Epätodellista

... ja nyt saa riittää vähäksi aikaa. Lauantainen kurssitapaaminen 10 vuoden jälkeen oli tosi mukavaa, ja peräti 9 tyyppiä oli vastannut huutoon, vain kahdelle oli tullut este. Kauheaa kälätystä ensimmäinen tunti, kunnes tilanne rauhoittui ja voitiin briiffata kukin vuorollaan oma kymmenvuotisensa. Briiffauksen aikana muut olivat lähes hiljaa ja tosi kiinnostuneita kaverinsa edesottamuksista.

Illasta pistäydyin kylätansseissa, todetakseni että A) tanssijoiden keski-ikä oli about 75v B) tanssijat olivat pariskuntia C) tanssiorkesteri oli todella hyvä, vaikka keski-ikä sielläkin hipoi 75 vuotta. Seinäkukkanen poistui paikalta vähin äänin ensimmäisen setin jälkeen. Menen kyllä seuraaviinkiin tansseihin!

Tänään sunnuntaina jälleen stadiin, nyt Naisten Kympille. Sään puolesta jännitti turhaan; vaikka ukkosti ja pilveili, kymppi sujui poutaisissa ja lämpimissä merkeissä. Työporukkamme nousi viimekeväisestä seuraavaan luokkaan... Vähän pohkeissa tuntuu nyt, ja taidan pistää hetkeksi torkkujen puolelle ennen kasvimaalla käyntiä.

... viikonloppua, liikaa ohjelmoitua menoa. Maanantaina voi olla aika sippi. Menot ovat toki itse aiheutettuja, mutta miten osuivatkaan kaikki juuri samaan viikonloppuun!

Pihalle ei ehdi kuin ehkä myöhään illalla, ja eikähän sinne niin kiire enää ole kun kaikki on istutettu, ja taimelle nousua saa odottaa usean viikon. Jos nyt nousevat näillä kylmillä...

Sunnuntain Naisten Kympille kylmyys ei tehne haittaa, reipas kävelyn ja keskustelun tahti ovat siitä takeina. Edellisenä päivänä on kurssitapaaminen ip ja oman kylän latotanssit illalla. Toivottavasti kunto kestää.

Viikonlopulle varatut hommat ovat melkein pulkassa, vain vähän jäi tulevalle viikolle. Aamun pitkät loikoilut verottavat "työaikaa", joten itseään tässä on syyttäminen. Eipä kuitenkaan hätää, ehtii tässä vielä.

Vain muutama yrttitupas odottaa enää paikkaansa. Pitänee kääntää niille ihan ikioma plantaasi, kun ovat kuitenkin pysyvää laatua so. monivuotisia. Muut kylvettävät ovat nyt mullassa harson alla. Yllättävän paljon tuli laitettavaa, sillä en ollut muistanut ostamiani kukkasipuleita.

Joulukuisen muuton jälkeen osa tavaroista on vielä laatikoissa, ja siinähän meni aikaa, ennen kuin löysin viimekesäisiä siemeniä sekä kesäkamppeita. Samalla tuli vähän siivottua vaatehuonetta ja roudattua joutavia juttuja ylisille. Nyt on melko freesi olo, joten voipa olla tyytyväinen viikonlopun aikaansaannokseensa. Isoksi miinuspuoleksi tuli kyllä hyvän ystävän menetys, tämä ihan omaa syytäni.

... eli Clioni taitaa olla pahalla päällä. Sammahtelu johtuu ilmeisesti virtalukon kulumisesta, sillä nyt, kotelon ollessa avoin, käynnistyminen onnistuu piuhoja näpläilemällä. Nyt on pakoputkeen ilmaantunut reikä. Pientä sievää, ei niin naisellista pörinää. Korjaamokeikkahan tästä tulee, ei voi mitään.

Tänään tuli aloiteltua istuttamista. Muutamat perennat pääsivät talon seinustalle, jospa jaksaisivat elää paahteessa. Maatilkun savikokkareet hienontuivat vähän rautaharavalla. Muuta ei arvannut näin vähällä ajalla tehdä; viikonloppuna toivottavasti kylvämistä. Ja, toivottavasti säätä riittää.

Tästä alkoi kynnenalussesonki, sillä multaraitoja ei millään saa pois kynsien alta. Noloa. Myös kuivuminen käsineiden käytön ja multapölyn vaikutuksesta. Rasvaarasvaa. Mutta muutoin niin mukavaa. Melkein kannattaa talvi kärsiä, kun palkaksi saa olla pitkää päivää ulkoilmassa tekemässä jotain hyödykästä.

Miten tästä tällainen päivä tulikaan. Töissä oli aamusta 40%, iltapäivästä 50% porukkavaje, josta syystä töitä piisasi enemmän kuin yhden ihmisen sielu sietää. Ruokatunnille mennessä huomasin, etten ollut ehtinyt/muistanut juoda teepannustani kuin puolikkaan mukillisen. Tavallisesti pannu on siinä vaiheessa tyhjä. Samaa menoa koko päivän.

Töistä lähtiessäni ikäneito Clioni sammahti liikennevaloihin. Vastapäiseltä huoltsikalta ei saanut apuja, ja kaverit olivat kaikki jotenkin varattuja. Kokeilin startata vartin päästä, ja pääsimmepä liikkeelle. Ajettiin suoraan akkukauppaan, ja kuvittelin saavani itse vaihdettua uuden akun. Kissanvilloja. Vanha oli niin tiukassa, että irroittamatta jäi.

Siinä aikaa vierähti kuitenkin. Maata tuli käännettuä vielä neljännes kuutio, ja huomenna pitää yrittää painaa lisää, sillä torstain jyrsinnän jälkeen se on siinä. Ja istutus alkaa jee. Tänään tosin kaivoin kaksi viinimarjapensasta maahan, saunanlämmityksen aikana. Kyllä tuntui sauna enemmän kuin ansaitulta!

Jopa viimein aukesi tämäkin viljelykausi. Lauantai meni vanhoja palstoja tyhjätessä so. monivuotisia yrttejä ylöskaivaessa sekä pähkäillessä, mitä ottaa, mitä jättää. Usea tunti auringonporotuksessa... Auto täynnään kotiin ajo, ja järkyttävän aikaisin nukkumaan.

Sunnuntaina ei sitten nukuttanutkaan määräänsä kauempaa, vaan virkkuna herääminen kävi jo seiskalta. Siihen aikaan ei vielä aurinko lämmittänyt aamukahvipaikkaa, vaan aamiaisen sai syödä sovinnolla sisällä - lauantain ilmais-Hesarin kera. Nam.

Päivällä sain apuja uuden kasvimaan kääntöön, ja apu olikin tarpeen, sillä maa oli täysin neitseellinen ja peruskasvuston peittämä. Itse maaperä näyttäisi olevan savea, joten pitänee koettaa ilmata sitä vaikka multaa lisäämällä. Hiekkakin voisi pienessä määrin olla paikallaan? Ei järin suuri ala entiseen verrattuna; kuitenkin usean tunnin duuni vaikka meitä olikin kaksi ahkeroimassa.

Huomenna multakauppaan, ehkä myös vanhan palstan kautta loput kamat hakemassa.

... toista viikkoahan piditkin lomaa. Mikä sai palaamaan? Kokeilenpa häätää sinut lopettamalla vuoden alusta aloittamani kolesterolilääkkeiden käytön, jos siinä olisi syy päässäni viihtymiseesi? Yksi kymmenestätuhannesta lääkkeen käyttäjästä on kotipaikkasi...

Auts sentään. Ei millään jaksa ajatella samaa rumbaa jokapäiväisenä ilona. Mättää, ja se tuo tullessaan yleisen ketutuksen. Aamulla töihin ajaessa päässä vilisi ihmisten tekoja, sanomisia yms. jotka aiheuttivat (turhanpäiväisen) ketutusfiiliksen. Ei ole arkiminua lainkaan.

Monet sairaudet muuttavat ihmisen persoonallisuutta, ja se on ajatuksena tosi pelottava. En halua tulla kielteisesti ajattelevaksi ja vain ikäviä puhuvaksi tyypiksi. Toivottavasti kukaan ei kommentoi tähän, että sinähän jo olet sellainen...

... ja tiskit tiskattu, melkein tuntihan siinä meni. Kaikki kolme poitsua ehtivät viivähtää parituntisen, jona aikana syötiin hyvin. Oli kiva nähdä kaikki yhtäaikaa, ja taisivat viihtyä keskenäänkin. Osin tapaaminen järjestyi niin hienosti sen vuoksi, että esikoinen hankki alkuvuodesta auton, jolla kuskasi koko köörin tänne.

Loppuilta on huomiseen ja työviikkoon valmistautumista. Eipä taida viitsiä kaivaa neulettakaan esille, ehtiihän sitä työtauoilla työstää pari puikollista. Telkusta tulee pelkkää höpöä, joten taisi tulla aikainen nukkumaanmeno.

Harmaankalseaa koko viikonloppu, sää nimittäin. Eiliseksi suunniteltu palstalla käynti meni puihin kylmyyden vuoksi, joten pitänee piipahtaa siellä viikolla. Lapiota nimittäin tarvitsisi uuden maan kääntöön.

... ei viikonlopussa sinällään mitään merkillistä, pelkkä viikonloppu on se juttu. Ajatus iskee tajuntaan työpäivän viimeisen tunnin lopulla, ja sen tajuaa vasta kotimatkalla: vasta monen päivän jälkeen takaisin (ei niitä ole kuin kaksi kokonaista päivää)!

Sinänsä onnetonta, ettei ole yksin tässä sopassa, kaikki työkaverit lilluvat samassa liemessä. Kun edes saisi palkanlisää tästä rääkistä, vaan ei. Työtämmehän tämä vain on, kuten esinaiseni ystävällisen päättäväisesti ilmaisi kun puolileikillään mainitsin raskaan työn lisästä.

Niin tai näin. Ihanata on viikonloppu. Lauantaina vanhuksien tykö, ja sunnuntaina omat tenavat tulevat tämän vanhuksen tykö. Risaista, mutta ehkä sen kestää. Varsinkin, kun omien lasten tulon varmuus on aina yhtä epävarmaa.

... ja mäntiltä tuntuu. Aattoilta meni ikkunarempan jälkiä laitellen. Siistiä oli, sillä paappa oli lakaissut lattiat tosi tarkkaan; kuitenkin pyyhintää ja kamojen roudausta takaisin riitti koko illaksi. Ikään kuin eivät viikon työpaineet olisi väsyttäneet riittävästi, nyt simahdin totaalisesti.

Lisäksi perinteinen vappumasennus... (sama kuin juhannus- ja uusivuosimasis). Mielentila liittyy ihmisiin, tai lähinnä niiden puuttumiseen. Tänä aamuna siivouksen jatkuessa, tuli pohdittua asiaa oikein perusteellisesti. Voiko olla niin, että allekirjoittanut olisi niin kurja tyyppi, että kukaan ei pärjää meikän kanssa määräänsä kauempaa?

Pitkän avio- ja nelivuotisen avoliiton lisäksi lyhyitä ja irtosellaisia on näihin vuosikymmeniin mahtunut. Ei kai ole tarkoitus, että osa ihmiskunnasta on tarkoitettu ns. viihdyttäjän rooliin? Jos näin on, kieltäydyn kyllä kunniasta ja vetäydyn luostariin. Näitä pähkäilin, enkä tullut yhtään viisaammaksi.