Epätodellista

... on mennyt edellisestä merkinnästä. Tämä ei suinkaan tarkoita etten olisi ollut koneella tai käynyt tsekkaamassa blogeja... Ei vain ole ollut jaksoa kirjoittaa itse. Itsellenihän näitä kirjoittelen, jotta sitten kun pää ei enää pelaa, on jotain mistä ottaa kiinni.

Leikki sikseen. On oikeasti immeisiä, joilla on muistiongelmia, enkä ainakaan vielä kuulu tähän ryhmään. Joskus vain on enempi kirjoittamismieliala kuin joskus toisella kerralla. Asioista viis. Viikko on vierähtänyt sillä viisiin salakavalasti; paljon on tapahtunut ja kuitenkaan ei mitään. Tuttua varmaan monille?

"Jos joskus edes jotain mutku koskaan ei mitään ni ainavaan..." luki yhteiskoulumme tyttöjen vessan seinässä. Vähän samat on fiilikset tällä hetkellä. Tavallaan koko ajan 'ainavaan' ja kuitenkaan 'ei mitään'.

... eli perjantaina en avannut konetta kotiin tultuani lainkaan, eilen vasta ip ja tänäänkin olen puuhastellut tähän asti kaikkea muuta. Mikä tarkoittaa, että moni 'rästiin' jäänyt askare on tullut hoidettua. Nyt avasin laitteen lähinnä sähköpostien tarkistusta sekä telkkariohjelman lukua varten.

Päivä on ollut sään puolesta mitä upein, enkä kuitenkaan ole käynytkään ulkona. Sitä ei vain jaksa/viitsi/huvita pukea päälleen, kotiromppeet ovat paljon mukavammat... Raitista ilmaa on toki tullut tuuletuksen kautta. Ikkunat jäivät yhä pesemättä; nyt jo alkaa näkyä niihin kertynyt harmaus ja pöly.

Ihmiset ovat antaneet olla täysin rauhassa; puhelin ei ole soinut eikä muitakaan yhteydenottoja ole ilmaantunut. Puolitoista vuotta täällä asuneena minulla ei ole vieläkään jokapäivän juttukaveria. Muutoinkin, en ole päässyt tutustumaan oman ikäisiini paikallisiin, liikkunen sen verran eri piireissä kuin he? Joka ikinen tuttavuus on nimittäin itseäni vanhempi...

... viikko alkoi jälleen niin kiireisissä merkeissä, että väsähdin. Kotiin tultuani tein kaikkea mahdollista muuta (myös nukuin vartin) ennen kuin avasin koneen puoli ysiltä. Eikä tullut edes vieroitusoireita. Koetan vähentää tietsikkariippuvaisuuttani, ja ehkä lopettamaan kokonaan työpäivän jälkeisen käytön.

Sehän ei tule onnistumaan; on niin monenlaista puuhaa, joka on tehtävä nimenomaan vapaa-ajalla. Tyydyn parin tunnin vähennykseenkin. Ehkä sitten jää taas aikaa kutomiselle ja kämpän rempalle. Eilisen jälkeen oli tullut taas hyvännäköisiä ja -kokoisia rakennuslevyjä liiketilan purkurempasta tuohon pihamaalle. En jaksanut mennä tsekkaamaan.

Josko vielä huomenna siinä olisivat. Lankomieheltä jo tiedustin neuvoa-antavaa, lähinnä käytännön toteuttamiseen liittyvää tietoa. Jos vain ehtisivät joskus täällä poiketa, niin saisin tehtyä neuvojensa mukaiset luonnokset isännöitsijälle.

... ja hengissä vieläkin. Enpä muista ihan äkkiä näin rankkaa viikon mittaa. Lauantaina alkanut unettomuus on jatkunut tähän asti; toivottavasti tuleva viikonloppu korjaa tilanteen ja voin nukkua kuten ennenkin. Naama ja silmät ovat turvonneet kuin pitkän deekiksen jälkeen.

Tänään en mene mihinkään; ruokin juuri poikaseni, nyt on koneellinen pyörimässä ja jos vielä saunan lämmittäisin... siinäpä viikonlopun aluksi. Huomenna puoliltapäivin tapahtumapäiville 'duuniin', siellä mennee nelisen tuntia. Itse tekemämme elokuvat saavat silloin ensiesityksensä. Olen aika tyytyväinen omaani, jonka tein alusta alkaen uusiksi.

Loppuviikonloppu onkin ohjelmaton; tuntuu hyvältä ajatella niin. Kämpällä pitäisi tehdä vähän raivaustyötä, sillä paikat ovat rempahtaneet muutaman viikon aikana. Hain eilen kierrätysmatskua (kakkoskakkosia) liikehuoneiston remppapurettua tilojaan. Jos tänä keväänä/kesänä saisin aikaan pikkuruisen tuulikaapin eteiseeni...

Miten tuntuikaan, että tänään koko talven kestänyt paine, stressi, väsymys, pätkähtivät kerralla päälle? Menin töissä aivan lukkoon, ja vaikka niukin naukin selvisin päivästä eivätkä asiakkaat luultavasti joutuneet siitä kärsimään, fiilis oli sitä lajia ettei enää kiitos.

Psyken luona käytyä helpotti vähän. Kotiin tultua sain pitkästä aikaa nukuttua toista tuntia sohvalla; pari viikkoa on mennyt etteivät nokoset ole luonnistaneet. Myös aamuyöstä heräämiset ovat väsyttäneet. Jos on oppinut nukkumaan 8-10h/vrk, ei 5-7h riitä millään.

Jossain komppi soi... on soinut jo usean tunnin ajan. Olen menossa nukkumaan, ja arvaanpa että tulpat on pistettävä korviin. Jos huomenna on sama meininki, pitänee jälleen kerran mennä tsekkaamaan äänen alkulähde ja antaa hieman noottia.

... tämäkin päivä, vaikka en kymppiä antaisikaan. Aamusta sai nukkua puoli tuntia normia kauemmin, sillä oli lehden taittopäivä. Menin sinne toki kasin jälkeen, joten pääsin vähän tsekkailemaan etuajassa. Kymmeneltä piti olla ansiossa, joten vähän jäi vajaaksi. Ilmoitukset olivat kaikki tallessa ja mahtuivatkin lehteen... Otin nimmarini pois yhdestä artikkelista, sillä sitä oli sorkittu enkä tykännyt.

Voipi olla, että toimittajan urani tyssäsi tähän, sillä ihan kaikkeen en myönny, mitä kirjoittamiseen tulee. Asiavirheiden korjaus on ok, tottakai, muu on sitten muuta. No, eipä siinä maailma kaadu vaikka homma jäisikin; panokseni on ollut kuitenkin niin vähäinen, että pärjäävät ilman sitäkin.

Töissä oli viikon hektisin päivä, sillä uutta ohjelmaa ajetaan sisään ja meillä on ylimenovaiheessa about kolminkertainen työ. Olinkin tyytyväinen, että pääsin suoraan kotiin, ilman kokouksia tai tapaamisia. Ilta on mennyt videoklippejä konvertoiden, sillä koetan epätoivoisesti päästä niitä vielä muokkaamaan ennen lauantaita...

... eli talviriehapäivää on tullut vietettyä - joskin toimijapäässä. Porukkaa oli kuulemma enemmän kuin useaan vuoteen aiemmin. Myös meidän ständillä pysähdyttiin ahkerasti, vaikka tarjosimme lähinnä tietoa seurastamme sekä tietenkin myyntiin kaupunginosayhdistyksen kirjaamme.

Ehdin jo tänään viedä valokuvat kotisivuille; ei niitä monta ollut, sillä sisähommat pitivät puuhassa. Kaikkineen ihan mielenkiintoinen häppeninki, ja ihmisten kanssa oli kiva jutskata vaikkei heitä entuudestaan tuntenutkaan.

Loppuilta on mennyt pojan pyykkejä pestessä ja Pohjanmaalle Skypetellen. Nyt taitaa alakerran kapakassa olla karaokeaika; kuulostaa ihan joltain Finlandersien kappaleelta...? Vähän kauhistutti, kun puoliltapäivin lähdin liikkeelle ja kapakin ovesta pullahti tuttu naisihminen - ihan pöllyssä. Olenko ylimoralisti tai en, ainakin se tuntui tosi pahalta.