Epätodellista

... erikoista. Viikonloppu mennyt ensin lauantaina mökkeröisen tiimoilla puuhastellen; vintiltä löytyi pari lisämattoa, ikkunat tuli pestyä ja pari lehtikasaa muodostui pihalle. Illanpuolesta kassin pakkaus ja keula kohti naapurikuntaa. Tanssikeikka jäi vain pariin tuntiin, sillä molemmat oltiin hiukan vaivaisia eikä riehakas liikuntamuoto oikein iskenyt.

Nukkumaanmeno siirtyi kuitenkin sunnuntain puolelle klo yhteen, ja vähänpä jännitti miten unentulon käy. Ja kas: sain ennätyshyvät unet sekä laadultaan että määrältään.Kasin jälkeen eka heräys ja alkuaamiainen. Puolilta päivän toinen heräys ja varsinainen aamiainen. Yhteenlaskien unitunteja tuli about 8h? Niinpä olo on ollut virkeän hyväntuulinen koko päivän.

Laiteltiin viiden litran kattilallinen Oikeaa Lihakeittoa ja pannaria - itse lähinnä ohjeistin ja tein ns. apuhommia ystäväni toimiessa kokkiharjoittelijana. Ja, kuten aina, keitosta tuli syötävän hyvää! Tutustuin myös muutamaan hänen melkeinsukulaiseensa, ja siinä vaiheessa kello oli (talviajasta huolimatta) niin paljon, että sovittiin minun jäävän toiseksikin yöksi tänne. Koiruus lenkitettiin, ja sain selkäni kipeäksi... Josta muistui mieleen että selkätreenit olivat vielä tekemättä. Viikonlopun saldo: hyvää seuraa, mukavaa liikuntaa ja paljon unta!

Kohta voi sanoa, että neljä päivää ok. Yhtäjaksoinen istuminen tekee tietty tiukkaa, Humantoolista huolimatta. Se onkin välillä siirrettävä sivuun ja istuttava normituolissa. Varmaan ihan hyvä keksintö, mutta enpä haluaisi sitä kaikissa tilanteissa (kokouksissa tms) käyttää. Tiedä sitten, onko siitä omalle selälle avuksi, kun ei säryn syytä kyettykään selvittämään.

Kymmeneksi meneminen on ihan mielekäs ratkaisu, samoin kolmelta lähtö. Eikä haittaa, vaikka tauotus väheni puoleen tuntiin per päivä, sillä hyvin riittää sekin. Ehtii jopa muutaman puikollisen neuloa. Jos pari viikkoa menisi näin ja sitten pyytäisi joko tehtävien vaikeuttamista tai työajan pidentämistä. Tämän viikon olen saanut tehdä taustahommia, joita olen edellisen kerran tehnyt joskus keväällä, ja olivatkin hiukka hakusessa.

Peljättää miltä tilinauha näyttää. Ennen kuin Kela on tehnyt päätöksensä ja toivon mukaan alkaa tukea näitä viikkoja, saattaa talouteni olla puilla paljailla. Huoh. Toivottavasti ystävällä menee paremmin; hänellä on kotipuolen ongelmia remppansa lisäksi. Ei ole kylläkään viestinyt tänään, enkä itse ole tohtinut ottaa yhteyttä - vielä. Huolettaa, vaikka ei tiedä pitäisikö huolettaa. Kai ihminen aina on jostain huolissaan...

... että mitäs kummallista siinä on? No kun saattaa olla reilu neljä viikkoa kun olen viimeksi siellä kääntynyt. Melkein mielellään sinne jo lähteekin, varsinkin jos päästään sopimukseen mitä (kevennettyä) teen ja millaisella (lyhennetyllä) aikataulutuksella. Aika huisia. Äiti tokaisi joskus heinäkuussa ystävällisesti, että miten ne tuollaista pitää edes töissä (tarkoittaen mun runsasta saikulla oloani). Olisipa ollut kuuntelemassa kun tt-lääkäri ja osastomme esinainen keskustelivat puhelimessa...

Itsekin olin huuli pyöreänä että näinkö työntekijöiden asioita ihan oikeasti nykyään hoidetaan? Sovitellaan työpäivän pituutta, ja ettei vaan rasiteta liian ankaralla työllä. Ja vielä järkätään palaveri meikän työasioista (tt-lääkäri, hr-päällikkö, osaston vastaava ja mie). Mikäli tämä näin juohevasti etenee, mielipiteeni nykyisestä työnantajastani ja sen erinomaisuudesta vahvistuu potenssiin kymmenen. No, huomenna kello kymmeneksi enivei.

Kohta alan tsekata mitä tarjottavaa Kelalla olisi kunnon, tai lähinnä selkäkivun ja siihen liittyvän unettomuuden petraamiseksi. Rahaa ei olisi paljoa käytettävissä, mut onneksi on vielä kaksi kesälomaviikkoa käyttämättä. Huvitti tt-lääkärin kommentti ulkonäköni kohenemisesta... nimittäin nassu oli erittäin pöhöttynyt huonoista yöunista johtuen, mut silmissä, mitä niitä nyt turvonneiden luomien alta näkyi, oli jo ilmettä :)

Taitaa elämä voittaa, mitä en toki ole epäillytkään!

_________________________
I added cool smileys to this message... if you don't see them go to: http://e.exps.me

... diagnoosi? Ensin heti aamutuimaan sain ahaa-elämyksen; munako vai kana oli ensin? Onko selkäkipuni syy vai seuraus väsyyn -> valvomiseen? Tämänpäiväinen keskustelu asiantuntijan kanssa päättyi siihen, ettei allekirjoittaneen pitkällinen unettomuus olisikaan työuupumusta? Jos näin, on uupumisen taustalla muut päänsisäiset, purkamattomat asiat, tahi sitten selkäkipu. Jonka aiheuttajaa pyydän vielä tutkailemaan mikäli mahdollista.

Muttamutta, oli kuin olisi saanut vapauttavan tuomion. Jo viimeöinen 13h nukkuminen, toki tabuilla, oli juhlavaa. Edellinen yö ystäväni luona meni valvoen, sillä "talo elää tavallaan" ja korvatulpat olivat kotona :)

Sunnuntaina putsasin julkisivun räystäskourut, eilen haravoin etupihan ja jos tarkenisi (on hiivatin kylmä ja navakka tuuli!) tyhjäisin tänään metsänpuoleisen kourun. Ja illalla taas seiskalta nukkumaan - sen 13h yöunen uusimiseksi. Pakko mennä jonkin aikaa näillä eväillä...

... olla lauantaina kotona - yksin. Yhtäjaksoiset puoli vuotta olen ollut lauantaisin ystäväni kanssa - tähän aikaan joko lavatansseissa tai jommassa kummassa taloudessa muissa merkeissä. Hetki sitten tulin saunasta - vähän hämilläni istuin yksin lauteilla. Hänellä on rempassaan niin paljon tekemistä (eikä huoli apuani) ennen oikeiden pakkasien tuloa, että siinä syy tämänkertaiseen yksinäisyyteeni.

Toivottavasti. Nyt olen oikein pohtinut tilannetta eli miksi tämä olisi niin outoa, kummallista ja ei-toivottavaa. Emme ole mitään lupailleet tai keskustelleet tilanteesta missä ollaan ja minne ollaan menossa. Minä pidän hänestä jollain tavoin ja enemmän kuin vain tuttavasta. Hänen tuntemuksistaan ei edelleenkään ole havaintoa, sillä kuten monet, hän ilmaisee tällaiset tunteensa teoilla. Omien sanojensa mukaan. Pussataan, halataan, hipaistaan, tehdään monenlaista yhdessä.

Tämän teorian mukaan hän voi näyttää ei-tykkäämisensäkin teoilla: olemalla tulematta, "unohtamalla" tekstata yms. Siksi olo on nyt hiukan epävarma. Tämän henkilön jääminen pois elämästäni olisi valtavan iso menetys (nyyhkäisee täällä hän). Monenlainen ajankuluke muuttuisi tai jäisi kokonaan pois. Ihminen on outo otus kerta kaikkiaan... luulisi että useat epäonnistumiset pistäisivät olemaan vain itsekseen, mutta ei... Ei siihen totu.

... näen sen vasemman olkani puoleisesta ikkunasta, ohuen pilviharson takaa kumottavana mollukkana. Illaksi ehti vielä kirkastua, ja hiukan siinä mielikin koheni samalla. Talikkoni näyttää jääneen pellonlaitaan pystyyn - huomenna siirrän sen muiden työkalujen joukkoon, ja unohdan samalla kasvimaan kääntämisen tältä syksyltä.

Aamupäivästä liikkeelle, ja ensimmäinen pysähdys äidin luona. Hän klenkkasi keppien kanssa viimeviikkoisen jalkaoperaationsa vuoksi. Pidettiin tunnin mittainen nettiin perehtymisen sessio, sillä surffailu oli päässyt häneltä täysin unohtumaan. Ikäihminen. Joku operaattorimyyjä oli ilmeisesti päässyt yllättämään hänet, sillä otin mukaani yhdet ylimääräiset sopparit+sim-kortit+mokkulan, joita hän kivenkovaan väitti ei-tilanneensa. Huoh. Hiukan huonoja kokemuksia tällaisen parivuotisen sopparin perumisyrityksestä :(

Sieltä jatkoin (selkä)neuloihin, ja palasin kotimökin rauhaan. Huomenna jälleen neuloihin, ja sitten hairaannuin itsekin: iltapäivällä edessä yhden rivarin yksityisnäyttö - vaikka tiedän etten tule ko. huoneistoa lunastamaan. On niin kaukanakin, kahden kunnan päässä. Samalla reissulla käyn ystäväni luona noutamassa muutaman tarvikkeen, joten ei ihan turhaan ajettu matka.

Yö meni muutamalla lyhyellä valvomisella, selkää on juilinut.

_________________________
I added cool smileys to this message... if you don't see them go to: http://e.exps.me

... ja ikkunasta näkyvä omenapuutarha on hätää kärsimässä, kun myrskytuuli riepottaa oksia sekä vähäisiä lehtiä miten tykkää. Sadetta on tuupannut aamusta asti, ja olipa viheliäinen olo kun oli käytävä ulkoilmassa. Nyt loppuilta sisällä kynttilöiden hohteessa, villasukat jalassa ja fleeceä yllä. Sisälämpötila reilu plus 20, kyllähän tässä pärjää kivasti. Viime vkl lisäsin fyllit venttiileihin, yksi enää laittamatta.

Nappien vaihto toimii. Uni on säännöllisen pinnallista, mutta sitä saa lähes riittävästi. Unta enemmän kuin valvetta, siinä parannus entiseen. Päikkärit antavat yhä odottaa itseään; tänään haukotutti niin makeasti että jo ehti toiveikkuus päälle: nyt varmaan onnistuu! Vielä vällyn alla tuntui, että nukahdus on sentin päässä, niin oli painava olo. Sitten se vaan loppui, ja oli luovutettava jälleen kerran.

Ystävä oli täällä la-su. Normikuviot ja kunnon lavatanssit. Oli ehkä toiseksi paras tanssikerta (eka kerta oli paras!) sillä nyt ollaan annettu luovuudelle tilaa ja uskalletaan mennä vapaasti, ilman pakonomaisia tanssiaskelien toistoyrityksiä. Ollaan myönnetty, ettei meistä tule milloinkaan sellaisia taitohyppelijöitä, joita aina lavalla näkee. Toistaiseksi ollaan myötäilty hyvin, ja naurettu välillä katketaksemme A. koska kuvio onnistui B. koska kuvio ei onnistunut.

Tt-lääkäri pisti ylös pari tapaamispvm sekä antoi kirjasuosituksen ja vielä pohti työhönpaluun eri vaihtoehtoja.

Kohta nukkumaan, sillä viime yönä nukahdin mutta heräsin yhden jälkeen - valvoakseni lähes koko loppuyön. Tämä siksi, että en enää ottanut tabua jonka arvelin aiheuttaneen viikonmittaiset tykytykset ja huimaukset. Noh, valvoin siis - mutta eipä huimannut :) Luvalla vaihdoin toiseksi, vastaavaksi napiksi, joka toivon mukaan on edes jossain määrin eri ainesosista koottu.

Aamulla oli tositosi vaikea herätä ja ehtiä tt-hoitsulle vartin yli kymmeneksi (miten sitten työherätys klo 6:30?). Jutustelua, huimeettoman ulkonäön kehua... Sieltä ponkaisin työpaikalla käymään - juttelin esinaisen kanssa nämä asiat ja pääsin sattumoisin tänään olevalle valmistelevalle joululounaalle. Muutoin olo oli tosi vieras, kuin ei olisi ollut moneen vuoteen... Ei onneksi tarvinnut vaihtaa ajatuksia monenkaan kanssa, ja kuitenkin olin pökerryksissä kun viimein läksin jatkamaan matkaa neuloihin.

Huoh. Akulääkäri ei ollut moinaankaan, kun kerroin lopettavani hänen määräämänsä lääkkeen ja jatkavani toisella. Neulattiin tänäänkin verenpainetta ja unta. Ensi viikon kolme aikaa on varattu, ja lisäksi koetan saada viimeiselle kerralle hieronnan, toivossa että saisin kuulla kippuraisten lihaskramppien lauenneen.

Nyt petiin ja toivottavasti unten maille aamuun asti.

_________________________
I added cool smileys to this message... if you don't see them go to: http://e.exps.me

... päin prinkkalaa. Ajo akuhoitoon oli melkoista sinnittelyä: motarilla 100 km ajaessa, sekä kehällä ruuhkassa oli kuin valtava linnunsiipi olisi tuon tuostakin pöläyttänyt päin näköä. Akulääkäriä odotellessa huimasi jo kunnolla ja oli tosi huono olo. Verenpaine mitattuna 140/95 hmm-mm, normisti ovat luokkaa 110/70. Niinpä tänään hoidettiinkin verenpainetta eikä selkää. Huoh. Mihin tämä kaikki päätyy?

Yrittämällä nukkua hyvin ja riittävästi, malttamalla jättää maa- ja rankahommat myöhemmäksi sekä ulkoilemalla milloin mahdollista koetan väkipakolla päihittää tämän! En huoli enempiä tabuja tai muuten on soppa sekaisin. Hyvä plaani, ja toimiikin kun aikaa annetaan.

Puolikuutamo paistaa ikkunasta sisälle, sisällä kynttilät suhisevat ja levittävät miellyttävää valoa sekä lämpöäkin.

Olen nukkunut jo 4 yönä! Keskimäärin 9h, jotka ovat olleet niin syvää unta, ettei ennen seuraavaa petiinmenoa ole ehtinyt virota. No, keinotekoisesti aikaansaatua unta, joka varmaan aikaa myöten tasaa tilanteen ja sitten voi alkaa nukkua omaan entiseen tahtiinsa. Näin ainakan uskon ja toivon. Päiväunet ovat edelleen hukassa; vaikka väsy on päällä. ei uni tule päiväsaikaan.

Tt-hoitsulla käynti maanantaina ei jättänyt käteen oikeastaan mitään. Ihminen on oikeasti (luulisin) empaattinen ja huolissaan jaksamisestani töissä. Keskustelun aikana koetin saada häntä ymmärtämään, ettei työnkuvaa ole mahdollista muuttaa tai että muita työtehtäviä ei ao. työnantajallani ole tarjota. Tuskin olen ainoa maailmassa jolla on tällainen tilanne? Tällä naamalla ei vain ole järkevää irtisanoutua tai alkaa suoraan hakea muunlaista työtä. Antaa ryppyjen ja uurteiden ensin siletä :)

Selästä ja sen kunnosta ei vielä voi sanoa mitään suuntaan tai toiseen. Kunhan akukuuri on päättynyt ja olen palannut töihin, voi alkaa seurata miten hoito on tehonnut. Sitä odotellessa seuraan syksyn etenemistä; tänään oli aamuharmaata sadetta ja viileää, nyt lähes aurinkoista ja syksyn värejä. Melkein haluttaisi lähteä kävelemään, tai kääntämään loppua kasvimaata. Ja paappa näytti tuoneen aisattuja koivurunkoja minulle pätkittäväksi ja halottavaksi, joten rankasavottakin odottaisi innokasta tekijäänsä...