Epätodellista

... la vai su. Onneksi on kaksi vaihtoehtoa :) Jospa seuraisi säätilannetta ja menisi pihahommiin nätillä säällä ja okt-messuille sitten toisena? Printtasin talon kuvat tänään, josko niille olisi käyttöä. Olispa jännä, jos projekti nytkähtäisi liikkeelle. Se kyllä melkein vaatisi ulkopuolista tönäisyä...

No, joka tapauksessa menen kun kerran kiinnostaa. Tarjolla on paljon mielenkiintoista ja havainnoivaa tietoa, sekä varmaan myös ideoita monelta rakentamisen alueelta. Olen useinkin käynyt rakentamisen messuilla yksikseni, mutta nyt olisi kiva kun olisi joku, itselle erityisen tärkeä ihminen mukana. Tilanne on jotenkin erilainen aiempiin verrattuna, kun on tontti olemassa ja suunnitelmatkin jossain vaiheessa...

Se on mentävä vain yksin - vaikka itsekseenhän ei siellä tarvitse olla. Messuvierailla on vain jokaisella omat intressinsä ja omat projektinsa, joten sikäli... Ikuisuuskysymys tämä.

Kaikkea ei voi saada, saa nähdä jos edes talon saisi tehtyä...

... eli kävi kuten uumoilin. Harkinnassa oli eilen, tehdäkö rästiin jääneet kotihommat vai painuako kamera kaulalla maisemiin. Riskistä huolimatta valitsin ensimmäisen vaihtoehdon. Toistaiseksi harmaapilvinen sää ei houkuta lähtemään liikkeelle, joten luvassa kalsaripäivä?

Toki pilvisenäkin päivänä voi saada hyviä otoksia, tuurilla. Kontrastien tai varjojen puuttuminen on kuitenkin sen verran häiritsevä tekijä, että vaikuttaa motivaatioon. Tuleepa niitä uusia aurinkoisia, tai muuten kirkkaita päiviä vielä, joten eipä heitetä kirvestä kaivoon.

Aamuyöstä eli ennen viittä heräsin kummalliseen tunteeseen. Kunnolla herättyäni tajusin sen olevan mökkeröiseeni kantautuvan kompin jumpsutusta. Käväisin ulko-ovella, ja nyt kuului jo musiikkiakin. Hiukan epäröin, ja sitten uteliaisuus sai voiton. Hissuttelin postilaatikoille sadan metrin päähän (samalla sain aamulehden völjyyn), ja koetin paikantaa mölyn aiheuttajan. Todennäköinen "syyllinen" oli läheinen okt, jossa oli ainakin kirkkaat valaistukset, ja musiikki kantautui vain hetkittäin, ehkä silloin kun ovesta kuljettiin?

Onneksi uni palasi kehiin, ja heräsin vasta kymmeneltä aamukahveille, tuoreen lehdykän kera.

…ulkona on pimeys, sisällä kohtuullisen lämmin (fleeceä yllä ja villasukat jalassa), myös näppis lämmittää... Miksi ajatus liikahtelee levottomasti; sen sijaan että nauttisi tästä omasta hyvästä olostaan, se pyörähtää asunnottomien, kojuissa asuvien tai rappukäytäviin vetäytyvien sielujen pään liikkeisiin.

Koska kuitenkaan en tee elettäkään auttaakseni noita poloisia, on järjetöntä että moiset ajatukset edes tulevat mieleen? Omaa etevyyttään ei tässä nyt lämmitellä tai nautita elämisestään ja hengissä olemisestaan. Pyörä vain on pyörähtänyt näin, että minulla on tämä, jollakulla jotain muuta - tai sitten ei.

No, ikäneitoni sai kuitenkin talvitöppöset alleen tänään, ja itse kävin kohtuullisissa passikuvissa sekä jättämässä uusinta-anomuksen, onhan muutaman viikon kuluttua vkl-reissu. Asiat hoituivat uskomattoman hienosti: passikuvissa (tosiaan kohtalaisen ok:t) viisi minuttia, ja lupatoimistossa toiset viisi. Nykypäivänä tällaista osaa arvostaa, todella!

Levylautasella soi Ennio Morriconea... kaunista...

... illan pimettyä, kynttilöitä siellä täällä, radio hiljaisella musiikilla? Onhan tämä toki luksusta josta pitääkin iloita; jos mökkeröiseni olisi hatara ja vetoinen, sähköt aggregaatin varassa ja itsellä vaikka flunssatauti, tilanne olisi aivan toinen.Viileätähän täällä kyllä on - villaa on yllä varpaista korvannipukoihin - mutta muuten niin nautittavaa.

Viikonlopuksi on tiedossa ulkoaktiviteetteja kuten pottujen nostoa ja lehtien haravointia talven kompostointitarpeisiin. Kun vain sielu sietäisi lähteä tärisemään vilusta... Kylmään tuuleen kun ei ole mitään vastatoimenpidettä. Se tuulee päin näköä kuten tahtoo. Illaksi saunaan lämmittelemään...

Viikko oli rankahko; ei pahin mahdollinen mutta on niitä helpompiakin ollut. Vähän jännittää kuinka monta meitä on maanantaina paikalla, sillä tänään kaksi alkoi köhiä ja niiskuttaa kuten flunssan edellä... Turha pohtia etukäteen, tai murehtimista tulee moninkerroin...

Paluu työarkeen alkoi, jo yksi päivä takana. Ei pahin päivä, ei myöskään helpon keveä. Onneksi sähköpostit oli tullut purettua, ja nyt oli edessä enää tärkeisiin lajiteltujen tarkempi syyni. Riittipä niitäkin, sillä osa on tulevan ohjeistusta, osa kohdistuu esim. tähän viikkoon ja siksi on kaikki huolella luettava.

Kotona ei enää mitään jaksanutkaan. Loman aikaisien kolmen paikallislehden pikainen selailu, pyykkien latominen kaappiin ja loppuilta koneella puolinukuksissa, välillä puikotellen. Siinä kaikki.

Hyvä sentään, ettei viikolle ole mitään ohjelmoituna. Hiukan raksuttaa passin hakeminen, sillä kuukauden kuluttua se olisi tarpeen. Ehtineekö vielä, kuvat ja kaikki...

Vincent Thomas - Heureka
http://youtu.be/kRtgPIroJxA

Ajokilometrejä kertyi nafti 2000, ja ikäneitoni kuljetti meitä niin auliin huolehtivaisesti, että sitä oli ilo seurata. Oulangasta nähtiin vain pikkuinen osa, sillä suunnitelmiin tuli muutos heti ekana patikkapäivänä. Matkakaverilta hajosivat jalkineet, ja sen seurauksena jalka, joten kierrosta lyhennettiin suosiolla. Ehkä hyvä näin, sillä jo tämä taivallus aiheutti kohtalaisen makeat tuntemukset lihaksiin :)

Laavulla oli kuitenkin kiva yöpyä, ja makuupussi oli ihan riittävä vaikka asteet putosivat lähelle nollaa. Jalkoja kyllä kylmäsi... Puita riitti, ja varattiinkin niitä melkoinen keko yön ajaksi poltettavaksi. Onneksi minä sain levätä koko yön...

Matkasimme Oulangasta Kainuuseen, jossa mökiltä käsin kiersimme parina päivänä kuvauskohteita. Taisin saada yhden varsin mielenkiintoisen projektin, johon tulevan talven mittaan varmaan palataan. Projekti on eräänlainen jatkumo opinnäytetyöni taustatutkimukseen v 1998-2000. Kiinnostaa kovin.

Yhdellä ajamisella sitten takaisin etelään...