Epätodellista

... kauanpa tätä iloa kesti. Kipupolin ekat napit vaihtuivat jo keväällä, tänään päätettiin ottaa kokeiltavaksi jälleenkerrantaas uutta troppia. Jospa uudet kujeet pitäisivät mahan kunnossa ettei siihen tarvitsisi omia troppejaan. Tätä nykyä kun meikä asioi eriön tuhdimmassa osassa vain joka toinen päivä, ja sekin napeilla aikaansaatuna. On jokseenkin ähkynpaksunällöttävä olo.

Tärkeintä toki on, että jo monta kuukautta on voinut treenata kunnolla, ja että kivunhäilähdykset ovat enimmäkseen ohimeneviä. Työpaikan sähköpöytä toki nousee pari kertaa päivässä, ja yöllä on vaihdettava nukkuasentoa kun lonkkia alkaa juilia. Paino on kyllä huippulukemissaan, ja sikäli kesäkuinen kuntsaviikko ja tuloksien tarkistelu tulee vetämään vesiperän. Samoin toinen tavoite; nukkuminen ilman nappeja.

Ei mahda mitään. Kevät on kuitenkin pitkällä, ja eilen käänsin pari lapiollista syksyllä kääntämättä jäänyttä kasvimaatani. Voi miten tuntui ihmeen hyvältä! Myös putsasin yrttipläntit, joissa oregano on jo korkealla ja rakuunakin ponnistelee hienosti. Viime vkl ostos, sähkökäyttöinen moottorisaha odottaa että pääsee tositoimiin. Paappa ilmoitti että saan hakea metsään viedystä kasasta pintoja ja muita puunjalostustuotoksia. Pukki on vielä liiterissä, mutta ehkä ensi vkl pääsee täryyttämään sormensa valkoisiksi.

Paljon on vettä virrannut kuukauden aikana. Edellisessä kirjauksessa oltiin pääsiäisessä, nyt on vappukin taakse jäänyttä elämää. Auton etsintä on samoin ohi, sillä pihassa nököttää punainen kaunotar - edellinen aulis palvelija on naapurikunnassa.. Odottaa katsastusta ja sitten, ikävä kyllä, myyntiyritystä. Vaikka olikin uskollinen ystävä parin vuoden ajan, on tällä uudella seuraajallaan unenomaisen ihanaa ajaa - ei vähiten syystä että istumaan pääsee miltei suorilta jaloiltaan.

Selkä. Hmm. Vaikea sanoa missä mennään. Edellisen jälkeen on kipulääke vaihtunut, ja uudenkin kanssa on vielä tasapainoilua ja oikean rytmin etsintää. Päiväannos on vähin mahdollinen, jolla kipu pysyy suurin piirtein aisoissa. Lieveilmiöittä ei nytkään päässyt: vatsa kremppaa ja paino on miltei hallitsematon. Yönukkuminen sujuu, vaikka: lonkkia kolottaa paikallaanoleminen, ja kääntyily on tosi vaivalloista.

Kuntosalilla ei ole päässyt käymään tavoitteen mukaisesti so. kolmesti viikossa. Lääkevaihdokseen totuttautuminen vei jo kaksi viikkoa. Jokaisena mahdollisena aamuna kuitenkin menen, kuten huomenna.

Ystäväni kanssa ollaan menty tasatahtia, ja melkein enemmän nähdään kuin ollaan näkemättä per viikko. Olemme kuitenkin yhä omissa huusholleissamme, vaikka yhtä luontevasti olemme toisissammekin.

Tiivistettynä: tällä hetkellä kaikki hyvin, mieli on valoisa ja näkymät lupaavat :)