Epätodellista

Oli melkoisen hyvä keli Naisten Kympillä! Sen huomasi varsinkin kotiin palattua ja peiliin vilkaistua: after sun-pullo käyttöön! Loivasti polttelee. Työporukasta oli tullut 11 mukaan, ja oli oikein viihtyisä reissu. Jakauduimme luontevasti; silloin tällöin nähtiin ja viimeistään maaliin tultua. Kuinka ollakaan, meidän rypäs dallasi maaliin yhtä aikaa presidentin kanssa. Olen koettanut tiirata uutislähetyksiä, jos niissä vilahtaisi...

Stadista palattua piipahdin vielä pariksi tunniksi palstalle; kastelin kaikki viljelykset ainakin kertaalleen. Leppoisaa oli istua ja vähän torkahtaakin taisin siinä kuumassa ilta-auringossa.

Huomenna en saakaan nukkua lomalaisen pitkää aamua, vaan polkaisen kuntotestiin ja sen jälkeen toiseen tapaamiseen. Vähän harmittaa... tein tällaisen kuvion sen vuoksi, että töistä on aika hankala mennä tutkimuksiin kun liikkuu fillarilla. Oma päätös, ei saisi harmittaa?

Nyt se sitten alkoi. Kahden viikon ruhtinaallinen loma. Tällä hetkellä harmittaa etten edes pyytänyt kaikkia neljää viikkoa, vaikka itse asiassa koko määrän kertapitäminen olisi ollut melko hankala toteuttaa juuri nyt. Meitä on ensi viikolla pois 3 ja seuraavalla myös 3...

Viikonlopun juhlat on juhlittu ja opintonsa päätökseen saaneet onniteltu. Vaikka se onkin omalla laillaan 'rankkaa' mennä tällaisiin tilaisuuksiin, on se samalla aika palkitsevaa... tarkoitan, että nuoret ovat kovin otettuja ja ylpeitä aikaansaannoksistaan ja niiden juuri tähän päivään kulminoituneesta huomiosta... vaikeatajuista, tiedän :)

Tulevan viikon aamupäivät ovat sidottuja kellonaikoihin, iltapäivät aion ainakin koettaa viettää palstalla. Seuraavan viikon uskon saavani viettää ihan ilman mitään täsmäaikaa. Mahtavaa. Toisaalta, olisi kiva järkätä jotain ekstraa, vaikka lyhyen reissun tms.

Aamusta bussilla töihin - kas kun puoliltapäivin alkava koulutus oli toisessa kaupungissa, ja sen jälkeen vielä muuta ohjelmaa niin ei voinut fillaroida. Tappavan tiukka työaamu, löysähkö koulutus. Pääsin kyydillä stadiin josta kävelin lopun matkan ja säästin yhden bussirahan jee.

Seuramme kevään viimeinen kokous alkoi kuuden paikkeilla, ja suunniteltu ulko-ohjelmamme typistyi murto-osaan sään kylmyyden vuoksi. Sääli. Kotona olin kymmenen paikkeilla, ja kyllä nukuttaa ah ja voi. Koetan vielä siistiä pöytäkirjan ja laittaa sen menemään.

Huomenna hernekeittopäivä - ai niin pitää muistaa ottaa pakastimesta - ja sitten enää yksi työpäivä ennen kesälomaa. Huomisilta on - mahtavaa - tyhjä, perjantaina juniorin yläasteen päättäjäisjuhla, lauantaina paikallislehtemme jako ja siskontytön lakkiaiset. Sunnuntaina naisten kymppi. Enkö ole lomaani ansainnut?

... on mahtavaa kun tietää ettei ole kellonaikaa mihinkään. Aamupetissä tuli vetkuteltua vain vartin verran, kun ei ollut kummempia ajateltavia. Aamiaisen jälkeen (ei parvekkeella, sillä ne on ollut pakko tyhjätä rempan tieltä) korjausompelua, ja sain tutun puolihameen lavennettua 1,5cm - eli pikalaihtarille hän joutuu, jos aikoo ensi lauantaina siihen mahtua :)

Aamupäivä siinä kuitenkin hupeni, eikä haitannut sillä ilma oli aika kostea. Yhdeksi pääsin palstalle, ja kyllä tuntui hyvälle saada happea keuhkoihinsa. Rapiat kuusi tuntia sain kulumaan, vuoroon tuli vettä-tuulta-aurinkoa. Muutamat siemenet piilotin, ja rakensin viimeisen marjapensaan kehikon. Hataran näköinen, kun ei ollut enää kunnon matskua.

Kotiuduttua aika on mennyt vain lojuessa (no, pari koneellista pyykkiä) ja skypetellessä. Myös hain netistä italiankielistä verkko-opiskelua ja saatoin jopa löytää pari sellaista. Olen tullut tulokseen, etten ehdi mihinkään opistoon tai Istituto Italiano di Culturaan jossa joskus opiskelin. Ehkä tässä vielä innostuu opiskelemaan oikeasti.

... ennen petiin kaatumista. Mikäli en kaadu jo sitä ennen, väsy on todella mahtava. Takana on kaksi raittiin ilman päivää, ja naamassa hehkuu melkoinen kuumotus. Myös erinäisiä hommia on tullut tehtyä, joten väsymys pukkaa sitäkin kautta. Lauantaina pistin sipulit multaan, kehystin marjapensaat ja tein muutakin puuhommaa istutuksen lisäksi. Myös istutin ostamani kesäkukat.

Tänään pistin siemeniä piiloon, osan ehkä turhan aikaiseen, joten saa nähdä kuinka käy. Myös vein muutamat taimet peltoon: tomaateille kannoin kiroilujen kera roskiksesta pelastamani kaksi lasiovea; tein niistä minikasvihuoneen. Toivottavasti toimii, sillä jos rikkoutuu, on tosi vaikea hävittää.

Tänään kävin myös nuoremman systerin plantaasilla Pikku-Huopalahden rantamilla. Hän sai palstansa vasta mennä viikolla, joten muutamat asiat olivat jo myöhässä kuten marjapensaiden äkämäpunkkisota. Niinpä pensaat jouduttiin leikkaamaan juuria myöten alas. Aloittelin hänelle maankäännön ja ai että kävi kateeksi sillä maa oli aivan uskomattoman muhevaa laatua. Toista kuin meidän saviset peltomme... Yhden citykanin bongasin siitä ihan vierestä.

... vähän tyhjä olo. Ei ole kiireempää tekemistä, ja kuitenkin taitaa ilta jäädä kesken. Toki tekemistä on, kunhan vain ryhdyn. Kirjoittamista, valokuvien siirtoa, korjausompelua, kasvien hoitoa jne. Taidan laistaa ja vain olla tämän illan.

Voi että kun olisi nykyistä parempikuntoinen fillari... Hyvä on, että on edes se, tottakai. Tästä vain on satula irti, takajarruvaijeri poikki ja vaihteita olisi hyvä vähän tsekata. Huollon hinnalla saisin jo puolikkaan, itselleni kelvollisen (käytetyn) pyörän. Seuraavasta tilistä näen vain ohuen haiun, joten odotellaan vielä.

Aion kyllä uhallakin sijoittaa tilistä muutaman kympin palstatarvikkeisiin so. kesäkukkiin, nauloihin, sipuleihin, ehkä matalaan aidantapaiseen. Juu ja viinin käymispakkaus olisi käytävä hakemassa ja upotettava loput marjat veteen viiniytymään. Pian on kesäloma jeeee. Kunhan vain naapuripalstan mustis emäntä pysyy kuosissaan...

Olihan viikko - tuntuu että jäin töissä vähän jälkeen. Ensi viikolla saan rästit kiinni, ei epäilystäkään. Melkoista haipakkaa. (Jälleen sataa...) Perjantaina olikin aika tattis olo. Polkaisin töistä suoraan palstalle, ja ilokseni huomasin että kaupunki oli vetänyt vedet. Sopivasti pääsin kastelemaan peltoni, sillä illasta alkoi sataa oikein kunnolla. No, kesken saavin täyttämistä tuli puhelu...

Tuttuni soitti, ja ilmoitti olevansa stadissa hukuttamassa surujaan. Pyysi paikalliseen, johon oli seuraavaksi menossa. Harkitsin tovin, sillä perjantai-illat ovat ehdottomasti ominta aikaani. Lupasin kuitenkin. Puhelun päätyttyä palstalleni kömpi naapuriviljelijän eukko, joka uhosi melkoisessa kierteessä, että varoisin vikittelemästä hänen miestään (eläkkeellä...). Olin jo melko puhki kaikesta, joten hiukan kovasanaisesti kehotin häntä siirtymään omalle plantaasilleen.

Loppuilta meni tuttavani viininjuontia ja lisääntyvää humaltumista seuraten. Suru oli ymmärrettävää, joten koetin empatiseerata. Viimein tilasimme hänelle taksin, itse ehdin fillarilla ovelleen samaan aikaan. Varmistin hänen kotiin pääsynsä ja valuin sitten omaan luukkuuni.

Lauantaina oli kylän siivoustalkoot - meitä oli 3 hlöä vesisateessa... Kyllä palelsi loppuillan... Tänään pääsin vihdoin palstalle; tein loput penkit ja lannoitin ne. Olinpa siellä ollessani onnellinen... Illaksi tulivat kaikki poikaseni päivälliselle. Eka oikea äipänpäivä, kaikki yhdessä!

Pääsin lähes tavoitteeseeni: sain käännettyä uuden puolikkaani loppuun!!! Yhteenlaskien n. 17 kuutiota on tullut nostettua, käännettyä ja putsattua viime syksystä tähän päivään mennessä. Ei paha! Olo on kuin Niskavuoren emännällä: kyllä tässä pärjätään (vaikka välillä olikin renginkaipuu...)! Penkkien teko jäi vielä tuleville viikonlopuille. Ei sekään ihan kevyttä ole: kyyköttäminen ja taimien sovittaminen multaan käy selän päälle.

Ulkoilmassa olo on ihan toista kuin kylmänä vuodenaikana; silloin se on pakkovääntöä, nyt ei saisi millään lähtemään sisätiloihin. Kohta on look kuin pilkkijällä: naama ruskea ja kaulasta alaspäin maidonvalkoinen. Ei haittaa, en minä nakuna esiinny julkisilla paikoilla kuitenkaan. Ainakaan ennen kuin nämä ylimääräiset sentit ovat sulaneet.

Siinä onkin pohtimista kuinka ne saisi lähtemään. Tyystin syömättä ei voi olla tai putoaa kelkasta. Liikkumiseksi riittää työ- ja muiden matkojen fillarointi. Omasta omituisesta mielestäni jotain on pielessä kun sisäinen tilavuus ja sitä kautta ulkoinen ympärysmitta sen kuin laajenee...

Ollapa aina 3 päivää vapaata ja loput 4 töitä; siinä olisi sopiva rytmi meikäläiselle - ainakin näin viljelyaikana. Eilen palstalla 7h ja tänään kuusi - ei huono. Naamaa kuumottaa ja silmissä kirvelee paljo aurinko ja tuuli. Tänään sentään muistin pistää aurinkorasvaa ennen menoa.

Mitä tänään sain aikaan... ainakin päivän päätteeksi pistin perunaa piiloon mullan alle. Jos lähtevät kasvamaan, saatan saada vaikka juhannuspotaatit. Myös taisin saada pationi oikealle paikalle, sillä nyt se on ok. Eilen väänsin toiselle palstapuolikkaalleni penkit valmiiksi odottamaan taimia. Huomenna, jos vain suinkin jaksan, teen samat uudelle puolelle.

Siellä on jotenkin niin paljon sitä maata työstettäväksi, että väsyttää jo valmiiksi. No, kun väsyttää voi pistää huilaten vaikka lopuksi päivää, ei siitä sanomista tule... Kotiin lähtiessä kävin vielä tsekkaamassa roskien keruupaikan, jos siellä olisi vaikka poisvietyjä puita marjapensaideni kehikoksi. Sammakko-ojassa oltiin tänään melko hiljaa; ihmetyttää mihin viime vkl aikuissammakot ovat oikeasti menneet jätettyään lapsukaiset kasvamaan?