Ilmiöt

Jenkit valitsivat Suomen maailman hienoimmaksi maaksi, joten maailman hienoimman maan kansalaisena lähetän pienen viestin meren yli... ali kaukaisille länsinaapureillemme: ette omista Internetiä, ettekä voi sitä sulkea. Viime kuussa naapurit ilmoittivat aikovansa rakentaa sähköpääkytkimen tyylillä toimivan paniikkinappulan, jolla Obama saisi paineen kasvaessa ainakin osan verkosta alas.

Koko idea kuulostaa erittäin hämärältä, enkä voi olla raapimatta päätään pohtiessaan motiivia moiseen. Jenkkien senaatista on tullut perinteistä poliittista informatioköyhää löpinää kriittisistä tiloista. Painettaisiinko paniikkinappulaa ennaltaehkäisevästi hyökkäysten välttämiseksi? Missä osassa terrorismi on? Estetäänkö hyökkäykset ajamalla verkko alas? Sekoaako Obama ja pyjamassa naureskellen panee eräs yö kaiken paskaksi? Tuliko kellekään muun verkkokalvoille mielikuva Tarja Halosesta paituli päällä?

Jos vakavoidutaan, niin netin tappaminen on ajatuksena yhtä hellyyttävä kuin lapsi, joka haluaa isona astronautiksi. Kumpaakaan tuskin tulee tapahtumaan. Olisi varmasti mahdollista eristää osa Jenkkejä sivistyneestä maailmasta, mutta koko Internetin ajaminen alas ei vain toimi. Vai onko Jenkeissä tyydytty siihen, ettei tarvitsekaan, kun omat ovat turvassa pelottavalta maailmanlaajuiselta verkolta? Jatkakoon Nigerian pojat postitteluaan ja venäläiset kräkkerit kuutamourakoitaan, kunhan oman maan ympärillä on muuri.

Suomi varmasti pärjäisi oikein mukavasti, vaikka Yhdysvallat pimentäisi itsensä maailmankartalta ja palaisi takaisin agraariseen elämäntyyliin. Spämmiboksin sisältö vähentyisi radikaalisti ja iltapäivälehtien artikkelit parantuisivat yli sadalla prosentilla, kun toimittajat eivät voisi enää suomentaa jenkkiartikkeleita. WTC-iskusta kuultaisiin parin vuoden päästä. Suuri osa Facebookista katoaisi sinne, minne sen luonnoksen olisi pitänyt joutua seitsemän vuotta sitten.

Unelmoidahan saa aina, sanoo tuleva astronautti. Mutta yhtä varmaa kuin hämmentävän huonot lakiehdotuksetkin, on varmuus siitä, ettei tällaista infrastruktuuria pystytä kaatamaan millään paniikkinappuloilla. Seuraavaa Wikileaks-vuotoa odotellessa Yhdysvaltojen isoille kihoille voisi hankkia mukavat geelitäytteiset stressipallot. Lisätään painetta vielä kertomalla, että ruotsalaiset piraattipuolueen jäsenet ottivat Wikileaksin palvelimet huomaansa.

Valioliiga pärähti käyntiin menneenä viikonloppuna tutuissa tunnelmissa. Chelsea näytti Didier Drogban johdolla heti ensimmäisessä ottelussa, mikä joukkue on ehdoton suosikki mestariksi.

Kauden alku on tänä vuonna erityisen kiinnostava Valioliigassa etenkin uuden kasvattajasäännön vuoksi. Joukkueiden on nimettävä syyskuun alkuun mennessä 25 pelaajan lista yli 21-vuotiaista pelaajista, joita aikovat loppukaudella käyttää. Listan pelaajista kahdeksan on oltava britannialaisen jalkapallon kasvatteja. Alle 21-vuotiaita listan ulkopuolelta voi kuitenkin peluuttaa vapaasti.

Kyseisen säännön aukkoja on ehditty jo hyödyntää etenkin Manchester Cityn toimesta. Viime vuosina runsaasti hankintoja tehneen joukkueen on ollut lieviä vaikeuksia nimetä omaa listaansa, mutta rahan voimalla tätäkin ongelmaa voi kiertää. City hankki silmääkään räpäyttämättä 20-vuotiaan italialaisen Mario Balotellin, jota pidetään yhtenä maailman lupaavimpana hyökkääjänä. Näin listan ulkopuolelle saatiin jälleen yksi kyvykäs pelaaja lisää.

Säännöllä halutaan edesauttaa nuorten englantilaisten nousua Valioliigan ja maailman huipulle, mutta säännössä on vielä paljon miettimistä. Arsenalin manageri Arsene Wenger heitti kovaa kritiikkiä päättäjiä kohtaan:

- Vuosien 1966 ja 1996 välillä täällä ei ollut juurikaan ulkomaalaisia pelaajia, mutta tämä maa ei siltikään voittanut yhtään mitään. Mikä on muuttunut?

Kyseisellä kommentilla ranskalaismanageri ei faneja englantilaisista kerää.

Mielenkiintoista kuitenkin nähdä, miten joukkueet parin seuraavan viikon aikana listan julkistamiseen valmistautuvat.

Maailman kuuluisin miestenlehti Playboy järjesti pippalot Tigerissa eilen, perjantaina 13. päivä. Epäonnisesta päivämäärästä huolimatta ainakin paikalle saapuneet miehet (joita oli ehkä noin 70 % kaikista juhlijoista, kumma juttu) vaikuttivat onnekkailta. He kun pääsivät tiirailemaan catwalkilla astelleita pupusia, joiden "vaatteiden" koko ei päätä huimannut. Samalla kun miehet pyyhkivät kuolaa suupielistään, naiset kenties miettivät kuumeisesti, mistä noita alusvaatteiksikin kutsuttuja hepeneitä saa.

Vaikka kutsuissa oli hehkutettu tilaisuuden eksklusiivisuutta, ei vieraskaarti juurikaan poikennut tavallisesta. Plussaa kuitenkin siitä, että paikalla oli paljon tyylikkäisiin pukuihin pukeutuneita miehiä. Osa naisista taas oli lukenut pukukoodia väärin; halvannäköinen korsetti, liian kulutuspestyt farkut tai lörtsähtänyt ginatricothennes-mekko eivät mielestäni täytä sexy, seductive&scandalous-etikettiä.

Paikalla olleista tyypeistä mielenkiintoisin oli Sedu itse, joka oli seurueensa kanssa parkeerannut yhteen Tigerin yläkerran looseista.

Kuluneen viikon aikana tapetilla on ollut korruptio ja lahjonta.

Kotimaassa kansanedustaja Petri Saloa (kok.) epäillään lahjonnasta. Mies jäi kiinni ylinopeuden ajamisesta ja ehdotti poliisiauton takapenkillä ylinopeutta selviteltäessä kahvilla käymistä. Salo itse on sanonut, että ehdotti kahveja, koska poliisi oli vanha työtoveri. Syyttäjä katsoi, että kyseessä oli yritys vaikuttaa virkamieheen. Kahvikuppi oli siis lahjusepäily ja keissistä halutaan Suomeen ennakkotapaus.

Mutta mistä me tiedämme, kuinka hyviä kavereita Petri Salo ja hänet kiinni ottanut poliisi olivat. Olen sitä mieltä, ettei kyseessä ole lahjus, jos Salo ei ole sanonut, poliisille, että ”voisitko vaikka unohtaa tämän ylinopeussakon, jos mennään kaffelle”.

Eikö kenenkään mieleen ole juolahtanut, että joskus kun tapaa vanhoja työkavereita, vaikka kuinka ikävissäkin puitteissa, voi olla ihan kiva turista kaffen äärellä vanhoja hauskoja työmuistoja? Oma äitini on hyvä esimerkki sellaisesta henkilöstä, joka on niin avoin ja positiivinen ja pitää kaikista, että voisin hyvin kuvitella, että jos hän kolaroisi jonkun tutun autoa, hän toki maksaisi siitä, mutta saattaisi myös pyytää tuttavaa kahville kotiinsa, ilman mitään sen kummempia takaa-ajatuksia. Mitä jos Salolle kävi juuri näin?

Toinen mielenkiintoinen asia on ruotsalaislehti Dagens Nyheterin uskomus siitä, että prinsessa Victorian ja prinssi Danielin häämatka olisi ollut korruptiota. Häämatka oli lahja parin hyvältä vanhalta ystävältä, miljonääri Bertil Hultilta, joka saa mainosta firmalleen kuninkaallisten kautta.

Luulen, että Victoria on ajatellut kaikkien ruotsalaisten parasta kun otti matkan vastaan. Ehkä mielessä kävi ajatus: ”Kun kerran saamme matkan lahjana, Ruotsin kansan ei tarvitse kustantaa matkaa. He kun jo joutuivat maksamaan pullan verran rahaa häistämme. Turha heidän on maksaa kahta pullaa häitteni takia.”

Ensin naapurimassa on ilo ylimmillään, kun saadaan prinsessahäät ja häämatka, jonka aikana ehkä saadaan pieni kruununperijä aikaiseksi. Victoria ja Daniel jopa suostuivat omalla häämatkallaan kuvattavaksi ja haastateltavaksi, että kansa saa lukea heidän matkastaan. Ja mitä tekee media ja Ruotsin kansa? Iskevät puukon perijäparin selkään ja haukkuvat häämatkaa korruptioksi. Ihan kohtuutonta menoa.

Omituista, että ruotsalaiset kitisevät Vickanin ja Danielin matkasta, vaikka heidän pitäisi olla iloisia siitä, ettei matkastakin tullut heille lisäkustannuksia. Niitä olisi nimittäin voinut tulla jossakin muodossa.

Mutta mitä mieltä sinä olet? Onko Petri Salo syyllistynyt lahjontaan? Entä onko Victorian häämatka korruptiota? Onko kaikenlainen ystävällisyys ja ajattelevaisuus nykyään laitonta?

...eli asioita, jotka ovat ärsyttäneet lähiaikoina tai vähän kauemminkin.

§ Miksei enää luoteta vanhaan hyvään html:ään, vaan kaikille nettilehdille ja ravintoloiden ruokalistoille pitää olla oma ja toki erilainen digipaperitsydeemi, jonka käyttäminen on aivan kakkosesta? Sujuva lukeminen on aivan mahdotonta, kun sanomalehden aukeama on pakotettu digimuotoon ruudulle. Joko fontti on eläkeläismallia tai sitten pientä pikselitöhryä. Siinä sitten yrittää sorkkia nuolia skrollatakseen, mutta hups, tuosta nuolesta kääntyikin koko sivu. Pahinta on äänitehosteet. Haluaako joku kuunnella epäaitoa sanomalehden kahinaa sorkkiessaan hiirellä digilehteään? Eikö kukaan?

§ Tapaukset, jotka tilaavat Kiinasta ilmaista (toimituskulut 150 e lisätään) laihdutusvalmistetta ja menettävät satoja euroja, jonka jälkeen tulevat itkemään kuinka vaarallinen paikka netti on. Eihän se netin vika ole, että ahneet ja typerät myyvät lattiavahapillereitä ihmisille, jotka kärsivät pakkoliikkeestä tunkea sipsejä nassukkaan.

§ Palvelut, jotka toimivat vain Windows 98:lla tai ylipäätään vain Windowsilla. Kuka tahansa voi omille kotskasivuilleen panna niin paljon Windows-kamaa kuin jaksaa, mutta jossain on menty metsään, jos nettipankin tai suuren kaupallisen kanavan netti-tv ei toimi Ompuilla. Tulee vähän epämiellyttävä olo ajatellessa nettipankkia, joka ei toimi Safarilla. Monellakohan paketilla purkkaa nettipankki ylipäätään pysyy pystyssä?

§ Ihmiset, jotka kopioivat kuvia "Googlesta" ja ottavat kuvia "webillä". Suurella todennäköisyydellä samat ihmiset omistavat "mp3:n", eikä nyt puhuta tiedostosta.

§ Oululaiset, joilla on toripolliisin lisäksi keskustan alueella toimiva ilmainen wlan. Helsingissäkin pitäisi olla joku Espa wlan, mutta jos joku tietää missä kohti se kuuluu, voi vinkata kommenttiboksissa. Pahinta on tosin langattomat verkot, joita luulee ilmaisiksi ja toimiviksi, mutta selaimeen räjähtääkin "maksa kymppi ja saat surffailla kolme minuuttia" -sivu. Liian hyvin kuuluva wlan on pahin ansa.

§ Foorumeilla kirjoittelevat ihmiset, jotka lainaavat 800 merkin multilainauksia sisältävän rimpsun ja kirjoittavat perään parhaassa tapauksessa hymiön. Epäolennaisen skeidan kumittamiseen menee noin 10 sekuntia, ja pari sekuntia elämästään säästää kun on kirjoittamatta sen "samaa mieltä". Muilta ihmisiltä säästää vitutuksen vaivan.

Mikä muita hienoja ihmisiä on ärsyttänyt lähiaikoina?

Ihmisten muisti on välillä lyhyt, mutta huono. Etenkin jos on seurannut viime aikoina jääkiekon ammattilaissarja NHL:n managerien toimintaa taistelussa palkkakaton kanssa. Sarjassa on aiemmin pidetty sopimuskiistojen vuoksi puolen kauden mittainen tauko vuonna 1995 ja kausi 2003-2004 jätettiin kokonaan pelaamatta, koska NHL ja pelaajien yhdistys eivät päässeet yhteisymmärrykseen työehtosopimuksesta.

Tällä kaudella meno on ollut taas puolin ja toisin sen näköistä, että voimassa olevan työehtosopimuksen päättyessä vuonna 2012 vietettäisiin taas niin sanottu lockout-kausi. Suurin ongelma seurojen omistajien kannalta on tullut esiin tällä kaudella, kun työehtosopimusten rajoja on testattu eläkeikään asti kestävillä vahvasti etupainotteisilla sopimuksilla. Sopimusmallin idea on siinä, että pelaajan palkkakattoon laskettava arvo pienenee, kun sopimuksen loppuun laitetaan tarpeeksi monta alle miljoonan arvoista jäähdyttelyvuotta.

Omistajien kannalta sopimukset ovat mainioita, mutta ongelma on siinä, että osa kyseisistä rajojen kokeiluista meni NHL:n tarkastuksessa läpi, mutta Ilja Kovatshukin 17 vuoden sopimus hylättiin. Viimeisimpien huhujen mukaan jo voimassa olevia “häntäsopimuksia” alettaisiin uudestaan tutkia.

Pelaajayhdistys taasen varmasti tulee työehtosopimustaisteluihin nostamaan esiin edellä olevan lisäksi sen seikan, että muutamat pelaajat, eli yhdistyksen jäsenet ovat joutuneet tiukassa palkkakattotilanteessa pelinappuloiksi. Esimerkkejä on monia, yksi heistä Chicagon maalivahti Cristobal Huet, joka hyvin todennäköisesti siirretään yli 5,5 miljoonan sopimuksineen farmisarjan puolelle, jottei sopimusta tarvitse laskea tiukkaan palkkakattoon. Pelaajayhdistys tuskin katsoo kyseistä toimintaa läpi sormien.

On mielenkiintoista odotella, mitä vielä kahden tulevan kauden aikana tapahtuu. Tällä hetkellä lienee silti varmaa, että NHL:n ja pelaajayhdistyksen sopu ei synny helposti.

Skumppaa, valkkaria, punkkua, shotteja, minimaalisia jekku-pulloja, pieniä herkkupaloja, täytteinä mm. juustoa ja aurinkokuivattua tomaattia, parikymppisiä vieraita, vieraita, jotka olivat edellä mainittuja kolme kertaa vanhempia, freesiä musiikkia (ensimmäisen puolen tunnin aikana soi ainakin Lily Allen ja M.I.A-remixejä), todella hieno sisäpihan terassi ja savuverho (oikeesti!) yläkertaan johtavien portaiden alapäässä. Sellaista oli LeBonkin avajaisissa. Vaikutti hyvältä. Kannattaa käydä tsekkaamassa paikka kauniilla keleillä, niin terassista saa eniten irti.

Viimeisessä kuvassa on muuten nimilappu, jollaisia vieraille jaettiin. Oman nimen lisäksi siinä on keksitty Bonk-titteli. Erittäin hauska idea avajaisiin, vaikka en muiden lappuja juurikaan syynäillyt.

Monet meistä pitävät leffojen katselusta ja varsinkin Hollywood-leffoista. Itse ainakin käyn usein Filmtownissa, Makuunissa ja leffateatterissa kavereiden kanssa. Avatar-, Sex and the City- ja Twilight-leffat olivat ”pakko nähdä heti -kamaa”.

Näin kesäaikaan tuntuu kuitenkin, että uusia hyviä leffoja ei jostakin syystä ole tarjolla yhtä paljon kuin syksyllä. Ei vuokraamoissa eikä leffateattereissa. Siksi olen itse turvautunut vanhoihin hyviin klassikoihin. Lemppareitani ovat muun muassa Kill Bill -elokuvat ja muut Tarantinot, Blondin kosto, Fight Club, Matrix ja monet muut. Niitä jaksaa katsoa vaikka sata kertaa eikä koskaan kyllästy. Ja onhan minulla lempparinäyttelijöitäkin, joiden leffat katson vaikka väkisin. Tykkään eritoten Angelina Joliesta, Scarlett Johanssonista ja Reese Witherspoonista. Hollywoodin uroksista pidän Kiefer Sutherlandistä, Matthew McConagheystä ja George Clooneystä.

Meillä kaikilla on varmasti omat lemppari staramme, mutta on se vaan niin pienestä kiinni, että joku näyttelijä lyö itsensä läpi ja ansaitsee paikan sydämissämme.

Julia Roberts esimerkiksi tuli tunnetuksi Pretty Woman -leffasta, mutta alunperin elokuvan pääosa oli kaavailtu Daryl Hannahille, joka kuitenkin tyrmäsi sen sanoen, että se on naisia alistava. Mahtaa Daryliä kismittää, ettei suostunut rooliin.

Mr. & Mrs. Smith -leffan pääosa annettiin Nicole Kidmanille, joka kuitenkin jätti työn. Brad Pitt olikin sen takia vähällä luopua Mr. Smithin roolista, kunnes kuuli, että Angelina ottaa Nicolen paikan. Olisiko maailman vaikutusvaltaisimpiin pareihin kuuluvaa Brangelinaa edes olemassa, jos Nicole olisi pitänyt pääosan? Branicole kuulostaa kyllä aika säälittävältä...

Entä miltä kuulostaisi Marilyn Monroe elokuvassa Breakfast at Tiffany's? Kirjailija Truman Capote, joka kirjoitti Breakfast at Tiffany'sin, olisi halunnut Marilynin pääosaan, mutta Paramount Pictures päätti toisin ja valitsi Audrey Hepburnin, josta tuli supersuosittu. Tosin ei Marilynkään ihan tavikseksi jäänyt.

Johnny Depp puolestaan antoi pakit Titanicille, jolloin pääosa meni Leonardo DiCapriolle. Miehen ura lähti siitä elokuvasta nousukiitoon. Kuvittele Johnny Depp suutelemassa Kate Winsletiä. Omituista, eikö totta.

Harrison Fordin ura lähti myös sattumasta liikkeelle. Mies sai roolin Han Solona Star Wars -leffasta, koska näyttelijä Al Pacino ei sitä halunnut. Pacino Han Solona kuulostaa aivan tajuttomalta.

Taitaakin olla ihan tuuripeliä tuo Hollywood-tähteys.

"Mikä tietokoneessa käynnistyy ensimmäisenä", kokeessa lukee. "BIOS", paperiin ilmestyy. Kokeen palautuksessa vastauksen viereen on ilmestynyt punainen nolla. "Ensimmäisenä tietokoneessa käynnistyy Windows", yläasteen opettaja korjaa harhaoppisia oppilaitaan Microsoftin lahjuspaidassa tyytyväisesti myhäillen.

Nauroin kuullessani tuon tositarinan 2000-luvun alusta. Naurussa ei olisi ollut pelonsekaisuutta 1990-luvulla, jolloin ATK-opettaja oli yleensä kerran elämässään tietokoneesta unen nähnyt matikanopettaja. Nykyään kaikkia luonnontieteitä etäisesti muistuttavia aineita ei ole enää dumpattu samalle tyypille, mutta Lauri Wilen Jyväskylän yliopistosta tuli kolmen vuoden tutkimuksensa aikana siihen tulokseen, että tietotekniikan opetuksessa on puutteita. Rakkaalta viime vuosituhannelta kalskahtavassa "ATK:ssa" muna on vieläkin kanaa viisaampi.

Mitä opin Internetistä koulussa? Ensimmäiset ATK-tuntini istuin yläasteella 1990-luvun lopussa ja parhaiten on jäänyt mieleen korppujen heittely. Vasta lukiossa perehdyimme kunnolla nettiin - haimme Googlella vastauksia kysymyksiin, joita paperille oli printattu. En muista, että tehtäviä olisi analysoitu mitenkään - saatoin saada neuvon hakukoneen teknisistä ominaisuuksista. En rehellisesti muista paljoakaan ATK-tuntien nettiopetuksesta, sillä en oppinut mitään uutta. PowerPoint tuli sentään tutuksi, samoin pienet jekut; selain meni aina eräälle shokkisivulle riippumatta osoitteesta.

Saan päänsäryn kirjoitusvirheiden määrästä; etsin ensikäden tietoa nykyajan tietotekniikan/ATK:n opetuksesta menemällä kentälle, teinipalstalle. Steinerkoulun oppilas ei osaa päättää, onko netittömyys hyvä vai huono juttu, mutta toisen mielestä heillä on tiedonhakua. Yksi valittaa, kun ei pääse Feissiin koulun koneelta. Osaavampi Jonne neuvoo käyttämään proxya. Tunnen ylpeyttä nuorista toivoista, mutta mieliala opetuksen suhteen on oppilaillakin matala. Erään yhteisöpalvelun ATK-kriittisestä yhteisössä on hieno kuvaus: "Kaikille, jotka odottivat koulun ATK-tunneilta paljon, mutta tunnit osoittautuivatkin kuvien muokkaukseksi ja tarinoitten kirjoittamiseksi."

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä ehdotan paria juttua, jotka olisin halunnut itseni ja muidenkin oppivan netistä mahdollisimman varhaisessa iässä (nykyään eskarissakin on koneet):

- netissä ei kannata olla ilkeä, typerä ja ikävä ihminen - kunnianloukkaukset, nettikiusaaminen, anonyymiteetti rikollisuus, miten raportoida ja kenelle
- huijaukset ja terve järki - kannattaako antaa puhelinnumeronsa saadakseen ilmaisen iPodin
- tekijänoikeuslait - voiko Justin Bieberin kuvan kopsata galtsuihin
- nettiriippuvuus, sen tunnistaminen ja hoito
- netti on muutakin kuin vilkkuvaa fläshiä ja selainpelejä - asiallisen sisällön etsiminen kököstä
- kuinka paljon nopeammin googlettaa itse vastauksen ongelmaansa, kuin kirjoittaa sen foorumille ja hakkaa perään sata kysymysmerkkiä.

Sähköpostitilin avaamista on turha opettaa peruskoululaisille. Vähän sama kuin laittaisi ankalle pelastusrenkaan, käsikellukkeet räpylöihin ja opettaisi sitä uimaan. Nuorilla on enemmän taitoa kuin järkeä netissä, joten vähemmän hakukoneen massahakkausta ja enemmän puhetta. Eikä varmaan entistä tiukempi yhteistyö eri aineiden ja netin keskenkään tappaisi; kuvistunneilla voisi surffailla deviantARTissa, uskonnossa erota kirkosta ja äikässä blogata.

Loppuun pieni puuhatehtävä - mitä "ATK" tarkoittikaan?

Urheilu-uran lopettaminen on vaikea paikka. Mieli halajaa vielä voittamisen pariin vahvasti, mutta kroppa on joutunut vuosien varrella jo antamaan periksi takaa tuleville nuoremmille urheilijoille monta pykälää.

Monet urheilijat punnitsevatkin lopettamisen kynnyksellä pitkään vaihtoehtojaan. Suomalaisille tutuin esimerkki on lätkästara Teemu Selänne, jonka kolme viimeistä kesää on mennyt päätöksen kanssa painiessa. Tänä kesänä Selänne ei ole vielä päätöstään tehnyt, mutta hänen fysiikkansa on siinä kunnossa, ettei jatkamiselle ole mitään esteitä.

Toinen tarina löytyy kuitenkin länsinaapurin kiekkoilun puolelta. Kotikaupungissaan Örnskjöldvikissä epäviralliseksi kuninkaaksi nimetty Peter Forsberg pähkäilee edelleen, jatkaako vaiko eikö jatka. Neljän viime kauden aikana jalkavaivojen vuoksi vain 45 peliä pelannut Forsberg on tullut taas siihen tulokseen, että pelaaminen on kivaa ja kunto on kohdallaan jopa NHL-pelejä ajatellen. "Foppa" iski viime kaudella Ruotsin pääsarjassa 23 ottelussa 30 tehopistettä, joten 37-vuotiaan pelimiehen taidot eivät ole ainakaan ruostuneet.

Jotkut urheilijat toteavat lopettamisen jälkeen tehneensä hätäisen päätöksen, ja kilpailuhimo vetää takaisin areenoille. Formulan puolella tästä on jo melko surullinenkin esimerkki, kun kaikkien aikojen ratinkääntäjä Michael Schumacher yrittää sinnitellä nuorempiensa vauhdissa. Ruostunut legenda ei kuitenkaan suostunut olemaan tien tukkona, vaan yritti peittää takaa tykittäneen Rubens Barrichellon ohitusta hurjan vaarallisesti. Olisiko aika kauden jälkeen jäädä pysyvästi varikolle, Schumi?