Epätodellista

Ei erityistä kirjattavaa. Työaika oli 8-16 ja työtä riitti. Alkuviikosta Kipupolilla, jossa psykon kanssa turistiin tovi, ja varattiin aika vielä yhdeksi kerraksi. Sain muutamat rentoutusharjoitteet, joiden avulla voisi treenata pään nollaamista ja sitä kautta saavuttaa ehkä normiunet - jahka kipulääkitys on ajettu alas.

Viime mainittu ehkä about vuoden kuluttua. Sillä: kipulääkkeen alasajoaika alkaa siitä, kun on eka kivuton päivä. Minulla se oli maaliskuun ekana torstaina - alasajoaika on kuulemma se aika, minkä kipu on kestänyt. Tässä tapauksessa yksi vuosi. Kivuttomuus jatkunut - ellei mukaan lasketa autolla ajoa, ja se kipu taas johtunee iäkkään ajokkini kulahtaneist istuimista. Niin, ja la tuntui kuin olisi lonkka romahtanut... tämä lavatansseissa.

Ystävä kävi ke saunomassa, ja pe kävin noutamassa hänet työpaikaltaan. Autonsa jäi pojalleen. Oli kiva pitää tällainen pitkä vkl; oli aikaa ja rauhaa tehdä eikä tarvinnut hötkyillä. Sain viimein mökkeröisen siivottua, kun oli riski mies kantamassa matot ulos :) Myös kantoi hän usean kopallisen puita saunaan. Illalla käväistiin lavatansseissa, edellisestä kerrasta jotain 3kk. Su oltiin vielä rauhassa, kunnes ip lähdettiin kohti naapurikuntaa eli hänen kotiaan. Matkalla pysähdyttiin hiihtämään... auto oli kuin Lapista palaavilla, takakonttia myöten täynnä sun vaikka mitä. Loppusu sujui töihinpalaamiseen orientoitumisessa.

Päivä pitenee ja tunnit lisääntyvät, mutta mihin katoavat kokonaiset viikot? Sitä on yhä sama ihminen kuin edellisessä bloggauksessa, mutta kuitenkaan ei ole tullut kirjattua tapahtumia ylös normitahtiin. Kokonainen vkl on mennyt ja tässä toinen. Tuntuu ettei viikontakaisia enää muistakaan. Pe-la oltiin minun luonani, ja lauantaina ajettiin peräkanaa ystäväni luo.

Menneellä viikolla kutsuin ystäväni keskiviikkosaunaan. Taka-ajatuksena tietysti karkauspäivä ja sen teema. Saunominen, ilta-pala ja kysymys... Viisaana ihmisenä toki osasin muotoilla asian oikein, eli koska en missään nimessä halunnut kangaspakkaa, loivensin kysymystäni. Niinpä hän ottikin virkkaamani sormuksen vastaan, sovitti sitä jopa oikeaan sormeen :) ja that's it. Se, miten kysymykseni muotoilin, jää meidän kahden salaisuudeksi.

Perjantaina oli työpaikkani virepäivä. Pistettiin pillit pussiin jo kahdelta ip, ja antauduimme ohjelmavastaavamme huomaan. Neljässä ryhmässä kirmailtiin sitten pääkaungin keskustaa edestakaisin, ja retkue päättyi saunaan ja syöminkeihin. Kymmeneltä tekstasin ystäväni hakemaan; ei ollut haluja jäädä jatkoille ja tämä oli alustavasti näin sovittukin.

Nyt kirjoittelen ystäväni kotona. Ruoka on laitettu uuniin hautumaan ja pikapuoliin lähdemme hiihtämään. Harkinnassa on, jäänkö tänne vielä seuraavaksi yöksi; harkinta sen vuoksi, että kaikki kosmetiikka jäi kotiin.