Epätodellista

... sitä juhlittiin sunnuntaina. Lauantaina ip läksin ajelemaan ystäväni luo. Kymmentä kilometriä ennen päämäärää havaitsin ohjauksen alkaneen puoltaa keskikaistalle. Pysähdys, tarkistus ja kas: kuskinpuoleinen eturengas oli miltei tyhjä. Soitto toi paikalle ystäväni, ja hänpä vaihtoi varalla olleen kesiksen tilalle. Viikonloppuvierailu venähti pitkäksi, mutta maanantainen käynti renkaista ilmoitelleen leidin luona tuotti tuloksen, ja niin pääsin tänä aamuna omin neuvoin töihin. Olo oli kuin kuninkaalla, sillä nämä renkaat olivat suuremmat kuin entiset, ja vaikuttivat ajettavuuteen huomattavasti.

Päästiin kuitenkin juhlistamaan vuosipäiväämme; ei malttanut odottaa sunnuntaihin hän, vaan lahjoi minut jo lauantaina :) Sain... enpä kerrokaan. Jotain mustaa ja pitsistä... Minä hänelle olin varannut "vain" neulotut sormettomat, joita viimeistelin meidän löhötessä yhdessä mukavia haastellen. Varsinaisena päivänä noustiin jalkeille vasta puolenpäivän jälkeen, ja alkoi senpäiväinen ruokailun valmistaminen. Kehumatta liikaa: menu oli täydellinen.

Huoh. Elämä on sentään aika ihanaa. Viikko sinänsä tulee olemaan ankara, sillä töissä on vajausta: neljä ihmistä yhdeksästä on lomilla tms.

... ekasta täyspäiväisestä työviikosta. Viisi päivää sujui yllättävän hyvin, sillä jo maanantaina käyttöni asennettiin sähkötoiminen työpöytä. Kumman iso apu, kun voi tarvitessaan muutamassa sekunnissa nostaa työtason seisontakorkeuteen. Parin tunnin seisontajaksoja, enempää ei selkä kestä. Maanantaina myös oli käynti kipuklinikalla, joka osoittautui varsin myönteiseksi tapaukseksi.

Lääkäri suhtautui asiallisesti: ensi kertaa tuntui että joku ymmärtäisi miltä tällainen krooninen, selittämätön selkäkipu voi tuntua (ilman että on itse kokenut samaa). Myös käänteli raajoja eri tavoin kuin kukaan aiemmin, ja sai meikän jopa parahtamaan! Normilähetteet fysiologille ja psykologille, kivunhallinnan merkeissä. Uusi troppi on ollut maanantaista asti käytössä, ja vaikka sen päätarkoitus on kipukynnyksen nostaminen, selkeimmin nähtävissä oleva vaikutus on yöunien paraneminen potenssilla kymmeneen. Kun on nukkunut kympin arvosta koko viikon, ei se voi olla vaikuttamatta mielenvireeseen! Tälläkin hetkellä on pirtsakka olo vaikka kello käy ysiä.

Last but not least: ke ja pe kävin kuntosalilla! Tein sopparin työpaikan lähelle, ja vaikka aamuviideltä herääminen EI ole kivaa, niin salilta lähtiessä olo on suht'rela. Paikka on lajia "pieni ja hikinen", joka ei itseäni haittaa koska aamukuudelta ilma on vielä raikas, ja itse asiassa tuo pienuus ja niukkuus viehättävät todella... tunnun ihan oikealta "punttisalikävijältä" :)

... olen nyt tehnyt keskiviikosta alkaen. Työnkuvakin on 100% eli puhelimeen vastaaminen on mukana. Kun vaan muistaisi nousta liikkeelle silloin tällöin ennen kuin istuminen alkaa juilia selässä. Nukkunapeissa on menossa neljännesvaihe, eli enää on käytössä yhden napin neljäsosa. Vaihe alkoi tiistaina, jolloin työpäivästä väsyneenä otin ja sain päikkärit (!) ja seuraava aamu oli kasiinmeno. Kaikki yhdessä ehkä vaikuttivat huonoihin yöuniin... Keskiviikkona kaveri tuli saunomaan, ja uni oli taas katkonaista sekä huonolaatuista.

Siitä se on sitten kirinyt. Perjantain päikkärit eivät vaikuttaneetkaan ja sain nukuttua miltei 100% unta 23-8. Jokohan tabuton aika häämöttää tulevalla viikolla? Väsy on edelleen melkoinen, samoin vetämätön olo. Vetämättömyyteen saattaa vaikuttaa peruskunnon romahtaminen sekä siitä johtuneet ylimääräiset kilot :( Koetan ensi maanantaina saada kuntosalin kalenteriini.

Torstaina innostuin työntelemään lunta mökinnurkalta alas postilaatikoille asti, matkaa on n. 100m. Homma luisti eikä tuntunut normia enempää selässä, paitsi jälkeenpäin. Illalla mummo koputti oveen ja ärjyi kiukkuisena miksi olin kolannut isolle tielle asti; nyt ei traktori muka älyäisi tulla auraamaan (heidän talolleen on vielä toiset sata metriä). Talvi on varmaan ensimmäinen, jolloin vanhukset ovat tehneet kestosopparin auran kanssa, ja mummo hätääntyi... (Auraaja tuli kyllä pari tuntia myöhemmin.) Vielä oli perjantaina postilaatikkooni ilmaantunut hänen kirjoittamansa lisämoite.

Työnelipäiväinen kohta pulkassa. Työaika on 10-14:35, ja se on niin tiivistahtista, että hilkulla on ehtiikö ruokaillakaan. Kun taukoni on 15min, niin tiedän sinä aikana tulevan vähintään 10 spostia jotka on työstettävä ja välitettävä edelleen oikeisiin osoitteisiin. Lisäksi back-officessa on ollut julmasti duunia: sellaisia isohkoja paketteja, joita tehdessä on oikeastaan vain keskityttävä niihin tai tsydeemi sekoaa.

Itseäni koetan varjella sekoamasta. Se on kuitenkin vähän hankalaa, sillä selkä on alkanut oireilla enemmän kuin pari kk sitten. Eilen oli tunnin palaveri, jossa seisoin toisen puolituntisen. Juilii välillä niin tiukasti, että ähinä pääsee. Tiistainen tt-lääkärissä käynti veti vesiperän: uusi ihminen joka pisti miltei kaikki juttuni vaihtareiden piikkiin. Oli kuulemma lukenut kuntoutuskurssin loppulausuntoni, mutta taatusti oli jättänyt väliin pitkän työterveyshistoriani - siksi outoja lausahduksia häneltä kuulin. Kipulääkeresetin kirjoitti kyllä...

Olenkin alkanut etsiä Hyvää Lääkäriä ihan eri tavoin: kysymällä muilta ihmisiltä kuten työkavereilta, josko heillä on tietoa tai omakohtaista kokemusta alan asiallisesta harjoittajasta. Sähköinen pöytätaso on luvassa, ja sekin on hyvä juttu: pääsee ainakin vaihtamaan työasentoaan.

... ja heräsin tyhjässä talossa vaille 10... No, oli täällä koira ja kissakin, joista jälkimmäinen oli maannut mahani päällä pari tuntia (nukun rauhallisesti) :). Tosin eka loiva heräys oli seiskalta, jolloin kaverin piippari herätti hänet töihin. Minulla tänään vähän kotihommia, sitten yrittelen saumata jalkalistoja ja sen jälkeen onkin kotiin lähdön aika. La-su oli kivan virikkeellinen; la käveltiin kaksikilometrinen koiralenkki, ja eilen 3 km (minä sauvakävelin), ja lisäksi on pelattu pingistä kolminpelinä. Tarkoittaa että kissa oli verkolla...

Kotona ollessa päivät menivät neuloen ja muuten täysin laiskana; ulos ei viitsinyt mennä lainkaan, ja kävelemään ei edes tehnyt mieli kun ei siellä ole turvallisia väyliä. Huomenna takaisin työhön - tämä viikko on viimeinen osa-aikainen. Huomenna on lisäksi tt-lääkärissä käynti heti aamusta. Huolettaa saanko tämän uuden tohtorin ymmärtämään selkävaivaani, joka on viimeisen parin kuukauden aikana muuttanut muotoaan ja jonka alkuperää olen alkanut aavistella.

Seuraavaan lomajaksoon onkin jotain parikymmentä viikkoa... kesäkuussa on viimeinen kuntsajakso. Mutta kevättä kohti enivei, ja muutaman kuukauden kuluttua voi varmaan haistaa kevättä ;)

Onhan lunta, on toki, jopa sen verran että ehdin hakea kolan ja autolapion asemiinsa. Muutoin taisi tämä lomanen mennä hukkaan? Ei oikein tunnu lomalta, mikä melko varmaan johtuu viime vuoden runsaasta saikuttelustani; sitä on ikään kuin tottunut olemaan kotosalla. Aika ei käy pitkäksi ja tekemistä riittää enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja...

Eilen ystäväni tuli töistä suoraan tänne, ja pääsi miltei suoraan saunan lauteille. Oli niin maan perusteellisen hyvät löylyt... Tarjoilu oli kotikutoista: suolaista piirakkaa ja räiskäleitä - kyytipoikana ensin olutta ja jälkkäriksi tuhtia likööriä. Siitäkö johtui, että saatiin aikaiseksi melko tiukka keskustelu, jonka aiheena oli älykkyys kontra tyhmyys. Väitteleminen on itselleni vieras laji, ja lopetinkin riittävän ajoissa :)

Hän joutui heräämään ja lähtemään jo seiskan jälkeen, ja ihme kyllä nukahdin heräten seuraavan kerran vasta puoli yksitoista! Näinköhän uniongelmat alkavat olla historiaa? Kylillä käväisin pienillä ruokaostoksilla, pudottamassa kuorman kierrätyslootaan sekä asioimassa apteekissa. Kotiin palattuani pohdiskelin edellisen illan toista puheenaihetta: möbleerauksen uusimista. Lyhyen pohdinnan jälkeen tartuin toimeen ja kas: kolmen tunnin aherruksen jälkeen pikkuruinen huoneeni on aivan uudessa kuosissa.

Talviloma pukkasi heti näin alkuvuoteen. Ajankohta oli varattava siinä vaiheessa, kun ei ollut juuri tietoa talven aktiviteeteista. Niinpä olen nyt itsekseni, lumesta ei tietoakaan, antibioottikuurin vuoksi ei arvaa lähteä etelän lämpöön (jos ei budjettikaan sitä sallisi) joten relataan vain. Kohta lähdössä kotimökkiä lämmittämään, ja jo on vähän ikäväkin sinne. Viikonloppu sujui ihan mallikkaasti ja rauhallisesti kahdestaan.

Talvilomaviikon jälkeen viikko osasaikkua, ja sitten alkaa normirytinä eli 8h työpäivät. Myös olisi ryhdyttävä kuntsalla itselleen asettamien tavoitteiden toteuttamiseen... kuntosali on jo maksettu, enää tarvitsee käydä paikan päällä hakemassa tarvittavat avaimet, ehkä ohjelma yms. Varsinaisen treenin aloitan vasta työajan palattua aamukasilta alkavaksi. Kuvittelisin voivani treenata entisellä systeemillä eli ennen töihin menoa?

Tulevasta vuodesta ei ole vielä mitään käsitystä. Lupauksia ei tullut tehtyä, eikä suunnitelmia liioin. Päivä kerrallaan on aivan hyvä tavoite, jolla saattaa saada enemmän aikaan kuin tarkkaan laaditulla ohjelmalla. Ohjelmointi stressaa, tai tarkennuksena: sen toteuttaminen.

Yksi työkaveri lopetti työt vuoden lopussa, sillä hän sai tutkintoaan vastaavan duunin... on valmistunut samasta ahjosta kuin minä, mutta on noin 30-35v itseäni nuorempi. Tuli vain ajatuksiin, että jos terveyttä riittää, viimeistään eläkkeelle jäädessäni haluaisin alkaa tehdä sitä mihin olen kouluttautunut, ja ehkä jopa opiskella lisää :)