SuperAssarit

Joskus on hetkiä, kun jokin tehtävä ei vaan nappaa. Sitä haluaa siirtää huomiseen, tämän toisen tehtävän jälkeen hoidettavaksi, jonnekin tulevaisuuteen. Mieli keskittyy muihin tehtäviin, vaikka sähköposteihin vastaamiseen, hoidettavan tehtävän sijaan. Kun deadline lähestyy tai kun tehtäväpino kasvaa entisestään, olonsa voi tuntea epäonnistuneeksi. Miksi en saa hoidettua tätä? Ei pitäisi olla näin vaikeaa!

Asioiden lykkääminen myöhemmäksi eli niin sanottu prokrastinaatio on ihmiselle luontaista. Aivojemme on helpompaa hahmottaa nyt saatavat palkkiot kuin kaukana tulevaisuudessa odottava palkkio. Konkretia voittaa abstraktin, ja kun tehtävästä tulevat hyödyt eivät muotoudu selkeiksi visioiksi, aivot haluavat heittää hanskat tiskiin. Englanniksi nykyhetken suosimiselle aivoissa on termi present bias – nykyhetken periaate. Emme ole laiskoja. Meidät on vain ohjelmoitu niin.

Visualisoi, lupaa ääneen ja pilko pieniksi
Luontaista asioiden lykkäämistä voi treenata itsestään pois. Aivoille voi antaa tsemppipotkut, joilla aivot saadaan ravisteltua irti nykyhetken harhasta. Visualisoiminen on tähän tutkitusti vahva tapa. Kun kuvittelet, miltä tuntuu, kun tehtävä on tehty tai kuinka toisen henkilön päivä paranee, kun olet saanut tehtävän pois päiväjärjestyksestä, aivot saavat selkeän vision palkkiosta, mikä niitä odottaa.
Ääneen muille vannominen auttaa myös, sillä sosiaalisina olentoina haluamme muiden arvostavan meitä. Luvatuista asioista on hankalampi jättäytyä pois, jos on luvannut jo ääneen yleisölle, että minähän teen tämän. Tarve sosiaaliseen hyväksyttävyyteen saa meidät välttämään laiskana tai tyhmänä näyttäytymistä.
Suurten tehtävien pilkkominen pienemmiksi kokonaisuuksiksi on erittäin toimiva tapa, kun ongelmana on suunnan puute tai liian iso tai epämääräinen pala purtavaksi. Hyvä esimerkki suuren kokonaisuuden pilkkomisesta pieniksi osiksi on kielten opiskelu, jossa aloitetaan askel kerrallaan edeten vakaasti sen sijaan, että hypätään epämääräisesti vieraaseen kieleen ja yritetään oppia kaikki kerralla.

Jaksamattomuuden taustalla voi olla hoitamaton sairaus
Joskus asioiden lykkääminen ei johdu aivoista, vaan toiminnan häiriöstä. Syitä toiminnan häiriöille ovat stressi, uupumus, burn-out, diagnosoimattomat tai krooniset sairaudet ja niistä johtuva väsymys, ADD, ADHD, Asperger, autismi, masennus, allergiat, huonot työvälineet, epävarmuus tulevaisuudesta, ajanhallinnan ongelmat, vapaa-ajan vaatimukset esimerkiksi perheen ja työelämän yhteensovittamisen haasteet, tai diagnosoimattomat traumat. Voi olla monia syitä, miksi asiat eivät vain lähde rullaamaan. Kaikilla on ajoittain ongelmia saada itseään motivoitua, mutta jos ongelma on krooninen, sen taustasyy on hyvä selvittää. Pelkästään jo unen, B12-vitamiinin ja raudan puute aiheuttaa aivosumua ja ongelmia jaksamisessa.

Pidäthän siis itsestäsi hyvää huolta ja tsemppaat itseäsi. Myös silloin, kun et jaksa ja pysty. Käänny auttavien käsien puoleen ja informoi esimiestäsi ja työterveydenhuoltoa, jos sinusta tuntuu, että prokrastinaation taustalla on jotain muutakin kuin pelkästään aivojen normaali toimintapa.
Harvoin kyse on vain laiskuudesta ja saamattomuudesta.

- SuperAssari Maarit

-----

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 50 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssari

WHO on arvioinut, että burn outista tulee blogaali pandemia seuraavan kymmenen vuoden sisään. Myös masennuksesta on tulossa pian maailman suurin sairaus.

Suurin syy burn outin ja masennuksen leviämiseen löytyy työpaikoilta.

Burn out työpaikoilla aiheuttaa pitkiä sairauspoissaoloja, työkyvyn alenemista ja työkyvyttömyyttä, huonoa työilmapiiriä ja työmoraalin alenemista. Huonosta työjohtamisesta ja työilmapiiristä johtuva burn out leviää kaikkialle. Burn outiin sairastunut ei välttämättä koskaan palaudu enää entiselleen.

Suomessa uupumisen kärkeä pitävät naiset. Asiasta on kirjoitettu useita artikkeleita ja uutisia.

”Töissä uupumisesta on tullut sen verran merkittävä moderni ilmiö, että Maailman terveysjärjestö WHO lisäsi vastikään toukokuussa 2019 työuupumuksen, eli burn-outin, kansainväliseen tautiluokitukseensa työperäisenä oireyhtymänä. Ilmiön merkittävyydestä kertoo myös Suomen Mentorien saamat tulokset. Tilaisuuteen osallistuneista nuorista, noin 25–32 -vuotiaista aktoreista, peräti 87 % kertoi kokeneensa olleensa uupuneita viimeisen vuoden aikana.”

- Suomen Mentorit ”Milleniaalit uupuvat työelämässä – Miksi me ylisuoritamme?”

Burn out syntyy monesta lähteestä
Burn outiin vaikuttavat työpaikan toimintamenetelmät, työtä häiritsevät pienet ja mitättömät sivutehtävät, liian kovat vaatimukset, kasaantuneet työtehtävät, liian pitkät päivät ja liian vähän lepoa ja palautumisaikaa.

Yksilön omalla persoonalla on myös näppinsä pelissä. Tunnolliset suorittajat, jotka piiskaavat itsestään 110% suorituksen irti jokaiseen tehtävään, uupuvat helpoiten. Myös kilpailunhaluiset, eteenpäin paahtavat ja kärsimättömät työntekijät ovat vaarassa sairastua burnoutiin liiallisen stressin ja liiallisten työtaakkojen takia.

Työpaikan tehtävä olisikin varmistaa, että erilaiset persoonat voivat suorittaa työtehtäviään sopivassa tahdissa, itselleen sopivalla tavalla. Joitakin työntekijöitä pitää myös valvoa ja ohjeistaa; anna olla, lepää nyt, tämän ehtii myöhemminkin. Mitä aikaisemmassa vaiheessa työntekijän väärään suuntaan menevälle tielle asetutaan positiivisesti poikkiteloin, sen helpompaa henkilö on ohjata terveellisten työtapojen äärelle.

Itsetuntemus on kova sana, jota jokaisen tulisi harjoittaa ymmärtääkseen itseään, toimintamenetelmiään, pelkojaan, vahvuuksiaan ja heikkouksiaan paremmin. Kun tuntee itsensä, tietää rajansa ja arvostaa itseään, pystyy paremmin pitämään omat terveet rajansa. Itse väittäisin myös, että itsensä hyvin tunteva johtaja ja esimies välittää myös työntekijöistään ja toivoo heille hyvää.

Bonus terveydelle; hyvä vai huono juttu?
Joissakin työpaikoissa työntekijöille annetaan bonuksia terveyttä edistävistä toimenpiteistä. Heidän liikuntaharrastuksiaan seurataan, ja heille tarjotaan mahdollisuuksia opetella hallitsemaan stressiä ja opetella parempia työskentelytapoja.

Nämä ovat hyviä asioita, jos ongelma on työntekijän itsensä hallitsemisessa. Jos ongelma on yrityksessä ja sen työilmapiirissä, johtamisessa, asenteessa jne., tällaiset bonukset tuntuvat lähinnä syyttävältä sormelta. Mitäs et kestä täällä meillä, meillä täytyy olla tiukempi ja vahvempi!

Bonuksien tulee myös olla helposti kaikkien saavutettavissa. Jos bonukset on vedetty himourheilijoiden ja 25 vuotta mindfullnesia harrastaneiden tason mukaisesti, muut eivät voi osallistua – eikä osallistumista motivoi mikään. (Olen itse jättänyt rakkaan ja mielenkiintoisen kamppailulajiharrastuksen aikoinani sikseen, koska alkeistunnit(kin) vedettiin mustan vyön osaajien tason mukaan.)

Burn outiin päädytään helposti siis sillä virheolettamuksella, että kaikki ihmiset on valettu samasta muotista, ja että heidät voi muovata samaan muottiin, samoilla menetelmillä ja samoilla tavoiteajoilla. Tällaisissa tapauksissa henkilö itse alkaa syytellä itseään siitä, ettei ole samanlainen kuin muut. Samaan muottiin ahtamisen harha kuuluu osaksi myrkyllistä työilmapiiriä, vaikka sen tarkoitusperä olisikin hyvä, kuten parempi terveydentila.

”Tie Helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla”.

- SuperAssari Maarit
______________________

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 50 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssari

Burn out on työelämän suurimpia sairauksia. Loppuunpalaminen ja työuupumus koskevat yhä nuorempia työntekijöitä – jotkut palavat loppuun jo opintojensa aikana.

Työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että työntekijä, esimies, johto ja koko työyhteisö tunnistavat burn outin oireet hyvissä ajoin. Kun työuupumuksen ensimmäiset oireet huomataan ja otetaan vakavasti, tilanteeseen voidaan puuttua, ennen kuin työntekijä on täysin työkyvytön.

Burn outista paraneminen voi viedä jopa vuosia, joten oireiden tunnistaminen ja niihin reagoiminen on erittäin tärkeää.

Australialainen lääkäri Amy Imms on erikoistunut burn outin tunnistamiseen ja hoitoon. Hän on listannut seitsemän ensioiretta, joihin tulee reagoida välittömästi, ennen kuin koko pakki leviää. Jo yksikin näistä oireista voi olla merkki siitä, että burn out on ihan nurkan takana.

Väsymys. Töihin lähteminen väsyttää. Työpaikalle päästyä haluaa lähteä heti kotiin. Väsymys on jatkuvaa ja lamaannuttavaa, eikä energiataso palaudu normaaliksi. Riippumatta siitä, miten paljon henkilö lepää, liikkuu ja syö terveellisesti, väsymys on ja pysyy.

Ärsyyntyminen. Hermostumiskynnys on matala. Työkaverit, pomo, asiakkaat, perheenjäsenet – kaikki ärsyttävät. Iso räjähdys tapahtuu pienestäkin ärsykkeestä. Itse alan kiroilla kuin merimies ollessani liian lähellä loppuunpalamista, vaikka muutoin kiroileminen ei kuulu tapoihini.

Uupumus. Väsymyksen osalta ei jaksa eväänsä liikauttaa, mutta uupuminen on katalampi. Siinä vielä jaksaa jotakin, mutta väsyttää, eikä huvita. Asioiden suorittamiseen menee normaalia pidempään. Aivosumu vaivaa. Työssä ja vapaa-ajalla iloa tuoneet asiat eivät enää innosta. Uupumus voi olla fyysistä tai psyykkistä. Muistan lukeneeni hiljattain jutun naisesta, joka tajusi olleensa uupunut, kun työmatkalla kolaripaikan ohi ajaessa tapahtuma ei herättänyt hänessä mitään tunteita. Normaalisti hän olisi ollut huolissaan ja pelännyt onnettomuuden uhrien puolesta.

Keskittymiskyky on huono. Asioihin normaalisti keskittyminen ei onnistu. Asiat unohtuvat, eivätkä jää mieleen, ja tutuissakin asioissa tulee virheitä. Lapset unohtuvat päivähoitoon. Teksteissä on jumalattomasti kirjoitusvirheitä. Ajantaju vääristyy. Unohduksia voi tapahtua työelämässä, siviilielämässä tai molemmissa
.
Syrjään vetäytyminen. Sosialisoiminen ja muiden seura ei kiinnosta, vaan sitä on mieluummin omissa oloissaan. Syrjään vetäytyminen on tietoista, ja muut joko väsyttävät tai ärsyttävät. Oma puoliso ja/tai perhe ei kiinnosta. Ystävät eivät kiinnosta. Harrastusporukat eivät innosta, eikä kotoa huvita lähteä mihinkään.

Apatia. Kaikki tuntuu menevän päin sitä itseään. Tulevaisuus näyttää synkältä. Mikään ei tuota iloa tai mielihyvää. Kaikki on turhaa ja yhdentekevää. Ympärillä on pelkkää pimeyttä, ja itsetunto on nollissa. Pahimmillaan henkilö voi suunnitella itsensä vahingoittamista tai itsemurhaa, kun elämästä häviää merkityksellisyyden tunne.

Kay Redfield Jamison, yhdysvaltalainen Johns Hopkinsin yliopiston tieteentekijä ja psykiatrian professori, kuvailee omaa uupumuksen kokemustaan seuraavasti (käännös minun):

”Menetin mielenkiintoni opintojani, ystäviäni, lukemista, ihmettelyä ja unelmointia kohtaan. En ymmärtänyt, mitä minulle oli tapahtumassa. Aamulla herätessäni olin rättiväsynyt pelkästä ajatuksesta, että minun pitää selvitä taas yhdestä päivästä. Saatoin istua tunteja koulun kirjastossa, enkä siltikään saanut kerättyä tarpeeksi energiaa mennäkseni tunneille. Tuijotin ulos ikkunasta, tuijotin kirjojani, järjestelin ne uudestaan, siirtelin niitä ympäriinsä, jätin ne auki, ja ajattelin, että jättäisin opiskeluni kesken. Kun selvisin tunneille, se oli turhaa. Turhaa ja tuskaista. En ymmärtänyt, mistä oli kyse. Minusta tuntui siltä, että ainoastaan kuoleminen vapauttaisi minut painostavasta riittämättömyyden tunteesta ja elämässäni vallitsevasta pimeydestä. Tunsin olevani täysin yksin, ja seuratessani sivusta luokkakavereideni eloisia keskusteluja, yksinäisyyden tunteeni vain kasvoi.”

- SuperAssari Maarit

----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 40 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssari

”Työtoverini valitti esimiehelle, etten tee tarpeeksi töitä, ja esimies pisti minut täysin minulle sopimattomiin hommiin! Mikä vale!” ystäväni parahti minulle puhelimessa. ”Olen viidellä eri pisteellä ja hän vaatii minua kuudennelle pisteelle. Työtoveri itse tekee töitä vain yhdellä pisteellä. Kun valitin asiasta ylemmille tahoille, selvisi, ettei tämä ole ensimmäinen kerta, kun työtoverini kyttää muita ja valittaa asioista, jotka eivät hänelle kuulu. Aikuinen ihminen!” hän puhisi ja oli selkeästi vihainen. ”En osaa tehdä kuudennen pisteen töitä. Resurssini eivät riitä siihen tai sen opetteluun. Meillä on talossa porukkaa, joka suorastaan odottaa, että pääsisi tekemään tuon pisteen töitä, mutta minut yritetään savustaa sinne vain yhden kiukuttelijan takia. Jos asia jatkuu näin, vaihdan työpaikkaa enemmin kuin menetän hermoni.”

Suomen ollessa tutkitusti yksi maailman epäempaattisimmista maista, ei ole yllättävää, että työpaikkakiusaaminen on Euroopan suurinta suomalaisissa työpaikoissa. Palkansaajista noin 6 prosenttia kokee työpaikkakiusaamista. Tämä on 2 kertaa enemmän kuin muualla Euroopassa keskimäärin.

Pohjimmiltaan työpaikkakiusaamisessa kyse on vallasta ja halusta hallita. Olipa kyseessä muiden tuskasta nauttiva kiusaaja, omaa epävarmuuttaan piilotteleva alistaja tai muuten vaan ääliö, eivät aikuiset käyttäydy sen fiksummin kuin 5-vuotiaat hiekkalaatikkonujakassa.

Yleisimpiä kiusaamisen muotoja ovat jatkuva kaltoinkohtelu yhden tai useamman työtoverin toimesta, uhkailu, nöyryytys, pelottelu, töiden sabotointi mm. kohtuuttomilla vaatimuksilla, eristäminen (mm. kokouksiin kutsumatta jättäminen ja tiedon pimittäminen), sekä henkinen väkivalta, johon kuuluvat myös haukkuminen ja naurunalaiseksi saattaminen.

Yhdysvaltalaisen the Workplace Bullying Instituten tutkimuksen (2017) mukaan 6 prosenttia kiusatuista menettää työnsä joko irtisanomisen tai irtisanoutumisen seurauksena. Samaisen tutkimuksen mukaan kiusaajista 70 prosenttia on miehiä, 63 prosenttia pomoja, 33 prosenttia kollegoita ja 6 prosenttia alaisia.

Tyypilliset kiusaajat

- Pelle Pilailija. Naurattaa itseään ja muita kiusattavan kustannuksella. Kuittaa asian huumoriksi ja pitää kiusattua huumorintajuttomana tiukkapipona.
- Ääliö. Ilkeä ihan puhtaasti ilkeyttään. Myrkyttää työympäristön tehokkaasti ja käyttäytyy aggressiivisesti.
-Sabotoija. Kyylää sinua haukkana ja pyrkii estämään onnistumisesi ja menestyksesi työssä. Pitää kollegoitaan kilpakumppaneina, jotka pitää murskata. Usein huono itsetunto.
-Kriitikko. Yleensä johtoasemassa oleva henkilö, joka kohtelee alaisiaan huonosti ja ruotii näiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä erittäin yksityiskohtaisesti. Ei anna rakentavaa palautetta.
-Juorukello. Jokaisessa työpaikassa on yksi juoruilija, mutta kiusaamiseksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun juorukello pyrkii aktiivisesti mustamaalaamaan toista ja keksii perättömiä juttuja.
-Portinvartija. Toimii epäsuorasti mm. estämällä kiusatulta pääsyn resursseihin, joita tämä tarvitsee onnistuakseen töissä tai edetäkseen urallaan. Esimerkiksi ei anna tarpeeksi aikaa töiden tekemiseen, vaatii asioita tehtäväksi ilman tarvittavia välineitä.
Miten selviän kiusaamisesta?

Kiusaamiseen reagoiminen riippuu kiusaajatyypistä. Parasta on dokumentoida kiusaamiset mahdollisimman hyvin (aika, paikka, kuka, mitä). Esitä dokumentit esimiehellesi. Jos esimiehesi tai pomosi on kiusaaja, esitä dokumentit HR-osastolle. Aina löytyy joku ylempi taho, jonka puoleen kääntyä. Kiusaamisesta voi vedota myös yrityksen maineeseen – mitä asiakkaat ja yhteistyökumppanit ajattelevat, jos asia leviää julkisuuteen. Tarvittaessa asiat viedään eteenpäin liittoon, lakimiehille ja joissakin tapauksissa julkisuuteen.

Jos asioille ei tule loppua, on parasta vaihtaa työpaikkaa. Mikään työ maailmassa ei ole oman terveyden ja mielenterveyden menettämisen arvoista. Vaikka ystäväni kokemus ei ole sieltä pahimmasta päästä (enkä yksityisyydensuojan vuoksi voi kertoa kaikkia yksityiskohtia), se täyttää kiusaamisen tunnusmerkit. Hän on ilmoittanut esimiehilleen vaihtavansa työpaikkaa, jos asia ei selviä. Ahkerana ja arvostettuna työntekijänä hänet haluttaisiin pitää firmassa, mutta itseään kunnioittavana hän ei takuulla jää katselemaan aikuisten hiekkalaatikkomeininkiä.

- SuperAssari Maarit

--------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Rohkaistaanko työyhteisössänne henkilöstöä fraasilla ”Riittää, kun teet parhaasi”? Tämä lausahdus on kieltämättä tärkeä muistutus itselle omien voimavarojen rajallisuudesta varsinkin, jos satut olemaan joka paikan ylisuoriutuja tai työelämän ”kympin oppilas”. Esimiehenä tämänkaltaisia ympäripyöreitä tsemppiviestejä kannattaa kuitenkin varoa. Miksi? Koska työntekijät ovat keskenään hyvin erilaisia, ja nämä vakiintuneet kannustukset harvoin tarkoittavat yhdellekään työntekijälle täysin sitä, mitä esimies toivoisi.

Ylisuorittajia leimaa vahva sitoutuneisuus työhön ja voimakas halu menestyä omissa työtehtävissään. ”Kunnes kuolema (tai vähintään burn out) meidät erottaa” on monen töitä paahtavan ylisuoriutujan mielen perukoilla kuiskutteleva mantra. Ei, uupumuksen rajoilla häilyminen ei todellakaan ole se fiksuin tapa lähteä mittaamaan omaa menestymistä työssä. Ylisuoriutuminen johtaa ylikuormitukseen vaarantaen lopulta työssä jaksamisen ja alentaen yleistä hyvinvointia. Ylisuorittamisen yksi merkki on se, että työt ovat mielessä vapaa-ajallakin. Tällöin kannattaa miettiä, mitä ylisuoriutumisen tarpeelle olisi tehtävissä, ja mistä kohdista kannattaa aloittaa otteen hienovarainen höllääminen.

Ylisuoriutujille parhaansa tekeminen tarkoittaa helposti juuri uupumuksen rajoille itsensä ajamista. Ajatuksena voi olla, että en ole tehnyt parastani, mikäli en saa tehtyä työtehtävää ajoissa valmiiksi, joten teen sitä vaikka ylitöissä yön pikkutunneille asti. Tai parhaansa tekeminen voi olla sama kuin valmiin työn tupla- tripla- ja quadro-tarkistaminen, kunnes silmät verestävät ja tuskanhiki putoilee kahvikuppiin. ”Riittää, kun teet parhaasi” -lause esimiehen taholta voi tämänkaltaisille työntekijöille näyttäytyä lähinnä haasteena tehdä enemmän, paremmin, nopeammin.

Toinen ääripää työelämässä ovat alisuoriutujat – aidan matalimmasta kohdasta, ja tilaisuuden tullen jopa aidan alta menijät. Syitä alisuoriutumiseen on monia. Voi olla, että työ ei yksinkertaisesti vastaa omia henkilökohtaisia tarpeita ja toiveita. Toisaalta alisuoriutuja voi kokea, ettei saa työstä tarpeeksi kiitosta tai esimerkiksi riittäväksi kokemaansa palkkaa. Työ voi myös tuntua omaan osaamiseen nähden liian vaikealta – tai helpolta. Toki myös henkilökohtaiset ominaisuudet voivat olla alisuoriutumisen taustalla: kaikki eivät ole yhtä kunnianhimoisia tai heille tarkkuus ja ahkeruus eivät kerta kaikkiaan ole niin tärkeitä arvoja.

Luontaisesti alisuoriutumiseen taipuvaisille pomon kehotus parhaansa tekemisestä on vettä hanhen selässä, korvien välissä tapahtuva merkityksetön viuhahdus. Yhtä tyhjän kanssa. Toisaalta motivaation tai työn tarkoituksen kanssa kipuileville alisuoriutujille tämä rohkaisuksi tarkoitettu lause aiheuttaa helposti paineita ja tuottamatonta stressiä: Jälleen yksi määräys, jota en voi tai halua toteuttaa. Tällöin alisuoriutujan vaihtoehdoiksi jäävät lusmuilun peittely, selittely ja aidan alta kömpimisen jatkaminen.

Esimies voi kiireen keskellä ajatella, että en millään ehdi järjestää yksilökohtaisia kehityskeskusteluja, mutta tsemppaanpa kuitenkin koko yhteisöä kerralla parempiin tuloksiin. Totuus on, että ”Riittää, kun teet parhaasi” ei ole riittävää rohkaisua, kannustamista ja parempiin tuloksiin ohjaamista. Se voi, päinvastoin, heikentää koko työyhteisön tuloksentekokykyä ja hyvinvointia. Esimiehen tehtävässä tyhjiä motivaatiolauseita tärkeämpää on tutustua alaisiinsa aidosti, tarkastella sitä, mikä heitä motivoi ja mitkä ovat juuri heidän heikkoutensa. One size doesn’t fit all. Työyhteisöissä kaivataan yksilöllistä palvelua; esimieheltä alaisille.

Joskus voimavarat tai aika eivät yksinkertaisesti riitä työhön paneutumiseen tarpeeksi suurella intensiteetillä. Tällöin parhaansa tekeminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä fiksuinta vetoa, eli hoitamattomien tehtävien delegointia. Jos oman firman sisällä ei ole mahdollisuutta delegointiin kuormittamatta kohtuuttomasti muita, on ulkopuolinen apu mainio valinta. Esimerkiksi #SuperAssareilla on vuosien kokemus työssä uupumisen ja tekemättömiin tehtäviin liittyvien hätätilanteiden ehkäisystä.

- SuperAssari Sanna

-----------------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

Mistä tietää, että työtehtävät uuvuttavat liikaa? Yksi merkki on se, että alkaa olla nukkumisongelmia. Uni ei tule silmään sänkyyn mentyä, tai työntekijä herää aamuyöllä saamatta enää unta. Lakanat kiertyvät umpisolmuun, kun stressaaja murehtii tulevan työpäivän vaatimuksia ja piehtaroi pedissä puolelta toiselle.
Työuupumuksen merkit otti puheeksi Vincitin henkilöstöjohtaja Johanna Pystynen Crazy Townin, Y-koulun ja Fennian yrittäjille suunnatussa Älä kaadu työkuormaan -koulutustilaisuudessa syyskuun puolivälissä.

”Tottakai uniongelmat viittaavat liikaan työkuormitukseen”, hihkaiset kenties mielessäsi, kaikkihan osaavat ne siihen yhdistää. Pystysen mukaan kuitenkaan kaikki eivät osaa nähdä laajempaa kuvaa, vaan menevät esimerkiksi lääkärille valittamaan pelkästään uniongelmia. Asianosainen itse ei välttämättä tajua, että valvottuja öitä suurempi ongelma on liika stressi ja suuri työkuorma ja kamelin selkä voi katketa milloin tahansa.

Pystynen kertoi lisäksi, mikä on hänelle itselleen merkki elämän liioista vaatimuksista ja työuupumuksen uhasta. Silloin hän nimittäin saa itsensä kiinni haaveilemasta kukkakauppiaan työstä. "Voi kunpa voisin olla kukkakauppias ja tehdä mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista työtä!"

Itselleni vastaava "pakoammatti" on toimistosihteeri. Kun olen rasittunut, haaveilen, kuinka näpsäkkänä toimistosihteerinä mapittaisin järjestelmällisesti papereita aakkosittain välilehtien avulla. Näpräisin jonkin yksinkertaisen Excel-taulukon parissa ja säätäisin sen sarakkeiden leveydet juuri sopivan mittaisiksi ja tekisin sinne juuri parhaan näköiset väliviivat ja tekstin tummennukset. Kävisin ostosreissulla kirjakaupassa firman luottokortilla ja käyttäisin huolellista tuumimisaikaa valitakseni näteimmät ja toimivimmat toimistotarvikkeet. Yöllä ei tarvitsisi valvoa murehtien tulevaa työpäivää, kun suurin huoli olisi se, onko kaapissa silitettyä kauluspaitaa.

Nämä työtehtävät eivät välttämättä vastaa ollenkaan todellista toimistosihteerin toimenkuvaa, sillä en ole koskaan työskennellyt sillä nimikkeellä (eikä tämä ollut todellakaan kuvaus Wannadon #SuperAssarien osaamisen huippuytimestä). Tarkoitus ei ole laisinkaan väheksyä toimistosihteerin sen puoleen kuin kukkakauppiaankaan työtä. Nämä ovat vain mielikuvia, joiden pariin mieleni karkaa.

Itse asiassa tajuan, että kuvaamani puuhat ovat jo nyt itselleni tyypillisiä sijaistoimintoja. Tehtäviä, joita usein teen vältellessäni todellista ongelmanratkaisua ja syvällistä harkintaa vaativia töitä. Tykkään järjestyksestä, joten toimistosihteerinä paperien ja tiedostojen ojossa pitäminen tyydyttäisi tiettyjä tarpeitani.

Tosiasiassa kymmenisen vuotta työelämässä olleena ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneena kyllästyisin luultavasti taitotasoltaan sopimattomaan työhön hyvin pian.

Kuten Pystynen sen kiteytti, "pakoammatin" houkuttimena on helppous ja yksinkertaisuus. Jotakin, mihin paeta (työ)elämän monimutkaisuutta, vaativuutta, haasteita – mutta myös niitä kaikkein palkitsevimpia itsensä ylittämisen ja jatkuvan kehittymisen hetkiä, uuden oppimista ja oivalluksia.

Mitä tästä opimme? Ota tilanne vakavasti, tarkastele työsi kuormittavuutta kriittisesti ja pyydä tarvittaessa tukea, jos A. Väsymyksen takia päivittäinen kahvin tarpeesi on kaksinkertaistunut ja/ tai et pysty lähtemään kotoa ilman paksua peitevärikerrosta silmäpussiesi päällä
B. Haaveilet ammatinvaihdosta helppoon ja yksinkertaiseen pakoammattiin, jossa tyypillisesti saisit touhuta sinänsä mukaville tuntuvien mutta ei pitkän päälle tarpeeksi haastetta tarjoavien tehtävien parissa.

PS. Muistathan, että Wannadon #SuperAssarit ovat myös aina valmiina rientämään hätiin, jos hukut työtehtäviin.

– SuperAssari Veera

-------------------------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 30 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit

”Uupuja voi olla ylitunnollinen, itseltään täydellisyyttä vaativa tai liian kiltti. Moni on myös uhrautuja, jonka yli kävellään, tai epäluuloinen, jonka on vaikea luottaa esimieheen ja työkavereihin.”

Näin kuvailee terveyspsykologi ja psykoterapeutti Arto Pietikäinen työuupumuksen tavallisinta uhria Hyvä Terveys-lehden haastattelussa. Hektinen työympäristö, kasaantuvat vaatimukset ja yhä kiihtyvä tahti työpaikalla altistavat helposti työuupumukselle. Jotkut kuitenkin porskuttavat väsymättä tiukassakin tahdissa. Miksi näin on?

Ero uupujan ja uupumattoman välillä on usein korvien välissä – siinä, miten työntekijä suhtautuu työhönsä ja itseensä. Millaisia vaatimuksia on asettanut sisäisesti itselleen ja sille, miten työt tulisi tehdä ja millainen työntekijä omasta mielestään kuuluisi olla. Tällainen itseään kriittisesti tarkkaileva, kyräilevä ja itseään arvostamaton työntekijä kuuluu riskiryhmään.

Koska ongelma on korvien välissä, kyseessä eivät ole yleensäkään pysyvät persoonan piirteet (joskin niilläkin on vaikutuksensa, esimerkiksi energistä työympäristöä kaipaava työntekijä sairastuu työuupumukseen haudanvakavassa työympäristössä, ja hiljaisuutta kaipaava työntekijä uupuu avokonttorissa – ja puhtaasti työpaikan ongelmista johtuva työuupumus on oma sairastumisen laji). Korvien väliin kehittyneistä ajatusmalleista voi ja pystyy oppimaan pois niin halutessaan.

Ennen kuin ajatusmalleja pystytään muuttumaan, työntekijän (tai lähimpien esimiesten tai johtajien) tulee tunnistaa työuupumuksen merkit ja stressiä aiheuttavat ajatusmallit. Se on ensimmäinen, ja usein se vaikein, askel kohti paranemista. Moni oppii jo nuorena ajatusmallin, jossa oma itse täytyy laittaa viimeiseksi, asiat täytyy tehdä vaikeimman kautta (koska laiskottelu ja helpot tehtävät ovat suorastaan syntisiä) ja olosuhteisiin ei voi vaikuttaa – luterilaisen yhteiskunnan pilarit. Pitkälle pinttyneistä ajatusmalleista tulee ajan saatossa oman elämän totuuksia, joita ei edes osata tai kenties uskalleta kyseenalaistaa. Onko sittenkin aidosti noin tai näin, vai olenko ainoastaan ehdollistunut tietämättäni pitämään asiaa X totuutena, kuvitellen, etten voi vaikuttaa siihen mitenkään?

Pietikäisen mukaan yksi keino välttää työuupumus on opetella rennoksi työntekijäksi. On hyvä, jos työntekijä oppii näkemään työnsä vain työnä, josta oma ihmisarvo tai hyväksyntä ihmisenä ei ole riippuvainen. Jos on elänyt elämäänsä vaatien itseltään, työltään ja muilta täydellisyyttä, ei ajatusmallin muuttaminen tapahdu yhdessä yössä. Samoin kuin haitallinen ajatusmalli on kertynyt kasaan ajan saatossa, myös sen muuttaminen päinvastaiseksi vie aikaa. Samoin se kysyy tahdonvoimaa, erityisesti yhteiskunnassa, jossa työ nähdään osana hyvänä ihmisenä olemista ja elämässään onnistumisena.

Työuupumus voi johtua myös siitä, että töitä on aidosti liikaa, työolot ovat karseat ja työpaikalla on draamaa. Tällainen työuupumus ratkaistaan vaikuttamalla työoloihin, esimerkiksi keskustelemalla esimiehen kanssa työtaakasta, organisoimalla töitä uudelleen ja miettimällä, ovatko kaikki työtehtävät välttämättömiä? Voiko jotain delegoida toisaalle tai hoitaa toisin?

Meidän firmassamme työntekijät jakavat työtehtävänsä keskenään. Kenelläkään ei ole lupaa istua ja hautoa työtehtävää yksin uupumiseen saakka. Tehtäviä delegoidaan, jaetaan ja suoritetaan yhdessä. Uuden, terveen johtamistyylin keskeisimpiä kulmakiviä onkin työntekijöiden työhyvinvoinnista huolehtiminen – ja tämä koskee myös johtajan itsensä hyvinvointia. Meillä saa myös sanoa ”Tänään ei pysty, olen puhki. Palataan asiaan huomenna” tai ”Tehtäviä on liikaa, tarvitsen toisen käsiparin”.

Työ kun ei ole vankila. Sitä voi aina muuttaa tai sieltä voi lähteä pois (tai tilata lisäkäsipareja avuksi kurkkaamalla SuperAssareiden valikoimaa).

- SuperAssari Maarit

--------------------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit