Ja, taas ihana viikonloppu!

... ei viikonlopussa sinällään mitään merkillistä, pelkkä viikonloppu on se juttu. Ajatus iskee tajuntaan työpäivän viimeisen tunnin lopulla, ja sen tajuaa vasta kotimatkalla: vasta monen päivän jälkeen takaisin (ei niitä ole kuin kaksi kokonaista päivää)!

Sinänsä onnetonta, ettei ole yksin tässä sopassa, kaikki työkaverit lilluvat samassa liemessä. Kun edes saisi palkanlisää tästä rääkistä, vaan ei. Työtämmehän tämä vain on, kuten esinaiseni ystävällisen päättäväisesti ilmaisi kun puolileikillään mainitsin raskaan työn lisästä.

Niin tai näin. Ihanata on viikonloppu. Lauantaina vanhuksien tykö, ja sunnuntaina omat tenavat tulevat tämän vanhuksen tykö. Risaista, mutta ehkä sen kestää. Varsinkin, kun omien lasten tulon varmuus on aina yhtä epävarmaa.