Ilmiöt

Siitä piti tulla verkkokauppojen Google. Hallitukseen värvättiin johtohahmoja Bob Helsingistä, F-Securesta, Tokmannista ja Sanomasta. Eikä pidä unohtaa Jorma Ollilaa. Fruugolla oli tarpeeksi itsetuntoa verrata itseään Googlen lisäksi muihin suuriin pioneereihin; Les Pauliin ja Beethoveniin. Käytän päivittäin Googlea, olen kuunnellut joskus Beethovenia ja jopa soittanut Les Paulia (kunnes tajusin kielten voivan räpsähtää sormille ja lopetin ikiajoiksi). Fruugoa en ole koskaan käyttänyt - eikä ole kovin moni muukaan. Tällä viikolla tulleen tiedon mukaan Fruugon viime vuoden liikevaihto oli 8236 euroa. Tappiota tuli rennot 11 miljoonaa.

"Mikä ihmeen Fruugo", parin vuoden takaisen, nyt myötähävettävän, hypen unohtanut saatta raapia päätään. Fruugon unohtaminen on inhimillistä, sillä sitä ei ole mainostettu missään, mitä ei saisi adblockattua. Fruugo on verkkokauppahakukone kielitaidottomille ja liian rikkaille. Se näyttää aivan normaalilta nettikaupalta, mutta ei myy mitään; shampoon ostava suomalainen antaa rahaa Fruugolle, joka antaa rahat eurooppalaiselle shampookaupalle. Saippuakauppias laittaa paketin postiin, ja Fruugo vetää pienen provikan välistä.

Osaava ja uskalias shampoonvaahdottaja voisi toki tilata tuotteensa suoraan saippuakauppiaaltakin. Fruugon etusivun myydyimpien tuotteiden lista näyttää perin naisvoittoiselta - helvetillinen kasa kauneudenhoitotuotteita ja myydyimpänä tuotteena lastenrattaat. Sovinisti voisi heittää vain naisten olevan niin yksinkertaista väkeä, että sortuvat tilaamaan Fruugosta. En silti tuomitse tilaajia idiooteiksi tai ideaa täysin kuolleena syntyneeksi; Fruugo on varmasti kauppa paikallaan ihmisille, joita on peloteltu huijaavilla ulkomaalaisilla nettikaupoilla ja luottokorttivarkauksilla. Fruugo säästää pari minuuttia aikaa - tavaratalollisen kamaa voi ostaa yhdellä kerralla, kun normaalisti pitäisi rekisteröityä miljoonaan erikoiskauppaan ja maksaa jokainen tilaus erikseen.

Fruugo käytti suunnattomasti rahaa kehitykseen ja sai paljon palstatilaa julkkishallituksensa vuoksi. Jokin kuitenkin feilasi ja pahasti. Eikö kohderyhmä löytänyt perille? Oliko idea niin outo, että luotettavuuden korostaminen vaihtui ihmisten mielissä epäluotettavuudeksi? Netissä yhdytään ensimmäiseen väittämään; palvelu on täysin tuntematon. Ne, jotka palvelun tuntevat, tilaavat tuotteensa halvemmalla muualta.

Jotta Fruugo ei päätyisi Riot-E-pinoon (hirmuisesti rahaa sijoittajilta, mutta mitään ei synny konkurssin lisäksi), annan pari ilmaista vinkkiä Kaivokadun konttorille. Ensinnäkin mainostus - mammafoorumit ja Vanhan ketun mainoskatkot täyteen mainoksia. Samaan aikaan pari alipalkattua web-ohjelmoijaa spämmäämään foorumit ja Facebook täyteen surullisia kertomuksia, kuinka ulkomaalainen nettikauppa varasti luottokorttitiedot ja tililtä katosi kesälomarahat.

Ihmisillä on taipumus uskoa mitä tahansa netissä kirjoitellaankaan, joten jos näillä vinkeillä ei ala tappion ja liikevaihdon summat vaihtaa paikkaansa, kannattaa vain vähin äänin kadota Malediiveille tuhlaamaan loput rahat ja kehitellä samalla parempi idea.

Yhteisöpalveluiden ykkösestä, naamakirjasta, huomaamani tiedon mukaan taas yksi yökerho Helsingissä on tullut tiensä päähän. Vuorikadun hämyinen Redrum mainostaa 1.8. vietettäviä sulkemisbileitään.

Niin kuin hautajaisissa on tapana muistella edesmennyttä, muistelen nyt hieman Redrumia. Silloin kun ravintoloissa sai vielä polttaa muuallakin kuin tupakkakopeissa, Redrum oli poikkeuksetta täynnä sankkaa savua. Maanalaiset tilat saivat siitä aivan oman tunnelmansa. Tosin, joskus sauhuttelu oli tupakoimattomalle liikaa, eikä paidan hihaan tumppailultakaan aina vältytty. Toisinaan Redrumiin vievät portaat toivat oman haasteensa iltaan.

Äänentoisto oli Redrumissa huippua. Samoin musavalikoima. Räppifiilistelijän oli mukava olla välillä paikassa, jossa soi muukin kuin Akonin tuorein hittibiisi.

Redrum ehti palvella Helsingin yötä kolmisen vuotta. Miehet Redrumin takana olivat Tim Uskali ja Toni Rantanen, mutta paikka oli yksi Railonkoskien ravintolaperheen Happy Hour-ravintoloista.

Jokaisesta vainajasta voi myös oppia uutta. Tajusin vasta äsken Facebook-kutsua tutkittuani, että Redrum on toisinpäin luettuna murder.

Pohjois-Amerikassa viime viikon kuumin puheenaihe oli yhden maailman tunnetuimman urheilijan, koripallotähti LeBron Jamesin uusi seura. Ja kuten Yhdysvalloissa on tapana, tästäkin asiasta revittiin mahdollisimman monta isoa otsikkoa. Mediaspektaakkelin kruunasi se, että ESPN:llä pidettiin suora, tunnin mittainen erikoislähetys, jossa kuninkaaksi itseään tituleeraavan Jamesin uusi seura julkistettiin.

James lopulta siirtyi Miami Heatiin yhdessä kahden muun tähden Dwayne Waden ja Chris Boshin kanssa. Kolmikon yhteistä päätöstä on ehditty kritisoida monin tavoin. Ehkä pahiten herneet veti nenäänsä Jamesin entisen työnantajan Cleveland Cavaliersin omistaja Dan Gilbert. Tässä Gilbertin avoin kirje, jossa Jamesille toivotetaan kaikkea muuta kuin hyvää. NBA:n komissionääri David Stern ehti jo kertoa, että Miamiin siirtynyt kolmikko ei toiminut mitään sääntöä vastaan, mutta Cavaliersin Gilbert sai runollisista näkemyksistään sadantuhannen dollarin sakon.

Jamesin ratkaisun ymmärtää helposti. Hän on pelannut nyt seitsemän kautta ilman mestaruutta. Hänen hinkunsa nousta yhdeksi lajin suurimmista on huikea. Hän on urallaan saavuttanut jo lähes kaiken muun, paitsi ei himoittua pystiä. Mutta samalla kun James meni Miamiin, hän otti hurjan riskin. Nyt hänellä ei ole varaa enää piiloutua tekosyiden taakse, vaan tulosta on tultava. Nopeasti. Ja jos tulosta tulee, iso osa kunniasta lohkeaa kuitenkin myös hänen koville seurakavereilleen. King James haluaa mestaruuden ja olla suurempi kuin Michael Jordan. Mutta sormuksen jahtaus lajin kahden muun huippunimen kanssa tiputti hänet ehkä ikuiseksi Jordanin prinssiksi.

Aivan aluksi haluaisin sanoa, että olin eilen kolmatta kertaa vajaan kahden vuoden sisällä yökerhon avajaisissa osoitteessa Fredrikinkatu 51. Tällä kertaa nimikyltissä luki Fredan Tivoli.

Paikan uudet ravintoloitsijat ovat Tommi ja Mölli. (Miksi muuten näitä heppuja on aina kaksi; Mehdi ja Niko, Kim ja Riku, Samuli ja Vesa... Miksei kolmea?) Tampereella ja Turussa vaikuttaneet miehet kokeilivat Ruman konseptia Mannerheimintiellä, mutta se ei syystä tai toisesta ottanut tuulta alleen.

Tivolin avajaiset osuivat viikonlopulle, jolloin puolet helsinkiläisistä on lomalla ja toinen puoli Ruisrockissa ja Hangon regatassa, joten parin ensimmäisen tunnin aikana porukkaa valui aika hitaasti paikalle. Vaikka tarjoilusta oli huolehdittu asiaan kuuluvalla tavalla (hanatuotteita ja ilmeisesti shottejakin), kuulin joidenkin valittavan, että "tääl on vaan hanat ilmaset". Ehkä tyypit olivat odottaneet jonkin asteisia Dom Perignon-tarjoiluja, kuka tietää..

Tanssilattialla hämminkiä aiheutti valtava muovipallo, jonka sisään pääsi kiipeämään. (Härvelillä on varmaan joku virallinen nimikin, mutta en sitä tiedä.) Ohessa videomateriaalia alkuillalta.
http://www.city.fi/antitv/klippi/26726/
Tietääkseni kukaan ei jäänyt pallon alle loppuillastakaan, joten henkilövahingoilta säästyttiin. Ja pallon sisälle oli huolehdittu vessapaperirullia "pitkän liman" varalle..

Muuten viihdyttämisestä vastasivat sievät sirkuskoululaiset, jotka seisoivat muun muassa käsillään ja päällään. Onneksi asiakkaat koettivat ainoastaan pysytellä jaloillaan.

(PS. Tommin ja Möllin Tommi avaa ensi viikolla Tampereelle Volumen, jossa tullaan näkemään muun muassa DJ Rico Tubbs. http://www.myspace.com/ricotubbsfunk)

Kesäkuun loppupuolella kuljeskelin kirjakaupassa ja huomasin Muro ja minä -nimisen lastenkirjan. Samalla laskin sormillani, kuinka kauan olen tuntenut Muron, Muropaketin, Murobbs:n foorumin. Joskus ylikellottajien pyhän paikan, nykyään perusjampahtavan ajatustenvaihtopisteen. Melko kauan, mutta lähemmissä tekemisissä olemme olleet vasta neljä vuotta. Olen lukenut seitsemännen vuoden kriiseistä, mutta tämän suhde alkoi lähestyä sitä pistettä, kun pomppaan jatkojohtoineni aidan yli niityn vihreämmälle puolelle. Ainoa ongelmani on se, etten tiedä mistä löytäisin paremman foorumin.

Foorumi on muutenkin kuollut formaatti. Se on jotain, mikä on integroitu sosiaaliseen mediaan heti alussa. En kaipaa hajanaista ajatustenvaihtoa tuttujen kanssa; teen sen mieluummin yökävelyllä tai puun alla puistossa. Olen kaivannut minun ja Muron suhteeseen jotain intohimoa, sellaista mitä aina alussa uuteen ympäristöön, uuteen foorumiin tutustuessa - kuplaa otsassa kun ei vain pysty lopettamaan keskustelua, mahan kääntyilyä ja kurnutusta, kramppaavaa sormea joka hakkasi selaimen päivytysnappulaa odottaen arvokasta viestiä vastapuolelta. Eikä erä lopu tunnin päästä, vaan sanasota voi kestää vuorokausia.

Aloin kelailla päässäni läpi suomalaisia foorumeita, joille voisi olla jotain annettavaa. Harrastelijoille löytyy fooruminsa; kuka nyt kehtaisi Facebookissa ilmoittaa, että mä nyt liityin tähän Vanhojen pallogrillien keräilijät -yhteisöön. En halua koko loppuaikaani keskustella vain harrastuksistani (lintubongaus ja urban exploration), en ole niin autistinen. Mieleen pompsahti vain Suomi24, joka päätyi huonojen ideoiden koppaan. Mitähän aineita käytti se kehittäjä, joka keksi miljoonat alakategoriat? Voimahali tuntui hiipivän lupaavalta jatkuviin database erroreihin saakka. Ja niihin raskauskuviin. Olen joskus keskustellut pari tuntia Kaksplus-vauvafoorumilla - jos muksujen itkupotkuraivari kaupassa on ehkäisyvalistusta, hetki Kaksplussassa saa hapuilemaan puhelinta ja soittamaan sterilisaatioaikaa.

Löysin taas itseni Murosta kuuntelemasta tuntemattomien vittuilua. Se on hyvä huudella sieltä nimimerkin takaa, joku liikkuu täällä nimittäin omilla tiedoillaan! Foorumi on anonyymi, jos sitä haluaa. Jostain syystä silti hymyilin pienesti, kun joku tuli vauhkoamaan Savon Sanomien foorumin pienestä uudistuksesta tai bugista; viestien kirjoittajana näkyi nimimerkin sijaan tyypin oikea nimi. SS:lla, Facebookilla, Murolla, kaikilla on oma vastuunsa sisällöstä. Foorumin perustaminen on helppoa, jopa esiteini-ikäinen pro ana -kiihkoilija osaa sen perustaa. Eikä sellaista foorumia rajoita mikään ylläpito tai laki. Pro ana- ja pommiohjefoorumeita on yritetty sulkea vuosikymmeniä, mutta silti pääsisin halutessani keskustelemaan tetrakloorimetaanin sulamispisteestä. En halunnut.

En löytänyt parempaa foorumia, ja muutenkin nyt jälkikäteen vähän kaduttaa koko ryntäily. Uuden suhteen solmiminen on iso vaiva. Ja kun meillä on näitä lapsiakin, haaremillinen hyviä tyyppejä. "Mites Cityn keskustelu?", kuulen rekisteröityneen nimimerkin kommentoivan bloggaustani. Olisi jotenkin outoa palata takaisin entiselle työmaalle vapaaherrattaren roolissa. Ihan kuin vanha kaupan myyjä menisi jonglööraamaan omenoilla hevi-osastolleen.

Kuluneen viikon näkyvimpiin julkisuuden henkilöihin kuului ilman muuta ulkoministeri Alexander Stubb. Menevästä miehestä oli kolme suurta uutista, joista vain kaksi sai laajaa julkisuutta suomalaisessa mediassa. Se vähimmälle huomiolle jäänyt uutinen oli mielestäni mielenkiintoisin.

Ensinnäkin ministeri oli viime viikon Gay Pride -tapahtuman suojelija. Avajaisissa punaisiin samettikenkiin pukeutunut Stubb kertoi kannattavansa täyttä adoptio-oikeutta homoille sekä lesboille. Toinen uutinen, joka saatiin viime viikon lauantaina, oli ulkoministerin ilmoitus lähteä mukaan ensi vuoden eduskuntavaaleihin.

Kolmas ja mielenkiintoisin uutinen ulkoministeristä löytyi Hufvudstadsbladetista, jossa luki, että Stubb on hankkinut ulkoministeriön kuntosalille upouudet kuntosalivehkeet. Virkamiehet, joita jutussa haastateltiin, kertoivat, että Stubb on kehottanut kaikkia työntekijöitä käyttämään ulkoministeriön uutta kuntosalia, yllätys yllätys, työajalla. Miksi? Siksi, että tunnin treeni keskellä päivää piristää ja nostaa työtehoa loppupäiväksi, Stubbin mukaan. Mies haluaa edistää työntekijöidensä terveyttä ja viihtyvyyttä työpaikalla ja sitä kautta työtehoa.

Ensin ajattelin, että ministerin ”työaikajumppa” on ihan loistava homma ja neronleimaus. Tulin toisiin ajatuksiin luettuani uutisen New Yorkissa asuvasta naisesta, joka väittää saaneensa potkut pankkityöstään koska on liian seksikäs. Kurvikkaan naisen läsnä ollessa mieskollegat pystyivät kuulemma ajattelemaan pelkästään seksiä eivätkä töitä.

Vinkki Stubbille: ei kannata antaa työntekijöiden muokata vartaloitansa liikaa. Ettei vaan miesten työteho laskisi liikaa, kun naiset näyttävät tyrmääviltä treenin takia. Tulee vain turhia työpaikkaongelmia. Joten eiköhän peruta tuo ”saatte käyttää kuntosalia työajalla” -sääntö ;).

Ettei käy näin...

Pihtiputaan keihäskarnevaaleilla saatiin sunnuntaina melkoinen yllätysvoittaja ja –kisakoneeseen nousija, kun takavuosien junioritähti Harri Haatainen kiskaisi kovimman kaaren. Yli 84-metrinen riuhtaisu toi 32-vuotiaalle Haataiselle samalla paikan Barcelonassa järjestettäviin EM-kisoihin.

Ei voi kuin olla iloinen Haataisen paluusta. Vuonna 2002 häneltä hajosi selkä pahasti Berliinin GP-kisoissa. Vamma pakotti hänet lähes lopettamaan urheilun kokonaan, mutta tiukan kuntoutuksen ja voimistelun myötä titaanilla ja ruuveilla kokoon parsittu selkäranka alkoi löytää taas normaaleita liikeratojaan. Haatainen oli pikku hiljaa kaikessa hiljaisuudessa noussut aina vain parempaan kuntoon. Häneltä löytyy viime vuoden syksyltä tuloslistastaan jo 82-metrinen heitto, joten keihäspiireille 84 metrin ylitys tuskin tuli täydellisenä yllätyksenä.

Haataisen suora valinta kisakoneeseen aiheuttanee jossitteluja etenkin jälkikäteen, jollei Lapuan Virkiän mies heitäkään itseään finaaliin ja lähelle tuota 84 metrin tulosta. Suomen keihästaso on niin kova, että rannalle jää nyt väkisinkin Haataista tasaisemmin pitkiä heittoja paiskoneita miehiä. Jossittelu on kuitenkin turhaa. Säännöt olivat selvät. Keihäskarnevaalien voitto yli 84-metrisellä kaarella antaa suoran kisapaikan.

Pääkarsintakilpailun nimeäminen on oikea tie kehittää urheilijoiden henkistä kanttia. Kuusi heittoa, joista yhden pitää kantaa tietyn rajan yli. Muuten ei ole asiaa koneeseen. Ei siellä EM-kisoissakaan tulla palkintopallilla kyselemään, kuinka monta pidempää kaarta neljänneksi tullut olikaan nakuttanut kauden aikana.

Vakavasti otettavan talousjulkaisu Forbes on taas suuressa viisaudessaan listannut vuoden vaikutusvaltaisimmat julkkikset. Lista perustuu julkkisten ansioihin ja mediahuomioon. Ykkösenä on tv-juontaja Oprah Winfrey. Hän tienasi 12 kuukauden aikana 315 miljoonaa dollaria. Tv-shown lisäki Oprah omistaa aikakausilehden, radiokanavan ja verkkosivuston.

Toiseksi vaikutusvaltaisin tähti oli laulaja Beoynce ja kolmanneksi ylsi elokuvaohjaaja James Cameron, joka on muun muassa ohjannut supersuositun Avatar 3D -elokuvan. Neljäs oli Lady Gaga ja viides golffari Tiger Woods. Häntä seurasi Britney Spears, U2-yhtye, Sandra Bullock, Johnny Depp, Madonna ja 90 muuta maailmantähteä.

Ihan kiva lista, mutta jokin tuntuu olevan pielessä!

En millään jaksa uskoa, että seksiaddikti Tiger olisi aikuisten oikeasti maailman viidenneksi vaikutusvaltaisin julkkis.

Golffari tienaa toki törkeän suuria summia kahisevaa ja sen voi tulkita vaikutusvallaksi, mutta jaksoiko kukaan Forbesin ”most powerful celebrities” -listaa koonnut toimittaja tai avustaja miettiä edes hetken ajan miksi pettäjäsika on saanut poikkeuksellisen paljon medianäkyvyyttä. Keksikö Tiger kenties miten maailmanrauha saavutetaan tai miten sairaudet parannetaan? Ei keksinyt ei.

Onko se todella vaikutusvaltaa, jos näkyy mediassa suuren skandaalin yhteydessä pitkän ajanjakson aikana? Forbesissa ilmeisesti ajatellaan periamerikkalaiseen tapaan, että ”all publicity is good publicity and it will give you power”, mutta mielestäni tämä on täysin vanhentunut, aikansa elänyt ja kulahtanut ajattelutapa. Nykyaikana se menee näin: ”Good publicity gives you power, bad will take it from you”.

Vaikutusvalta ei ole pelkkää rahaa ja medianäkyvyyttä. Jos vaikutusvaltaa pitäisi nykyaikana mitata yhdellä mittarilla, valitsisin positiivisen medianäkyvyyden. Jos kahdella, rahankin voisi ottaa mittariksi.

Forbes, u suck! Vaihda listasi nimeksi ”Rikkaat julkkisapinat”!

Tämäkö on sitä vaikutusvaltaa?

Kesällä voi haaveilla lomaromanssista, pitkistä matkoista ja äkkirikastumisesta; kauan kadoksissa olleista sedistä, roskiksesta löytyneestä lottokupongista tai uuden Facebookin perustamisesta. Siinä missä vuoden 2015 kesämorsian on jo tehnyt päässään yksityiskohtaisen kuvitelman häistään päässään, voi äkkirikastumisesta haaveileva olla jo valitsemassa sivustolleen fonttia, kun Google ostaa suunnitellun sivuston - joltain toiselta, koska itse on maannut laiturilla tekemättä mitään.

Omiin päiväuniini kuuluu lähinnä unelmointi sosiaalisesta nettipalvelusta, jota voisin sietää. Eilen kaupan rullaportaissa City.fi:n duunari Tomi kertoi, että olisin tiennyt eräistä synttäreistä jo kauan sitten, mikäli olisin Facebookissa. Tässä vaiheessa edellä rullannut parikymppinen poika kääntyi naamallaan niin hämmentynyt ilme, että tallensin sen heti päänsisäiseen albumiini. "En oo enkä liity", lisäsin vielä vettä myllyyn tuntemattoman kauhuksi.

Olen kertonutkin FB-ärsytyksestäni. En vain ole tosissani yrittänyt etsiä sille korvaajaa, jotain mikä täyttäisi piilevän himoni ihmisten kanssa kontaktointiin. Kesällä olen erakoitunut jopa yhdeksän päivän epäsosiaalisiin putkiin. Eräs päivä tutkin "Facebookin haastajia" (termi on erittäin käytetty parissakin lehdessä), mutten tehnyt tunnusta mihinkään. Kaikista uskottavimmalta tuntuu Diaspora*, joka aikoo olla jonkinlainen turvallinen ja käyttäjää kunnioittava Fac... sosiaalisen median palvelu blogeineen, kuvineen kaikkine hässäköineen. Diasporassa (diplomi-insinöörispora?) viestitkin lähtevät tehokkaasti salattuina - koko palvelu on FB käännettynä ympäri. Alan olla kiinnostunut. Aloin jo kuvitella itseni lisäämässä kesäkuvia jutellen säästä perustajien kanssa. Ja se kaikki tieto on minun, buahaha, all mine, eikä minkään miljardifirman omaisuutta yhdysvaltalaisessa konesalissa.

Myös Google ilmoitti tökkäävänsä lusikkansa sosiaaliseen soppaan; huhut Google Me -nimisestä palvelusta kiertävät. Kukaan ei kuitenkaan osaa arvailla, mitä netin kunkut sunnittelevat höpsössä toimistossaan liukumäen alla. Google Buzz, Gmailissa toimiva yhteisöllinen palvelu, jäi monelta noteeraamatta. Huhun mukaan Google tietää tämän, ja nyt suunnitteilla on ihka oikea sivusto, joka varmasti hyötyy Googlen olemassa olevista palveluista: valokuvista, blogeista, kartoista...

Ihmiset valuvat nauhana yhteisöpalvelusta toiseen. IRC-Galleria lakkasi ilmoittamasta etusivullaan, kuinka monta käyttäjää heillä on. Luku näyttäisi liian masentavalta huippuvuosiin verrattuna. Väki mateli Facebookiin. Pari pisaraa lentää pois, mutta FB yrittää silti rikkoa miljardin käyttäjän rajan. Onneksi Facebook on aivan itse suunnannut sen haulikon jalkoihinsa ja ampunut. Vielä pari vuotoa yksityisyydessä, ja viimeinenkin mahdollisimman vähän aivotoimintaansa hyödyntävä tapaus katoaa kohti parempia palveluita. Uhmani jatkoksi lupaan liittyä pitkästä aikaa sosiaalisen median palveluun ja valitsen Diasporan seksikkäiden perustajiensa vuoksi. Viva la revolution!

Diasporan Maxwell Salzberg, Daniel Grippi, Raphael Sofaer ja Ilya Zhitomirskiy, kolme "tietoteekkaria" ja yksi matemaatikko. Mutta kuka on matemaatikko?

”Maanantaina makkarat tehtiin,
tiistaina tikut vuoltiin,
keskiviikkona keitto keitettiin,
torstaina tupaan kannettiin,
perjantaina perheelle annettiin,
lauantaina liemi latkittiin,
sunnuntaina suu pyyhittiin.”
(http://suomikouluopetussisallot.wikispaces.com/2.+Loruja+ja+Runoja)

Yllä olevaa lastenlorua voisi soveltaa myös Helsingin yöhön. Arkena mennään tietysti viikonloppua useammin baariin yökerhon sijaan, ja yökerhojen päivä on lähes poikkeuksetta lauantai. Muitakin eroja on.

Maanantaisin ulkona käyvät muita enemmän ammattilaiset, eli ravintola- ja baarialan työntekijät. Syy löytynee poikkeavammasta kierrosta työ- ja vapaapäivissä. Lauantaisin on paha lähteä ulos, jos työvuorot tuppaavat olemaan silloin. Yksi maanantai-bileiden käsite on Redrumin Sikamaanantai, jonne kerääntyy muun muassa räppifiilistelijöitä. Yhdessä vaiheessa paikan houkuttelevuutta vähentäneet järjestyshäiriötkin on saatu kuulemani mukaan nyt kitkettyä.

Tiistai on hiljainen. Jos silloin lähdetään, niin suuntana on todennäköisimmin lähibaari. Muistan kerran lähteneeni tammikuisena tiistaina Den Kungliga Klubbenille, joka kumisi tietysti tyhjyyttään. Työntekijöitäkin oli paikalla muistaakseni vain kolme. Vaikka tiesin silloinkin tiistain olevan kuollut päivä yössä, olen siitä eteenpäin pysytellyt kiltisti kotona tiistaisin, ellei erityisempiä kutsuja ole tullut.

Keskiviikko, pikkulauantai. Keskiviikko virkistyy kesäisin, ja silloin kaupungista löytyy menoa moneen makuun. Esimerkiksi Cubassa on poikkeuksetta hyvä meno. Uusia etkopaikkojakin on ilmestynyt. Itse aion mahdollisimman pikaisesti testata Mehdin (mm. Motellet, Circus) uuden paikan Bistro del Marin, joka löytyy Ruoholahdesta entisen Basilican tiloista. Erityisesti paikasta saatava ruoka houkuttelee!

Jos joku ei vielä tiedä, niin torstai on Kallen päivä. Kaarle XII on kaupungin legendaarisin mesta mielestäni muutenkin. Sinne voi ja kannattaa mennä tavallista aikaisemmin, vaikka puoli yhdeltätoista. Pöydillä tanssitaan jo puoli kahdentoista aikaan (pukumiesten- ja naisten toimesta). Kallen poket ovat myös legenda itsessään, ja he pitävät huolen, että K-24 ikärajassa ei venkoilla.

Perjantai oli vielä jossain vaiheessa lähes lauantain veroinen bilepäivä, mutta sen veto on nyt hieman hiipunut. Liekö taloustilanteen vuoksi tai muuten. Omien huomioideni lisäksi muutamatkin ravintolapäälliköt ovat maininneet asiasta.

Lauantai on yön ykköspäivä, jolloin kaikenikäistä porukkaa löytyy melkein mistä vain. Kuten jo alussa totesin, lauantaisin mennään muita päiviä useammin yökerhoihin.

Sunnuntaina liikekannalla ovat taas enimmäkseen ravintolatyöntekijät.
Aikaisemmin Onnelan sunnuntai, eli Sunnela, oli kova sana, mutta Huuman sunnuntai ei kai ole saanut aivan samanlaista asemaa. Vapaalla olevia ammattilaisia olen bongaillut sunnuntaisin viime aikoina muun muassa YK:n sunnuntain päiväbileistä ja Jenny Woosta illemmalla.