Olen sairastellut kohta pari viikkoa putkeen. Energia on vähissä, muttei niin vähissä, etteikö päivätöitä saisi tehtyä. Kuvaan on astunut väsymyksen myötä vitkuttelu; ”Teen tämän homman huomenna”. Lämmin suihku tai pleikkari houkuttelee nyt enemmän kuin työläppäri.
Vitkuttelu on normaalia, ja monet sortuvat työssään ajatukseen ”Ehtiihän tämän myöhemminkin”. Asiasta on puhuttu paljon kollegoiden kesken, ja moni sanoo, että kotona töitä tehdessä on välillä hirveän vaikeaa orientoitua töihin. On häiriötekijöitä (positiivisia ja negatiivisia), ja osaltaan aivotkin sanovat, että olet nyt kotona etkä työpaikalla.
Vitkutteluun löytyy kuitenkin muutama keino, joilla asiat saa hoidettua, vaikka se pleikkari houkuttelisikin enemmän.
Mitä nopeammin teet työt, sen nopeammin ne ovat poissa päiväjärjestyksestä. Jos tänään ei huvita, niin huvittaako huomenna sen enempää? No ei. Jos teet asian tänään, se ei ole enää huomenna kyttäämässä sinua.
Vitkuttelulla on ikävät seuraukset. Tulee kiire, kun deadline lähestyy. Kollega joutuu vääntämään asiaa yötä myöten sinun takiasi. Ammatillinen imagosi kärsii. Luotettavuutesi saa kolauksen. Asiakas ei ole tyytyväinen. Työ menee vähän sinne päin. Et varmasti ole itsekään tyytyväinen.
Kulutat aikaa ahdistuneena. Annatko työtehtävän nakuttaa takaraivossa viikon, ja kieriskelet syyllisyydessä, kun et vieläkään ole saanut hommaa hoidettua? Vai oletko mieluummin hyvällä mielellä, kun työ tuli tehtyä jo eilen valmiiksi?
Pala palalta on parempi kuin ei mitään. Monella vitkuttelijalla on asenne, että asia pitää hoitaa loppuun HETI. Kerralla ja kunnolla! Ja mielellään TÄYDELLISESTI! Kun työtehtävän purkaa paloiksi ja etenee vaikka tunti tai edes vartti kerrallaan, tehtävä ei näytä niin ylivoimaiselta. Pomodoro-tekniikka, jossa työskennellään tietty määrä, pidetään tauko, ja jatketaan taas sama määrä, on yksi hyvä keino paloitella työ pienempiin osiin. Pitkät työtehtävät voi purkaa päivittäisiksi paloiksi.
Unohda täydellisyys. Kuulin hiljattain lauseen ”Kaikki tärkeä on tehtävä edes huonosti sen sijaan, ettei tekisi ollenkaan”. Tämä on erinomainen lause työtehtävien alkuun; on tärkeintä, että aloittaa. Että on edes jotain tehtynä. Sitä voi hioa myöhemmin. Monet asiat toimivat moitteetta, vaikka et olisikaan tiristänyt itsestäsi sataprosenttista tulosta 24/7 viimeisen kolmen viikon aikana. Toimiva ja täyttää tarpeensa, se riittää. (Koska, jos tiristät aina ja kaikkeen itsestäsi jokaisen tipan, pian olet burn outin kourissa. On osattava valikoida, missä tiristetään kaikki irti, ja missä riittää toimiva lopputulos. Työn ei tarvitse olla tuskaa ollakseen työtä.)
Muista palkita itsesi. Kun työ on tehty, anna itsellesi palkinto. Me tarvitsemme palkkioita hyvin tehdyistä asioista. Se rohkaisee meitä toimimaan hyvin myös jatkossa. Sinä tiedät, mikä palkinto sinua motivoi eniten. Minua motivoi juuri nyt lepo; kun tämä blogi on nyt valmis, voin heittäytyä pitkäkseni sohvalle ja vaikka nukkua hetken.
- SuperAssari Maarit
----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 40 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssari