluisan musiikin pakkokuuntelu työpaikalla on.
Parhaan hyödyn musiikista saa irti, kun tekee itselleen soittolistan mieleisestä musiikista, jonka osaa jo ulkoa. Sellaisesta, jonka lyriikat menevät mukavasti soljuen ohi, eivätkä jää häiritsemään keskittymistä. Jos tekee mieli fiilistellä laulaen mukana, on ehkä parasta vaihtaa instrumentaaliseen musiikkiin. Olen nähnyt suosituksia (pöytälaatikko)kirjailijoille, joissa kirjoittaja pistää taustalle soimaan kirjoittamaansa kohtaukseen sopivan musiikkimaiseman. Kuin oman soundtrackin. Pöytälaatikkokirjailijana on pakko todeta, että on muuten toiminut! On todella motivoivaa ja ajatuksia selkeyttävää, kun saan oikeasta tunnetilasta kiinni musiikin avulla.
Psykologit suosittelevat kuunneltavaksi myös luonnon ääniä tai valkoista ääntä: Veden solinaa, lintuja, tuulta, lentokoneen hurinaa, kahvilan puheensorinaa. Oma suosikkini äänimaisemista on Merirosvolaivan kapteenin hytti -ääniraita. Vene narisee ja natisee. Ulkona laulavat eksoottiset linnut ja kaukana jyrähtelee ukkonen. Aallot lyövät rantaan ja välillä läheltä kuuluu sulkakynän rapinaa. Jossain hytin ulkopuolella miehistö mutisee keskenään.
Kuuntelen edelleen musiikkia tehdessäni töitä. Mitä vaativampi tehtävä, sitä enemmän tarvitsen musiikkia. Rennompien töiden parissa voin kuunnella podcasteja ja haastatteluita.
Mutta hiljaisuudessa työskenteleminen?
Ei kiitos. Tulee vain sutta ja sekundaa.
- SuperAssari Maarit
----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 40 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssari
