Noniin. mikäs sen mahtavampaa kun että minulle tarjoutui mahdollisuus alkaa bloggaamaan tänne. City on ehdottomasti sellainen paikka missä on kaikkea kaikille, ja täällä kuluu aikaa vaikka tuntikausia koneen ääressä. minä haluan nyt olla osa sitä ja nyt voitte vihdoin lukea SÄÄNNÖLLISESTI, huom.SÄÄNNÖLLISESTI blogiani. Siksi painotan sanaa säännöllisesti,sillä tämä ei ole koskaan aiemmin toteutunut, sillä sen ajan kun koneella vietän en yleensä saa blogin blogia aikaiseksi edes kotisivuilleni. Nyt se on historiaa. Onko City valmiina?!!!
Jo heti alkuun voin kertoa teille, että kirjoitustaitoni eivät ole aivan huippuaan, mutta viesti varmasti menee perille :)
Minä ajattelin aluksi, että apua mitenköhän mä selviän City-lehden blogista. Siellähän ne kaikki on niin viisaita, muotitietoisia, ja tyylikkäitä ihmisiä, joilla on paljon mielipiteitä ja he tietävät kaupunkielämästä paljon. Minä kun olen vain tyttö Keravalta, vaikkakin tämäkin on kaupunki. No kuitenkin:) Sitten ajattelin, että no miksipäs ei.
Ehkä tänne saisin itsellenikin upeat neuvot, kärkkäät mielipiteet ja keskustelut aikaan siitä millaista tyylin pitäisi olla ja minkälaista on seurapiirielämä muiden vinkkelistä katsottuna.
Ja en tosiaan sitten käytä stadin slangia ja mun sanat on välillä niin maalta :) jotkut taitaa olla myös ihan omia joskus. Mutta aloitetaan.
Eli blogillani täällä mä haluan valottaa teille vähän,tai oikeastaan niin paljon kun pystyn, että mistä sitten oikein koostuu reality-tähden/julkisuuden henkilön elämä.
Ihmisten mielissä varmaan pyörii että ei käydä nk. normaalitöissä ja käydä koulua tms. Elämä ei ole siis tavanomaista ja tietyn kaavan noudattamista.
Sitä moni aina ihmettelee ja kysyy.
Ajattelee, että me ollaan vain tälläisiä tyhjän toimittajia jotka saattavat joskus kotisohvalta krapula-aamuna kun rahat on loppu, niin soittaa lehteen ja kertoa jotain nasevaa omasta elämästä. Ei ihan ;)
Eli täällä siis vähän arjesta julkkiksena(josko saan sellaiseksi itseäni nyt täällä kutsua). miltä se siis näyttää. En ehkä kerro sitä nyt, mutta se käy teille kyllä kerta kerralta selväksi. Kerron myöskin millainen ajatusmaailma täältä löytyy ja millaisista asioista normaalielämässä voi minullakin tulla huolia, Vaikka mielessäni pyöriikin yhteiskunnallisia asioita niin olen huono ottamaan poliittisiin ja yhteiskunnallsiin asioihin kantaa. Joten en ala täällä jeesustelemaan hirveästi kun ei ole niin paljon tietoa. Pysyn mieluusti omalla alalla minkä osaan parhaiten ja ne asiat löytyvät aika läheltä. Olen viihteen kova seuraaja ja yksi osa sitä. Ole hyvä ja ota omasi :)
Sitten haluan myös kertoa ehdottomasti miltä mikäkin paikka Helsingissä, tai vaikka Keravalla(minne joskus jopa eksyn baariin) vaikuttaa. Erityisesti otan osaa uusien paikkojen kutsuvierastilaisuuksiin ja julkkiskekkereihin sekä joskus ennakkonäytöksiin elokuvissa. Valotan teille siis sitä miltä näyttää upeat kutsut juhliin, sekä ihmiset ja tarjoilu siellä. Ja mikä parasta. Ihmiset loppuillasta ;)
Valotan teille ns. seurapiirielämää.
On synttäreitä, on avajaisia, on kilpailuja, on vuosipäiviä ja lehtien juhlia, on festareita, on konsertteja. diipa daapa. Kaiken maailman kissanristiäisiä. Joka päivälle löytyy omansa. Huomenna menen ravintola Belgen synttäreille kutsuvierasjuhliin.
Suomessa kun ei ole Jet set:tiä niin bb-tähdet bailaavat aivan täysin samoissa meistoissa (jos vain ikä sallii) melkein kun urheilutähdetkin, näyttelijät sekä laulajat ja koko Suomen kerma :) Joten Avot :)
Eikä oikein toi paprazzikulttuurikaan oo rantautunut Suomeen, joten mä sitten paparazzaan porukkaa sieltä sun täältä :)
Nyt kuitenkin palataan eka mun asioihin.
En siis tosiaan aio blogissani puhua vain itsestäni, mutta ihmisetkin kun suorastaan tuhat kertaa päivässä kysyvät asioistani niin kerrotaanpahan nyt sitten yhdestä asiasta mikä on toden teolla alkanut vaivaamaan mua. Nimittäin TYYLI!
Ole saanut kommentteja siitä kuinka juuri kun tulin ulos bb:stä(jos joku ei tiennyt niin 3 päivää sitten), olen muuttunut positiivisella tavalla. Kyllä tämä pitää paikkaansa ja persoona on nyt hiottu kivestä timantiksi, mikä se oli aikoinaan, mutta julkisuus teki siitä hetkellisesti kiven, koska timantin ei annettu loistaa. Nyt kuitenkin olen oma itseni kaikkine virheineen. mutta vielä on jotain asioita kohti menestystä ja mielestäni tyyli pukee naisen.
Olen askeleen kohti parempaa tulevaisuutta, mutta kun katselen ympärillä olevia naisia aina juhlissa niin katson, että hei mitä ihmettä.
Vaikka olen kiertänyt kaikki kaupat, tehnyt kaikkeni ja vartaloni on vähintään yhtä hyvä kuin muilla niin missä mättää. No varmaan siinä että minä kun olen kotona ja sovitan vaatteitani kaapista ja puen ne päälleni niin näytän mielestäni upealta. Hetkellisesti.
Kun menen ihmisten ilmoille ja paikkaan missä on muita tai nään myöhemmin itsestäni kuvan, tulee mieleeni että apua, miksi lähdin kotoa. Miksi?
Oletteko nähneeet kadulla joskus kävelevän naisia, jotka ovat kuin Donatella Versace, eli iäkkäitä naisia joiden kasvoilta voi nähdä jo ikääntymisen merkit. No varmasti olette. No entäs sitten kun sellainen kulkee ohi pinkissä paidassa ja minihameessa sekä pitkissä nahkaisissa reisisaappaissa. Monet varmaan ajautuisivat ajattelemaan hänen olevan ilotyttö ennemminkin kuin tuo tyylikäs vanha rouva menossa seurapiirikemuihin..no.....
Näitä löytyy varmasti joka maasta mutta erityisesti jenkkilässä olen tälläisiä kuullut olevan. Monet nuoret eivät kehtaa äitiään näyttää, kun he ovat kuulemma nuorekkaampia kun oma tyttö 18-vuotiaana.
En siis ole vielä äiti enkä vanha, mutta mitä jos minunkin tyylini on 20 vuoden päästä edelleen sama.
Huoli asiasta on todellakin, sillä vieläkin kun katson peiliin ja vaatteitani, huomaan tykkääväni edelleen samoista vaatteista kuin 5 vuotta sitten.
Katson muotilehtiä, muiden julkkisten pukeutumista ja petyn. Mietin, että miksi nuo vatteet eivät minun silmissäni sovi minulle, mutta miksi nuo näyttää sitten niin helvetin upealle. Sitten taas kun laittaisin heidän kuteet niskaan joku taas saattaisi sanoa että wau olet upea ja tyylikäs. Silti minä katsoisin itseeäni niissä ja tuntisin itseni epävarmaksi ja odottaisin hetkeä milloin saan riisua ne pois ja taas kotoisa pinkki mekko olisi kerrassaan ihana laittaa päälle.
Kerran ostin yhden mekon mitä eräs mies suositteli minulle kaupassa hänen näkökulmastaan, ja minä en ollut asiaan hirveän tyytyväinen. Ostin sen kuitenkin erään ravintolan avajaisiin ja tunsin itseni vähän hölmöksi. Puin sen silti päälleni enkä kokenut sen olevan tyyliäni ollenkaan. Halusin silti kokeilla uutta.
Kun astuin ravintolaan sisään, meni 5 minuuttia kun 10 ihmistä oli käynyt kehumassa mekkoani. se ei ollut tavanomainen näky päälläni ja minun tyyliseni mielestäni, mutta nythän niitä kehuja vasta sateli. no tämän jälkeen mekko on silti pysynyt vain kaapissa pölyjä keräämässä.
eilen taas kävin katsomassa Syksyksi vaatteita, että miten voin pukeutua samaan aikaa tyylikkäästi ja noihin tylsiin värittömiin, peittäviin ja mitäänsanomattomiin kuteisiin mitä joka kauppa pursuaa. Siis minun mielestäni.
Pakotin sitten itseni ostamaan 2 nahkahametta jotka eivät todellakaan myötäile vartaloa mutta ovat kokoa xs ja sitten sellaiseen pitsisen koko valkoisen pitkähihaisen mekon ruskean nahkahameen seuraksi. Laitoin nämä sitten upeiden ruskeiden nahkasaappaiden kanssa päälle ja menin käymään kaupassa ikään kuin testinä. Koko matkan kävellessäni kauppaan minua hävetti. Tuntuu kuin olisin lainannut tätini vaatteita.
Hyvät lukijat. Nyt on teidän vuoro auttaa minua. miksi haikailen pinkkien, tyylittömien,paljastavien, tiukkojen ja halpojen mekkojen perään. Osaanko koskaan käyttää housuja,legginssejä ja yhdistellä asukokonaisuuksia. Miten käy syksyllä ja talvella?
Stylistit tervetuloa maailmaani. Olisin teille unelmaasiakas. Auttakaa.
