Burn out on työelämän suurimpia sairauksia. Loppuunpalaminen ja työuupumus koskevat yhä nuorempia työntekijöitä – jotkut palavat loppuun jo opintojensa aikana.
Työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että työntekijä, esimies, johto ja koko työyhteisö tunnistavat burn outin oireet hyvissä ajoin. Kun työuupumuksen ensimmäiset oireet huomataan ja otetaan vakavasti, tilanteeseen voidaan puuttua, ennen kuin työntekijä on täysin työkyvytön.
Burn outista paraneminen voi viedä jopa vuosia, joten oireiden tunnistaminen ja niihin reagoiminen on erittäin tärkeää.
Australialainen lääkäri Amy Imms on erikoistunut burn outin tunnistamiseen ja hoitoon. Hän on listannut seitsemän ensioiretta, joihin tulee reagoida välittömästi, ennen kuin koko pakki leviää. Jo yksikin näistä oireista voi olla merkki siitä, että burn out on ihan nurkan takana.
Väsymys. Töihin lähteminen väsyttää. Työpaikalle päästyä haluaa lähteä heti kotiin. Väsymys on jatkuvaa ja lamaannuttavaa, eikä energiataso palaudu normaaliksi. Riippumatta siitä, miten paljon henkilö lepää, liikkuu ja syö terveellisesti, väsymys on ja pysyy.
Ärsyyntyminen. Hermostumiskynnys on matala. Työkaverit, pomo, asiakkaat, perheenjäsenet – kaikki ärsyttävät. Iso räjähdys tapahtuu pienestäkin ärsykkeestä. Itse alan kiroilla kuin merimies ollessani liian lähellä loppuunpalamista, vaikka muutoin kiroileminen ei kuulu tapoihini.
Uupumus. Väsymyksen osalta ei jaksa eväänsä liikauttaa, mutta uupuminen on katalampi. Siinä vielä jaksaa jotakin, mutta väsyttää, eikä huvita. Asioiden suorittamiseen menee normaalia pidempään. Aivosumu vaivaa. Työssä ja vapaa-ajalla iloa tuoneet asiat eivät enää innosta. Uupumus voi olla fyysistä tai psyykkistä. Muistan lukeneeni hiljattain jutun naisesta, joka tajusi olleensa uupunut, kun työmatkalla kolaripaikan ohi ajaessa tapahtuma ei herättänyt hänessä mitään tunteita. Normaalisti hän olisi ollut huolissaan ja pelännyt onnettomuuden uhrien puolesta.
Keskittymiskyky on huono. Asioihin normaalisti keskittyminen ei onnistu. Asiat unohtuvat, eivätkä jää mieleen, ja tutuissakin asioissa tulee virheitä. Lapset unohtuvat päivähoitoon. Teksteissä on jumalattomasti kirjoitusvirheitä. Ajantaju vääristyy. Unohduksia voi tapahtua työelämässä, siviilielämässä tai molemmissa
.
Syrjään vetäytyminen. Sosialisoiminen ja muiden seura ei kiinnosta, vaan sitä on mieluummin omissa oloissaan. Syrjään vetäytyminen on tietoista, ja muut joko väsyttävät tai ärsyttävät. Oma puoliso ja/tai perhe ei kiinnosta. Ystävät eivät kiinnosta. Harrastusporukat eivät innosta, eikä kotoa huvita lähteä mihinkään.
Apatia. Kaikki tuntuu menevän päin sitä itseään. Tulevaisuus näyttää synkältä. Mikään ei tuota iloa tai mielihyvää. Kaikki on turhaa ja yhdentekevää. Ympärillä on pelkkää pimeyttä, ja itsetunto on nollissa. Pahimmillaan henkilö voi suunnitella itsensä vahingoittamista tai itsemurhaa, kun elämästä häviää merkityksellisyyden tunne.
Kay Redfield Jamison, yhdysvaltalainen Johns Hopkinsin yliopiston tieteentekijä ja psykiatrian professori, kuvailee omaa uupumuksen kokemustaan seuraavasti (käännös minun):
”Menetin mielenkiintoni opintojani, ystäviäni, lukemista, ihmettelyä ja unelmointia kohtaan. En ymmärtänyt, mitä minulle oli tapahtumassa. Aamulla herätessäni olin rättiväsynyt pelkästä ajatuksesta, että minun pitää selvitä taas yhdestä päivästä. Saatoin istua tunteja koulun kirjastossa, enkä siltikään saanut kerättyä tarpeeksi energiaa mennäkseni tunneille. Tuijotin ulos ikkunasta, tuijotin kirjojani, järjestelin ne uudestaan, siirtelin niitä ympäriinsä, jätin ne auki, ja ajattelin, että jättäisin opiskeluni kesken. Kun selvisin tunneille, se oli turhaa. Turhaa ja tuskaista. En ymmärtänyt, mistä oli kyse. Minusta tuntui siltä, että ainoastaan kuoleminen vapauttaisi minut painostavasta riittämättömyyden tunteesta ja elämässäni vallitsevasta pimeydestä. Tunsin olevani täysin yksin, ja seuratessani sivusta luokkakavereideni eloisia keskusteluja, yksinäisyyden tunteeni vain kasvoi.”
- SuperAssari Maarit
----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 40 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssari