Epätodellista

Kaksi päivää palstalla ahkeroiden; voi olla että huomenna on aika jäykkä olo. 5-6h menee kuin huomaamatta, sillä, kuten tänä vkl, maankääntö on niin mielekästä hommaa ettei tosikaan. Lapiollinen kerrallaan... Vielä jäi tuleviksi viikoiksikin aherrusta, sillä jäljellä on 2/3 noin silmäkulmamitalla arvioiden.

Pienen osan vattupensasta siirsin nykyiselle palstalle sekä muutaman kymmentä 'saippuakukkaa'. Toivon tosiaan että tulee pitkä ja lämmin syyskuu jotta on lempeää aherrusta. Perunat ovat vielä maassa varret leikattuina; kaikki muut sieltä taitaa olla jo talteen otettuina. Sain työkaverilta luumuja perjantaina, ja ne siivosin sekä lisäsin ruukkuun tekeytymään. Koska eivät sovinnolla mahtuneet ruukkuihin, otin osan erikseen ja hillosokerilla hillosin. Tuli vähän eri hyvää...

Tänään vielä lounastettiin naapuriemäntien kanssa; grillissä kypsyi vihannesvartaita sekä mukana tuomiani lohipaloja. Oli kuin ykkösluokan ravintelissa. Suunniteltiin syyskuun puolelle kunnon satokarnevaalia... Kohta tämä riemu päättyy, ja pääsen sitten kutomisen alkuun - kunhan saisin jostain lankamatskua.

"Päivät kuin unta vain..." tässä on mennyt muutama viikko huomaamatta. Päätä on särkenyt jo kuusi viikkoa putkeen; tiistaina selvisi todennäköinen syy, sillä lääkärin määräämissä pääkuvissa pää ei yllättäen ollutkaan tyhjä, vaan onteloissa on jotain... Nyt antibiooteilla ja toivossa että jomotus pikaisesti päättyisi. Jomotus on 24h; tai, ainakin aamusta iltaan. Onneksi voin yhä nukkua yön läpeensä. Ja, tabut väsyttävät lisää joten päivätkin menevät kuten otsikossa :)

En ole palstalla ehtinyt so. jaksanut käydä; sen verran että kuulin saavani naapuripläntin hoidettavakseni. Siinä olisi paljon arpeetia, sillä koko ala on täysin kesannolla ja lapiolla käännettävissä. Toivottavasti säitä piisaa, sillä tunteja hommaan menee parikymmentä.

Tänään ilmoittauduin ja pääsin Italian kielikurssille. Hain kotimatkalla kyseisen oppikirjan ja tässä vähän nieleskelen, sillä aiemmista lyhyistä opinnoistani on jo kuusi vuotta... teksti oli tutunoloista ja aivan ihanaa lukea ulkoa. Sanat vain ovat tunnistamattomia. Pitänee hakea vielä jokin alkeiskirja ja hiukan kerrata.

Näköjään kirjoittelutahti hidastuu hidastumistaan. Päivät ovat vain niin täynnä kaikkea muuta puuhastelua, ettei juuri tule käytyä päivittämässä. Sinänsä aivan tavallisia touhuiluja; kotihommia, palstalla oloa ja sieltä kotiin tuodun sadon kuivatusta yms. Kangaspuiden alla on melkoinen sipulisato levällään kuivumassa. Onneksi ei vielä ole lointa...

Pitänee mennä ihan oikeaan lankakauppaan, sillä kirppareilta on turha odottaa löytävänsä; langat ovat kuulemma niin kuumaa kamaa, että menevät ennen kuin ehtivät hyllyyn. Hirvittää vain lankojen kilohinnat... Loimeen itsessään saattaa mennä usea kilo, oli mitä materiaalia hyvänsä, sillä pituutta pitää kuitenkin olla vähintäin kymmenen metriä.

Meinaan ettei lyhyempää huvita vetää puihin. Mieluummin kolmekymmentä metriä, on rakentaminen sen verran työlästä hommaa kuitenkin. Ihan tässä tulee täpinään pimeneviä iltoja ja talviaikaa ajatellessa. Harrastus on koko ajan ihan nenän edessä... Mahtavaa.

... melkein kaksi viikko edellisestä kirjoituksesta. Olen toki ollut koneella joka päivä, ei vain ole tullut kirjoiteltua, ei ole jaksanut. Ikään kuin. Päivät ja tunnit ovat menneet taattua tuttua tahtia, joten ei tässä ole mitään hälyttävää päässyt väliin.

No, sen verran kuitenkin, että huomasin erään uuden tuttavuuden kohdalla palaavani entisen elämäni selittelevään tyyliin: "En tarkoittanut"; "tarkoitin..." ja oitis tein päätöksen edes koettaa olla ilman tunnetta että jokin sanominen tai tekeminen pitäisi selventää. Ettei toinen missään tapauksessa vain loukkaantuisi. Katinkontit!

Päätin siis, että jos en näine sanomisine kenellekään kelpaa niin olkoon. Ja, että jos en sellaista ihmistä kohtaa, joka osaa nähdä että tarkoitusperäni ovat hyvät ja humaanit niin olkoon. Minä en kerta kaikkiaan enää ala sellaiseen elämään tai suhteeseen, että koko ajan pitää muistaa varoa. MOT.