Ilmiöt

Ensi viikonloppuna Vuorikatu kahdessa lämmitellään. Perjantaina urbaanin musan klubi Diamond parkkeeraa uuteen kotiinsa. Lauantaina techno- ja houseskenen pioneeri Marco Bailey tulee nostattamaan tunnelmaa.

Neon varsinaiset avajaiset vietetään kuitenkin vasta 1.10. Välissä olevien kolmen viikon aikana yökerhoa ”ajetaan sisään”. Tavallisemmin uusille kengille tehtävä prosessi ei tässä tapauksessa kuitenkaan tarkoita paikan kuluttamista mukavammaksi, vaan pientä pintaremonttia.

Omistajavaihdoksia ei ole tapahtunut, paikka kuuluu Railonkoskien ravintolaperheelle kuten edeltäjänsäkin Redrum. Technon ja housen lisäksi luvassa on ainakin dubstepiä, reggaeta ja indie-musaa.

Neo-nimestä ainakin itselleni tulee mieleen lähinnä vain ysärin kirkkaat väripläjäykset. Paikan tulevasta sisustuksesta minulla ei ole tietoa, mutta toivottavasti siitä ei tule sellainen, jossa Mc Hammer tai Nikke T tuntisi olonsa kotoisaksi. Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, mistä näitä nimiä aina keksitään. LeBonkissa on bonk-taidetta, mutta onko Neossa vahaukko Matrixista?

Mitä luulette, onko Neolle tilaa Helsingin klubiskenessä? Löytävätköhän Redrumin entiset asiakkaat paikan, vai ovatko he seuranneet Lil Tonya uskollisesti YK:lle?

Mistä tietää, että syksy on taas tuloillaan? No siitä, että Matti Nykänen on löytänyt uuden heilan. Arvioin, että suhde kestää maksimissaan puoli vuotta, kunnes Matin tulee taas Merviä ikävä ja päinvastoin. Siitä se Matti-Mervi-ralli taas alkaa.

Syksyn tulon tietää toki muistakin asioista. Poliitikot ryhtyvät tunkemaan kasvojaan ja kaikenkarvaisia mielipiteitään lehtiin ja me tavalliset tallaajat ryhdymme miettimään, että pitäisi ryhdistäytyä, ruveta liikkumaan, harrastaa jotakin kivaa tai vaan ylipäänsä tehdä elämästä jotenkin siedettävämpi tai hauskempi. Tässä vinkkejä uuden sähäkän seksikkään syksynahan luomiseen:

Jos kasvot tuntuvat auringon jäljiltä kuin ruttuiselta ruutupaperilta, voit kokeilla uutta amerikkalaista hoitomenetelmää, josta tiettävästi Victoria Beckham on innostunut, eli drakula-hoidosta. Omaa verta rikastetaan vitamiineilla ja aminohapoilla ja ruiskutetaan sen jälkeen takaisin kasvoihin. Hoidon pitäisi kuulema tehdä kasvojen ihosta sileämpi ja auttaa ihoa korjaamaan pienet virheet.

Jos kesällä on tullut syötyä liikaa krillimakkaraa ja juotua kaljaa ja sidukkaa, niin elimistössäsi varmasti uiskentelee myrkkyjä ja mönjää. Tarvitset siis Holywoodissakin nyt muodissa olevan kokonaisvaltaisen elimistönpuhdistuksen (lue: kuppaus, suolihuuhtelu, kiropraktikon käsittely). Superjulkkuille kuppauksia ja suolihuuhteluja tekevän kiropraktikko ja Beverly Hillsissä sijaitsevan Optimal Health firman omistaja Åsa Wrången mielestä ravinto on 90 prosenttisesti vastuussa hyvinvoinnistamme, ja siksi kuppaus ja suolihuuhtelu toimivat kaunistajina.

Gwyneth Paltrow, edesmennyt prinsessa Diana ja muusikko Dave Navarro käyttävät kuppausta poistamaan kuona-aineita, vähentämään lihaskipuja ja selluliittia. Paris Hilton, Janet Jackson, Brad Pitt ja Jennifer Aniston puolestaan antavat jonkun hoitolatyöntekijän työntää letkun peräsuoleensa ja tehdä suolihuuhtelun. Seksikästä kerrakseen. Demi Moore, Madonna ja Arnold Schwatrzenegger käyvät myös low-force-kiropraktikolla, joka tarkoittaa kiropraktikkoa, joka ei käytä niin paljon voimaa hoidossaan.

Jostakin syystä itseäni ei edes syyskyyn kynnyksellä innosta kuppaus, suolihuuhtelu, drakulahoito eikä low-force-kiropraktikolla käynti. En ole koskaan tunkenut letkua suoleeni, enkä usko, että tungen. Enkä halua, että minusta imetään verta, ellei lekuri käske. Reseptini hyvinvointiin on seuraavanlainen: ystävien ja läheisten seura, itsensä hyväksyminen kaikkine ryppyineen, terveellinen, mutta hyvä ruokavalio, jossa saa herkutella välillä, vanha kunnon suomalainen sauna, kotitekoiset kasvo- ja jalkahoidot, pitkät kylvyt, kävely- ja juoksulenkit, kuntosali-treeni sekä välillä ihan tavallisella urheiluhierojalla käynti. Ja jos oikein haluaa hemmotella itseään, voi piipahtaa välillä johonkin hoitolaan, josta kokee saavansa hyvän olon. Fiilis is everything!

Ja voittajafiiliksellä kannattaa lähteä syksyyn:

Muksuna koulukaverini talon katolla nökötti lautasantenni. Se toi kaivattua eksotiikkaa kolmeen kanavaan tottuneelle. Oudoin ilmiö oli oma videovuokraamo; luottokorttinumero sisään ja leffan alkamisaikaa odottelemaan, heti pätkää ei saanut pyörimään. Silti se tuntui siihen aikaan harvinaisen kiehtovalta naarmuisia VHS-kasetteja vuokraavalle kirjojen ystävälle.

Vuosien rullatessa Internet on alkanut kahmia asiakkaita räikeästi teipatuilta videovuokraamoilta, joissa nykyään näkee enemmän keskivyötärölihavia teinejä kauhomassa karkkia kuin ihmisiä vuokraamassa kuuden euron leffoja. Jopa Google suunnittelee maksullisten leffojen tarjoamista YouTubessa. Jos Google lähtee leikkiin mukaan, ei kyseessä voi olla mikään pilipalijuttu. Suomalainen Elisa on vuokrannut HD-tasoisia pätkiä jo päälle vuoden. SF Anytime tarjosi jossain vaiheessa ilmaisia maistiaisia - Windowsin käyttäjille. iTunesin leffaosasto laajensi reviiriään Eurooppaan pari vuotta sitten, mutta käsi ylös, jos joku on ostanut sieltä liikkuvaa kuvaa. Sormi ylös, jos on edes löytänyt ne leffat.

Netin leffavuokraamoissa hinnat ovat usein samalla tasolla kansilehtineen leffoja vuokraavien liikkeiden kanssa, hinnat pyörivät 3-7 eurossa. Seitsemän euroa on jo kipurajalla pelkästä bittivirrasta, jota kukaan ei ojenna hymy naamallaan muovipussissa. "Leffojen Spotifyksi" kutsuttu Voddler hiipi Suomeen ja tarjoaa sekä ilmaisia että vajaat neljä euroa maksavia leffoja. Katsoin suomalaisen Calamari Union -pätkän maksutta ja kärsin suunnattomasti siitä, ettei näyttelijöiden suut liikkuneet äänen tahtiin. Leffaseuralaisen mielestä se ei ollut Kaurismäen tarkoitus, vaan Voddlerin moka.

Tekniset ongelmat latistavat nettivuokraamisen intoa. Ei ole poikkeustapaus, että lataus tai streamaus yllättäen katkeaa ja lyö rukkaset naulaan. Ääni saattaa pomppia omia polkujaan. Kaikki eivät pääse edes näkemään tai kuulemaan mitään, esim. Voddler ei toimi läppärilläni, missä on neljä vuotta vanha OS X -käyttöjärjestelmä. SF Anytimesta ei voi haaveillakaan, ja Elisan vuokraamo on vain Elisan asiakkaille. Tekniikan toimimattomuus jännittää. Musta ruutu ja sylissä jäähtyvä popparikulho ei nostata mielialaa.

Viime viikolla kokeilin ensimmäistä kertaa Kampin keskukseen ilmestynyttä masiinaa, josta voi vuokrata DVD:n tai BluRayn asioimatta ihmisen kanssa. Kone sylkee luottokorttia vastaan elokuvan ulos, ja samaan aukkoon elokuva palautetaankin. Ensimmäinen kerta oli ilmainen, seuraavat 2,99 e. Ei ollenkaan paha hinta siitä, ettei joudu kohtaamaan alipalkattuja ja sorsittuja videovuokraamon neitejä.

P.S. Eilen televisiosta tuli raivoisasti morse-piippaava hätätiedote asutuksen lähellä liikkuneesta karhusta. Samaan aikaan iltapäivälehden etusivulla kerrottiin Facebookin olevan alhaalla. Milloin FB:n käyttökatkotiedote pääsee rullaamaan televisioon?

Ehkä viikon erikoisin urheilu-uutinen saatiin Pittsburghin suunnalta, kun NFL-seura Steelersin kovaotteisen Troy Polamalun lähes metrin mittainen hiuskuontalo vakuutettiin miljoonasta dollarista. Idean takana oli shampooyhtiö Head and Shoulders, joka kustansi koko Polamalun hiusvakuutuksen.

Vakuutusta voidaan jopa joutua käyttämään, sillä kainalopallon vauhdissa sattuu ja tapahtuu. Tässä YouTuben pätkässä Polamalu taklataan maahan hiuksista vetäen: linkki.

Polamalun upea samoalaista perinnettä vaaliva hiuspehko uhmaa painovoimaa päänsuojuksen alta, mutta olisiko muidenkin miljonääriurheilijoiden rakkailla karvoituksilla aihetta henkilökohtaisiin vakuutuksiin tai sponsorointeihin?

Polamalun lisäksi ainakin muutamat jääkiekkoilijat ottavat hyvät alkulämmöt otteluun yrittämällä sulloa tukkaansa kypärän sisään: Michal Handzus, Mike Commodore ja tietenkin kaikkien hockey mullettien kuningas Jaromir Jagr.

Liian perinteistä settiä, joten siirrytään ihastelemaan urheiluhistorian tyylikkäimpiä huulikarvoja. Baseball-kentillä 1970 ja 1980-luvuilla vaikuttanut Rollie Fingers olisi ansainnut viiksivahasponsorin lisäksi vähintään sivuosan Vaalenpunaisesta pantterista vielä vanhoilla päivillään.

Päätetään lista osittain kotimaisin voimin. Drew Gooden, jonka äiti on suomalainen, ihastutti kaudella 2008-09 Chicago Bullsissa pelatessaan tällaisella partamuotoilulla. Gooden oli vain pari vuotta myöhässä, sillä Davy Jonesin laivalla olisi ollut tilaa noin komeille turpahaivenille.

Jotkut vain saavat homman toimimaan. Kim Heiniö ja Riku Stenros kuuluvat mielestäni näihin joihinkin, kun puhutaan anniskeluravintolan pyörittämisestä Helsingin yössä. Pienissä liiketiloissa toimivista kivijalkabaareista saa pitää laskua, jotta pysyy vaihtuvuuden mukana. Isommissa yökerhoissa taas vietetään avajaisia ja hautajaisia vuoroviikoin.

Cuban ja Jennyn pääjehut ovat onnistuneet pitämään paikkansa tasaisessa suosiossa. Ei ihme, kun muistetaan miesten taustat. Kim on pyörittänyt ysärin alussa legendaarista ruokapaikkaa Soupia, ja ollut osakkaana Den Kungliga Klubbenissa. Rikun kannuksista taas mainittakoon osakkuus Stockolm Diskotekissä, josta Kim sai miehen houkuteltua Cubaa perustamaan. Erottajankulmaa hallitseva Cuba näki päivänvalon vuonna 2007, ja menoa on riittänyt.

Parivaljakon toinen lapsi, marraskuussa 2008 avattu Jenny Woo, on kokenut yhden konseptimuutoksen (tammikuussa 2010), mutta ainakin itse pidän myös uudesta menosta. Ja harvoin siellä yksin täytyy bilettää.

Miesten uusin paikka aukeaa syyskuun lopulla. Eikä matkaa kahdelta yöllä suljettavasta Coronitasta ole paljoa jatkojuhlille Jennyyn. Coronita tulee Simonkadun ja Annankadun kulmaan (Feverin hoodeille!). Ja nyt kyse ei ole pelkistä bileistä. Aamiainen, lounas ja illallinen hoituvat kaikki samassa paikassa. Aamiainen tulee olemaan hedelmäpitoinen, illallinen mukailee libanonilaista keittiötä. Yhdeksän, kymmenen aikaan illalla, toisen kattauksen jälkeen, siirrytään lennosta rennosta safkapaikasta baariksi. Tarkoitus on saada porukka tanssimaan, joten musa tulee kuulemma olemaan kaikkea lattareista rokkiin.

Vilauksia Coronitasta ei pääse vielä kurkkimaan. Liiketila on täysremontissa, sillä aiemmin paikalla toimi huonekaluliike, eikä sotkamaskuissa luonnollisesti ole kunnon keittiötiloja.

Väitän, että meissä kaikissa asuu pieni utelias tarkastelija, joka haluaa tietää mitä muiden elämässä tapahtuu. Yli puoli miljoonaa suomalaista katsoi Big Brotherin avausjaksoa eilen. Itse tosin kuuluin enemmistöön, joka jätti ohjelman katsomatta.

Mutta katsooko ohjelmaa tosiaan niin moni? Finnpanelin mukaan TV-mittaritutkimuksia varten on satunnaisesti valittu 1100 taloutta Suomesta, jotka sitten edustavat koko Suomen tv-talouksia. Tutkimusperheiden televisioihin asennetaan mittari, joka rekisteröi mitä katsotaan. Kuulostaa aika alkeelliselta. Luulin, että minunkin televisionkatseluni mitataan jotenkin, että jossakin on jokin satelliitti tai jokin vempain televisioni sisällä, joka kertoo, jollekin televisio-insinööri-nörtille mitä katson töllöstä. Näin ei siis ole. Kukaan ei vahdi televisioinkatsomistasi, ellet ole solminut sopimusta Finnpanelin kanssa ja saa heiltä 168 euroa vuodessa.

Tiedätkö muuten mikä Finnpanelin virhemarginaali on? Heidän nettisivuillaan lukee, että jos katsojamääräksi jollekin ohjelmalle on merkitty 300 000 henkilöä, se voikin oikeasti olla +-50 000 henkilöä.

Lukuun 300 000 törmäsin tänään toisessakin yhteydessä. Luin Helsingin Sanomista, että miljonääri Björn ”Nalle” Wahlroos saa 300 000 euroa maataloustukia, koska on lopettanut sokerijuurikkaan tuotannon tilallaan. Vuoteen 2007 mies nosti EU:n maataloustukia sokerijuurikkaan viljelystä, mutta lopetti sen vuonna 2008, koska EU antaa enemmän tukea juurikkaan viljelyn lopettamisesta. Wahlroos ottaa rahat vastaan, koska se on hänelle kannanotto. Hän haluaa, että tuet lakkautetaan ja ottaa EU-rahat vastaan kunnes näin tapahtuu.

Ymmärrän Wahlroosin ajattelutavan, mutta toivoisin silti, että miljonäärin 300 000 euron maataloustuessa olisi samanlainen virhemarginaali kuin Finnpanelin katsojaluvuissa. Voisin edes kuvitella, että Wahlroos saisi vain 250 000 euroa tai jopa vielä vähemmän ja, että ylijääneet rahat käytettäisiin johonkin järkevään, kuten Suomen terveydenhuollon kohentamiseen.

Painokoneet seis - nettiyhteisöön samastutaan voimakkaammin kuin naapureihin! Tähän tulokseen tultiin tutkimuksessa, jossa udeltiin henkilökohtaisia Habbon käyttäjiltä. Vaikka he ovatkin turvallisesti teini-iässä, voin kertoa, että itsekin samastun nettiyhteisöön naapureita, kaukaisia sukulaisia ja vanhoja kavereita enemmän. En tiedä kuka on aikoinaan keksinyt, että serkkuihin pitää pitää yhteyttä tai naapureiden kanssa jauhaa small talkia rappukäytävässä, jolloin valo luultavasti sammuu ja jutustelutuokion jälkeen tulee raput nenä edellä alas. Olen muuttanut tähän taloon asumaan naurettavan halvan hinnan ja sijainnin takia, en ollakseni sosiaalinen naapureiden kanssa. Meillä ei ole mitään yhteistä, ei edes paria samaa geeniä kuten suvun kanssa. Internetissä asia on eri.

Muistan teinivuosilta, miten chateissä kyseltiin, haluaisiko joku tuntematon olla "chat-sisarus". Termi ei koskaan täysin auennut minulle, mutta kaipa sillä viitattiin johonkin kirjekaverin tapaiseen viritelmään. ii2.orgissa sorvatessani huomasin nykyajan vastineen chat-sisaruksille; "weljet". Yritin vanhana ja kankeana kysellä teineiltä, miksi jokaisen nimimerkki on muotoa "anniweli". Sain epämääräisen selityksen kiinteistä suhteista. Nettisisarusten perinne elää yhä, paitsi että nykyään on vain veljiä. Perhearvot kiinnostavat, kunhan sanaan on saatu tungettua vierasperäinen kirjain?

Tiettyyn biologiseen perheeseen syntyminen on sattuman kauppaa, eikä siinä välttämättä kysellä omaa tahtoa. Verkkoyhteisöön liittyminen on omaa tahtoa parhaimmillaan. Millainen haluaa olla, ja millaisena haluaa muiden näkevän itsensä. Habbon tutkimuksen mukaan yhteisöjä tulisi pitää "nuorten identiteetin kehittymisympäristönä". Monikohan Habbon käyttäjä ymmärsi edellisen lauseen? Me vanhemmat ja ehkä viisammat ymmärrämme, ja tämäkin teesi pitää paikkansa myös mopoiän ohittaneiden kesken.

Miten netissä voi tai miten netti voi kehittää tällaisen stabiilin aikuisen identiteettiä? Yhteisöissä saa mielettömästi palautetta itsestään (vihaavaa ja rakastavaa), ja niiden päälle vielä puhtaita valheita ja ilkeitä arvailuja luonteestaan. Itsetutkiskelua parhaillaan erottaa asia ja sonta, ja olla vielä ottamatta nokkiinsa viimeisestä. Netissä olen tullut varmemmaksi; on monia asioita, joita en sanoisi ääneen. Internetissä olen sanonut, eikä vastaanotto ole ollut yhtään niin jäätävää kuin voisi olettaa. Olen yrittänyt pikku hiljaa tuoda samaa varmuutta ja huolettomuutta (ei ilkeyttä tai ajattelemattomuutta, toim. huom.) näppäimistön ulkopuolellekin.

Maanisilmeisen muroweljen kanssa syömässä viittä (60) juustelia miitissä, jonka henkilöihin samastun naapureitani enemmän.

Moni taitokiekon ystävä taisi viime viikon lopulla hieraista silmiään, kun näki jääkiekkotappeluille pyhitetyn Ice Warriors -tapahtuman järjestettävän Espoossa lokakuussa. Kiekkokaukalossa luistimet jalassa otettaviin mittelöihin saapuu kaikkiaan kahdeksan ottelijaa, joilla on vankkaa kokemusta hanskattomista yhteenotoista kiekon puolelta. Suomalaista väriä tapahtumaan tuo Pasi “Nivalan Cowboy” Nielikäinen, jonka tappelumäärät kalpenevat seitsemään kilpaveljeen verrattuna selvästi. Muun muassa lähtölistoilla oleva Derek Parker on otellut yhdessä kaudessa kolme kertaa enemmän kuin Nielikäinen koko urallaan.

Jääkiekkoliitto on ehtinyt jo teilata koko tapahtuman jääkiekon mainetta pilaavaksi:

“En kannata enkä hyväksy tällaisia tapahtumia, se on järjestettyä väkivaltaa. Jääkiekko on fyysinen laji, mutta väkivalta siihen ei kuulu - varsinkaan järjestettynä elementtinä“, Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Matti Nurminen sanoi Iltalehdessä 20.8.

Tapahtumaa järjestävä Jukka Suutarin mukaan kyseessä ei ole jääkiekkotapahtuma, vaan täysin uusi laji ice combat. Yhteenotot on tarkasti tuomaroidut ja ottelijat ovat suojautuneet asianmukaisesti muun muassa MMA-hanskoin, mikä erottaa nyrkkihipat paljain käsin otelluista spontaaneista kiekkotappeluista.

Mielenkiintoista nähdä, millaisen suosion tapahtuma saa Suomessa muutenkin kuin paheksuntana mediassa. Vastaavaa tapahtumaa on muun muassa aiemmin yritetty järjestää Kanadassa vuonna 2005. 6 000 henkeä vetävällä areenalla oli lopulta hieman yli 2 000 kiekkotappeluista kiinnostunutta fania.

Tässä vielä Tube-linkki, miltä homma silloin näytti: Dean Maynard vs. Derek Parker

Enemmän Tampereella vierailevat ihmiset kertovat aina toinen toistaan värikkäämpiä legendoja kaupungin yöstä. Kuulin viimeisimmän vähän aikaa sitten, ja jos faktat vuotavat, enemmän tietävät voivat korjata.

Tämän kertomuksen johdosta olen alkanut entistä enemmän ihmettelemään myös sitä, miksei Turun yöstä kerrota ikinä tarinaa. Ei, vaikka jonkun vuonna nolla tehdyn tutkimuksen mukaan siellä asuvat Suomen kauneimmat ja sinkuimmat ihmiset. (Onko tässä joku ”What happens in Turku, stays in Turku-tyylinen salainen sopimus?)
Jottei jumituttaisi liikaa tois puol jokkee, kerron nyt kuulemani.

Kaikkien tietämät esitanssijat ovat jo niin viimesesonkia. Huhujen mukaan Soittoruokala Sahassa on baarin puolella iltaisin esijuojat (2). Tyypit on valittu ilmeisesti enemmän tai vähemmän random-periaattella ja tuttuuden mukaan. Bostailijoiden tehtävänä on yllätys yllätys, juominen. Laskun joutuu maksamaan jos lähtee kotiin ennen pilkkua (Sammumis- ja ulosheitto-tapauksista en tiedä.). Jotta esijuojat tunnistettaisiin, heille annetaan rakennustyömailta ja esikoululaisten päältäkin tutut huomioliivit.

Tällaiselle innovatiivisuudelle pitäisi antaa tunnustusta. Epäselväksi jää vain se, miksi tamperelaiset tarvitsevat esijuojia. Tanssiin kannustamisen ymmärrän täällä jurossa (joskin maailman parhaassa) maassamme, mutta että täytyy ihan juomiseenkin kannustaa… Ollaankohan mansessa keskimääräistäkin ujompia?

Iltauutisten loppukevennyksen tavoin laitan tähän vielä kuvan viime torstaina juhlituista Apocalyptican levyjulkkareista. Niitä ei järjestetty Tampereella. Mutta niissä oli tarjolla salaattia. Lihaa näkyi vain lavalla.

Supersuosittu Tanssii Tähtien Kanssa -tv-ohjelman uudet tanssiparit esiteltiin äskettäin. Mukana oli taas liuta enemmän ja vähemmän tunnettuja julkkiksia. Tässä terveiseni mukana oleville ja otsikot, jotka olisi hauska nähdä syksyn mittaan:

Maria Jungner: Pyydä demarimiehesi Mikael mukaan katsomoon mahdollisimman usein, jotta näemme hänetkin kuvaruuduista. Olette ihanan avoin pari, ja Mikaelilla on aina sana hallussa, joten hän voi lehtien palstoilla kertoa hassuin sanankääntein rakkaudestanne ja siitä miten sinulla menee. Lisäksi Mikael voi sinun kauttasi saada medianäkyvyyttä, joka auttaa häntä vaaleissa ensi vuonna.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Mikael teippasi nyrjähtäneen nilkkani!

Nasima Razmyar: Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi vuoden pakolaisnaiseksi aina valitaan superkaunottaria. En nimittäin muista nähneeni yhtäkään ylipainoista vuoden pakolaisnaista. En sano, ettetkö ansaitsi titteliäsi. Olet varmasti tehnyt paljon hyvää työtä, ja kannustan sinua valitsemallasi tiellä. Olet niin kaunis, että sinulla on kaikki mahdollisuudet valloittaa Suomi ja päästä lehtien kansiin patsastelemaan. Tämähän on hyvä, sillä niin saat myös asiaasi eteenpäin. Muista siis hymyillä kaikille lehdille ja höpöttää paljon kaikkea, jotta saamme tietää sinusta jotakin, opimme tuntemaan sinut ja tykästymme sinuun.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Rakkaani on suomalainen perusjuntti!

Satu Silvo: Koska olet tunnetusti tulisielu ja tunteellinen ihminen, neuvon sinua käyttämään tätä hyväksi kisassa. Tulisessa tangossa olet varmasti parhaimmillasi. Pieni varoituksen sana: älä tulistu, jos sekoat askelissasi, ja yritä hillitä temperamenttiasi, jos tuntuu, että haluat huutaa ja raivota muille. Ja vedä tarpeeksi sitä kasvisruokaa, jotta jaksat tanssia finaaliin saakka!
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Kiroilen ja vedän kasviksia!

Anna Perho: Seksiohjelmastasi ja Perho tuli taloon -ohjelmasta huolimatta olet suurelle yleisölle vielä suhteellisen tuntematon ja ehkä hieman etäinenkin, joten valitettavasti uskon, että olet ensimmäisten putoajien joukossa. Jos kuitenkin onnistut lavalla osoittamaan, että sinusta löytyy sitä munaa, josta siinä seksiohjelmassasi puhuit ja jos uhkut seksuaalista energiaa, tiesi tähtiin voi olla avoinna.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Tanssi toi energiaa petipuuhiin!

Joona Puhakka: Suosittelen ottamaan puolisosi Funin ja pienen poikanne mukaan tanssiasi katsomaan, siitä saat yleisöltä lisäpinnoja. Olet huisin komea, ja koska olet urheilija ja täydellisyyden tavoittelija, sinulle ei pitäisi olla vaikeuksia harjoitella tanssiaskelia kyllästymiseen asti. Uskon, että voit päästä ainakin kisan puoliväliin saakka.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Kosin Funia tanssin pyörteissä!

Laura Voutilainen: Sinä jaat suomalaiset kahtia. On niitä, jotka sinua rakastavat ja niitä, jotka sinua vihaavat. Tämä voisi johtua siitä, että sinä olet kuin kameleontti. Vaihdat hiusväriä usein, ja vaatteesi ovat aina räväkät. Ja olet muistaakseni julkisesti aikoinaan jossakin naistenlehdessä kertonut, että harrastit tantraseksiä ex-miehesi kanssa. Eron myötä olet varmasti saanut uutta hehkua, käytä sitä hyväksi ja valloita Suomen miehet.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Tein tantraseksitaivutuksia!

Jethro Rostedt: Sinä olet se vuoden vitsi -tanssija, se hauska tyyppi, jolta mitkään askeleet eivät mene niin kuin pitäisi, mutta joka on niin ihanan lutuinen ja huvittava, että ihmiset äänestävät sinut jatkoon kerta toisensa jälkeen, koska haluavat nähdä ja kuulla sinua. Pääset kyllä pitkälle kisassa, muttet ihan finaaliin saakka.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Läskiksi meni mutta menköön!

Jukka Rasila: Näyttelijän taidoilla tämänkin ohjelman pitäisi sujua sinulta kuin rasvattu. Viis askelista, muista huumori niin pärjäät pitkälle. Letkauta jotakin hauskaa tanssin jälkeen, että saamme nauraa töllön edessä. Älä missään nimessä heittäydy liian vakavaksi tai olet vaarassa pudota heti alkumetreillä.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Tunnustan, ennustan ja pahempaa on luvassa!

Juha Veijonen: On hienoa, että kerroit avoimesti suomalaisille alkoholiongelmistasi, jotka olet selättänyt. Ihmiset voivat samaistua sinuun ja saada voimia itsekin muuttaa elämäänsä. Uskon, että olet karismasi ansiosta mukana kisassa pitkään.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Tanssi sujuu selvin päin!

Antti Tuisku: Sinä olet varmuudella kärkikolmikossa, teit mitä hyvänsä. Suurella todennäköisyydellä olet jopa voittaja. Erästäkin musavideosi kuvausta seuratessani totesin, että olet haka diskotanssissa. Tee siis samoin kuin Miss Suomi Satu Tuomisto viime vuoden finaalissa ja tee sellaisia liikkeitä, jotka eivät kuulu perinteisen tanssin piiriin. Svengaa, vatkuta ja vetkuta itseäsi ja tanssi meidän sydämiin.
Tämän otsikon haluaisin nähdä: Tuisku voitti tanssikisan!