Epätodellista

... kahdentoista tunnin kuluttua salitreeni on loppupuolellaan, ja siitä alkaa orientoituminen jälleen yhdeen v-mäiseen työviikkoon. Eilen laitoin yhden epätoivoisen työhaun menemään. Epätoivoisen sikäli, että vaikka työ sinänsä voisi olla ihan ok, palkka tuskin lähellekään sitä mitä nyt.

Ja palkan perässä on nyt valitettavasti mentävä, sillä tontin ostaminen ei vielä ole sama kuin talon rakentaminen. Laitoinpa haun ihan kurillani ja mielenrauhani vuoksi. Ainakin voin sanoa edes yrittäväni. Työhaut yksinkertaistuvat tämän jälkeen, sillä hakukriteerit voi rajoittaa tyyliin 3vrk:n aikana ilmoitetut. Selailtavan määrä vähenee.

No. Kyllä töissä jaksaa käydä kun ei muuta vaihtoehtoa ole. Kolmen viikon päästä alkavaa kesälomaa (valitettavasti vain 2 vk) odottaa kuin ihmettäkummaa. Ja loma-ajaksi suunnittelemiani kivoja menoja.

Notta kyllä tämä tästä.

Heräsin poikkeuksellisen myöhään eli puoli yksitoista. Pitkät unet aiheutuivat parin viikon työrääkin lisäksi aamuyölle jatkuneesta chattailusta, jota ei väsymyksestä huolimatta malttanut lopettaa. Nukkumista voi onneksi jatkaa kolmen vuorokauden ajan miten huvittaa.

Nyt ei kuitenkaan huvita, sillä olo on virkku. Olen nuorimmaisen catsitterinä hänen lomansa aikana, ja pesti päättynee lauantaina. Katti onneksi tulee ja menee kohtuullisen säännöllisesti, joten ongelmia ei ole muodostunut.

Pähkäilen tässä kotiin lähtöä ja sitä ennen kuntosalilla käyntiä. Viikolla päivitetyt ohjelmat vaikuttavat tosi toimivilta, ja harrasteinnostus lisääntyi huomattavasti. Ehkä tässä vielä pääsee omiin mittoihinsa.

... tätä väsymystä. Ei kylläkään liity varhaiseen kellonaikaan. Tuntuu, että jopa naama on turvoksissa, vaikka nukkutunteja kertyi peräti yli seitsemän. Osittain liittynee viime viikonlopun valvomiseen (ei biletystä kylläkään) ja osin tähän catsitteri-hommaan.

Tämä viikko nimittäin menee juniorin kattia hoivaillen. Ruokintaa yms. Ei välttämättä tarvitsisi yöpyä, mutta laskin, että katti ei ole välttämättä sopuisasti paikalla kun minä niin haluan, joten on yksinkertaisempaa jäädä tänne yöksi. Yliherkkyys on kyllä selkeästi läsnä.

Ja kolmantena tietysti työväsymys, joka on väsymyksistä problemaattisin. Reilu kolme viikkoa kahden viikon kesälomaan, joka on osin buukattu melkein täyteen. Jo tuumailin, josko juhannusviikonloppuna jaksaisi edes vilkaista työtarjontaa.

Ja päivät kuin unta vain... kohta on jälleen viikonloppu, juuri kun edellisestä on toipunut. Edellisestä huilista nimittäin, ei siinä muuta toipumista ollut. Työtunnit kuluvat niin älyttömän sukkelaan, ettei sitä tajuakaan.Tauonpaikat ovat käteviä katkoja, sillä kohta töihintulokahvin jälkeen on jo ap-kahvi, eikä ole kuin huraus kun lounastetaan.

Koko ajan pakerretaan kukin omien juttujensa parissa, välillä sadatteluja ilmaan heitellen tai muita kommentteja. Avokonttorissa on puolensa - myös ne ikävät. Toisinaan pyrähtää iso jengi tiloissa, ja voi herranjee sitä kaakatusta ja kalkatusta. Ihan kuin eivät tajuisi että jotkut työskentelevät puhelimissa!

No, tästä syystä kartoitettiin tuplaluurien tarvetta. Minä poikkesin ruodusta, ja kysyin josko saisin vain yhden korvallisen. Kaikenmaailman pannat puristavat ohimoita niin, että luulenpa niissä olevan jo painaumien. Sellainen handsfree olisi kätevä. Ei suoraan luvattu...

... tulisi vain lämmin! Sade teki toki hyvää, ja sitä oli odotettukin sillä savinen maa alkoi olla aika onnettoman näköinen ja vesitynnyri tyhjä. Nyt näyttää ihan toiselta: kasvit ovat vironneet ja viruneet muutaman sentin viikonlopun aikana.

Lauantai kului ensin siivotessa ja sitten saunoessa, sillä perjantai-ilta meni viikosta toipumiseen. Saunasta tultua oli aika lähteä stadiin Helsinki-päiville eli Espalle ja sitten Kaisafestille. Molemmat olivat pienoinen pettymys: Espan käsintekijät kovin vaatimattomia ja konsertti aikansa eläneen kuuloista.

Palasin tänään puolilta päivin, sillä pääsin yöpymään systerin tykö, mikä mahdollisti ylipäätään Hesanreissuni. Se on tätä, kun asuu maalla. Hienoa, että on sukulaisia, jotka huolivat yhden yön vieraakseen. Kovin usein en usko joutuvani yösijaa pyytämään...

... ja viikonloppu myös. Pientä viilaamista sisällä ja ulkona, ei mainittavaa muutosta missään. Kasvimaata saa kastella melko ahkerasti, sillä savimaa kuivaa pinnasta tosi äkkiä, ja pinnan alta ei ole tietoa. Aika kivasti näyttäisi orastavan: sipulit ovat jo pitkällä varrella, salaatit muutaman sentin taimella samoin tilli ja persilja. Härkäpavut vähän huolettavat...

Myös kukat näyttävät entisiltä. Maaperä on niin järjettömän köyhää, että mikään lisäravinne ei näytä niille riittävän. No, eihän tämä ole viimeinen paikka, sillä tonttiasia selvinnee ensi/seuraavalla viikolla. Jos ratkeaa onnellisesti, vien sinne jo valmiiksi joitain monivuotisia - suojaisaan paikkaan toki.

Kohtapuoliin ponkaisen liikkeelle: on sovittuna kuusenkerkkäreissu. Metsänomistajan rouvan kanssa, joten lupa-asia on ok. Huomenna sokerikauppaan ja sitten keittelemään yhdenlaista "korpikuusenkyyneltä", joka on varmaan paljon maittavampaa kuin mitä termillä yleensä ymmärretään.