Epätodellista

Viikonloppu päättyi mukavasti. Olin kutsunut paikallisia tyttöjä joulun jälkikahveille, ja kolme vastasi kutsuuni. Viihdyimme kolmesta puoli kymmeneen... Jutun aiheet vaihtuivat laidasta laitaan... tämän ikäisten naisten kohdalla tosin voi arvata mitä pääosin juttelimme :)

Vähän jo hätäännyin kun näytti etten ehdi katsomaan Toscaa (ooppera on yksi lemppareistani). Ilta oli kuitenkin niin antoisa, että vaikkka Puccinin ja hänen teoksiensa esittely meni vähän ohitse, itse oopperan alkuun mennessä saimme niin paljon puitua eri aiheita että oli tosi hieno fiilis että vieraani malttoivat lähteä vasta puoli kymmenen jälkeen.

Kaksi työpäivää ja pitkä loma. Vähän mietityttää.

Eipä juuri tarvitse ääntään käyttää; (sinänsä yllättävien) kahden puhelun lisäksi olen tänään vain hyräskellyt. Ei ääni pääse täysin kuivumaan :), mikä on puhetyöläiselle aika tärkeä juttu. Muutoinkin päiväohjelma on tavanomaisesta poikkeava, sillä olen katsonut telkkaria aamusta asti. Viimeksi Star Warsin; aiemmin en ole tätä osaa nähnyt, ja tuntui tosi synkeälle.

Palattuani tiistai-iltana töistä, siskon kautta kurvattuani, otin kiireellä kinkun parvekkeelta huonelämpöön. Lämpiäminen kesti tosi kauan, jotta sain sen uuniin vasta puoliltaöin. Sitten olinkini jo niin naatti, että petiin pyörähdettyäni olin niin tajuton, etten herännyt ekaan aamuhavahdukseen. Ysin jälkeen heräsin, ja puoli tuntia virottuani tajusin että olin jotain unohtanut. Kinkku uunissa!

Kerrankin on kypsä kinkku. Hyvää, joskin leikkaaminen on varovaista puuhaa että saa edes jotenkin kokonaisia siivuja. Lisäksi, paistopussi oli nesteen painosta kellahtanut alassuin, seurauksella että ensimmäiset puoli tuntia siivosin laardia hellan ja sokkelin alta...

Aamuhesari oli poikkeuksellisen täynnä mielenkiintoisia juttuja, niinpä sen parissa vierähti alun kolmatta tuntia... ei haittaa kun se aika oli oikeasti käytettävissä. Seuraavat tunnit käytin siivoamiseen yms. kotihommiin. Sinänsä kiitollista asua yksin, ettei siivoamisen suhteen tarvitse stressata; ellei tänään ehdi/jaksa/viitsi niin sitten odotellaan inspistä.

Iltapäivästä oli sisarustapaaminen vanhimman systerini luona; perinteinen rauhoitusaika ennen joulua, ja myös lahjat vaihdettiin ennen sieltä lähtöä. Oli ihan mukava pitkästä aikaa nähdä omiaan. Samassa kaupungissa asutaan eikä useinkaan tavata, se on tätä nykyaikaa.

Vielä kaksi työpäivää, ja pitkä joululoma. Tuntuu ihan mukavalle. Vielä mukavampi olisi jos voisi hetkeksi irrottautua näistä kuvioista; tulisi ikäänkuin lomempi olo. Ja odotettavissa on vielä pidempi loma: alkuvuodesta on heti kesästä jättämäni 8 päivää... eikä tietoa mitä niillä tekisi.

Tulipa käytyä konsertissa, jo toisen kerran tämän vuoden aikana. Kaksi kertaa useammin kuin viime vuonna. Tunti oli ihan hyvä aika; musiikki ei ollut ihan makuuni. Tytöt esiintyivät toki hyvin, ja sovitukset olivat taidokkaita, niitä saattoi jopa ihailla...

Eilen sain yllättäen vieraan, kun rakas ystäväni soitti ja kertoi olevansa maisemissa. Hän muutti viikonloppuna tosi kauas, mutta joutuu toistaiseksi käymään etelässä työssään, viikon silloin tällöin. Meillä oli mukava ilta. Saunottiin vuoronperään pikkuruisessa saunassani, ja oli myös ilo katsoa kun toiselle ruoka maistui; itse olin jo syönyt joten jätin väliin.

Aamuyö oli jo käsillä kun jutut oli juteltu ja kuulumiset päivitetty. Alan ihmisenä hän antoi joululahjaksi selkähoidon, eli tänään oli hiukan notkeampi olo töissä. Väsyttää toki nyt, joten untuviin suuntaankin tästä.

... eli ns. normaalien kiireiden ja menojen lisäksi elämme 'pakollisien' pikkujoulujen aikaa. Paitsi että aikaa menee vaateongelmien kanssa, myös itse happening vaatii veronsa. Ei riitä että on muutaman tunnin kiinni tapahtumassa; sen jälkeinen aamu pruukaa olla normaalia hitaampi tempoltaan. Riippumatta nautitun alkon määrästä.

Tämä päivä on mennyt eilisien valokuvien muokkaamisessa; ehkä niistä on joillekuille paikallaolleille iloakin, ainakin heille joilla muisti pätkii syystä tai toisesta. Poju kävi luonani paistelemassa joulupiparit ja tortut; nyt täälläkin on hitunen joulun tuntua.

Huomenissa koetan paneutua muutamien joulukorttien vääntöön sekä enkulien viimeistelyyn. Myös kaulaliinaprojekti katsoo syyttävästi tuossa vieressä. Jos olisin viisas, menisin nukkumaan nyt heti, välittömästi.

... eli töistä asemalle hakemaan ja viemään yksi nuorukainen konserttiin, pikainen kokouspistäytyminen ja sitten laatimaan pientä esitettä; niin pientä, että aiheen ja sisällön rajaaminen on taidetta. Niinpä siihen ei sitten tullutkaan kuin pääasiat: päivämäärät etc. Oli tositosi kivaa päästä monen vuoden jälkeen testaamaan vanhan taitto-osaamista. Tämä oli onneksi helppo sellainen; monisivuisen lehdykän tekemiseen pitäisi hiukan keskittyäkin.

Homman lomassa tuikkasin lasagnen uuniin, jos nuorukaista vaikka hiukoisi monituntisen musiikkinautintonsa jälkeen; haen hänet kymmeneltä nukkumaan ja aamulla on aikainen herätys puoli kasin junaan. Ei ole nuorillakaan helppoa tämä elämä. Onneksi meillä on molemmilla flunssan tapaista, joten maakuntien flunssa ei sekoitu meikäläiseen eikä toisinpäin.

Saisi vain oma flunssani päättää iskeekö päälle vai meneekö takavasemmalle. Olo on suht'hyvä ja työpäivä meni terhakasti. Töissä on menossa koulutusjakso pienryhmissä, joten iltapäivät ovat tiukantyön aikaa. Ke-to on oma vuoroni; jotenkin ei jaksa ajatellakaan istua siellä kuuteen asti - vaikka muutoin uuden oppimisesta tykkäänkin. Kutominen jää jälleen lapsipuolen asemaan...