Epätodellista

Oli aika jännä fiilis, kun aamulla huomasi ettei verkkoon pääsekään. Ehkä hurja lumentulo yhdistettynä hankalaan sijaintiin vaikuttivat, että portit pysyivät kiinni. Päivä meni sitten pienesti kaikkea tehden, jopa telkkua katsoen. Iltakasilta yhteys avautui, ja pääsin tapaamaan tuttuja. Osan sähköposteista olin uteliaisuuttani lukenut jo matkapuhelimesta...

Aivan uskomaton määrä lunta yön aikana, eiliset kolaukset olivat tietymättömissä. Lumi oli myös eilistä raskaampaa, joten nyt ovat kyljet vähän kipeät. Tämän parempaa kuntoilua ei kyllä ole, ja ainakaan toistakseksi en ole lumenluontiin kyllääntynyt.

Jänskättää, onko pääkaupunki saanut kadut puhtaiksi. Kuulemma viime vuosien ja vuosikymmenien huonot talvet ovat vaikuttaneet kaluston määrään, joka ei siis riitä täysin tällaiselle talvikelille.

Pitänee varmuuden vuoksi lähteä vartti normaalia aikaisemmin liikkeelle?

... tuli nähtyä tällä viikolla. Tuntuu, että olen ollut elävämpi kuin koskaan. Varmaan talvilomaviikolla ladattu energia on vaikuttanut, ja sen lisäksi yhä pitenevät päivät. Työn puolesta viikko on ollut yhtä hektinen kuin aina, joten ylimääräinen energia on uponnut otolliseen maaperään, jos nyt tuntuu tältä.

Lunta on tupruttanut niin valtavat määrät eilisestä lähtien, että huomenna tiedän mitä on ohjelmassa. Ja ehkä sunnuntainakin. Ei haittaa; jos lumi pysyy tuollaisena keveänä ja kuivana, sitä heiluttelee ilokseen yli olan.

Parin päivän tiskit tuli hoidettua eilisestä saunomisesta jääneellä muuripadan kuumalla vedellä, joten pari päivää voi taas mennä tiskeittä. Mukava, kun näin pienen mökin kotiaskareet ovat niin vähäeleisesti hoidettavissa, että tuntuvat suorastaan luksukselta ja etuoikeudelta!

Pehmo päältä ja pehmo sisältä. Nuokuttaa ja nukuttaa. Sitä on olo saunan jälkeen. Näinköhän tähän milloinkaan kyllästyy? Mahdollistahan se on, jos esimerkiksi olosuhteet olisivat nykyistä hankalammat (en kyllä keksi riittävän hankalaa joka vähentäisi saunomista ja siitä saatua iloa?).

Pihasaunakaan ei olisi riittävä este, voisi olla jopa yllyke usein saunomiseen. Kulku kapeaa, lumeen tallattua polkua pitkin, ehkä vasta kainalossa? Pimeä pihamaa, vain kynttilä saunan ikkunalla johdattaa oikeaan suuntaan. Hups hairahdus polulta hankeen :)

Nautinpa nyt tästä, saman katon alla olevasta puulämmitteisestä saunastani, josta tulee tällainen pehmo olo.

... koko elämä. Vaikka miten koettaa jarruttaa, aina aika loppuu kesken ja työt jäävät käsiin. Tuo puoliksi leikkinä. Vaikka, ei niin pientä pilaa ettei totta toinen puoli? Ihan itse järjestämättä päivä täyttyy mitä erilaisimmista puuhasteluista. Ansiotyön lisäksi.

Sain yllätysperuutusajan hampilääkäriin, ja läksin sen vuoksi töistä tosi aikaisin - enkä luvannut tänään enää palata. Miinuksille meni taas että paukahti. Hampihoidon jälkeen pyörähdin paikalliskirppikselle, ja luuhasin siellä kaikessa rauhassa, silmä tosi tarkkana. Ostoslista päässä auttaa kummasti tuollaisessa paikassa.

Asensin hetki sitten kirpparilta löytämäni skannerin, ja luulen ettei vanha läppäriparkani enää jaksa uusia oheislaitteita, sillä jossain on nyt häikkää. Tsekkaan asian viikonloppuna kaikessa rauhassa, nyt ei jaksa enää paneutua.

Lämpö on noussut yli 18 asteeseen, ja alkaa unettaa.

Ei paha päivä, lomanjälkeisen elämän ensimmäinen työpäivä. Härdelliä toki riitti, ja maanantaille oma pikku ongelmansakin. Kaikesta on selvitty, ja kohti huomista taas, lippu korkealla ja pää pystyssä. Leikki sikseen. Oli kiva nähdä ja varsinkin kuulla työkavereita, joista muutamaa en ollut nähnyt moneen viikkoon heidän lomiensa vuoksi.

Eipä kummempaa ajatusinnovaatiota tälle päivälle. Viestejä on tullut kirjailtua sinne ja tänne, ja vielä muutama ennen kuin päivä on täysi. On kiva kun ihmiset muistavat, sitä tuntee olevansa elossa. Olipa oudosti sanottu?

Saunassakaan ei päässä pyörähdellyt normaaliin tahtiin, vaan olo oli tyyni ja pää nollautui pikkuhiljaa aivan tasan. Tähän on hyvä päättää maanantai.

... ja paluu arkeen alkanut. Tsekkasin pikaisesti työsähköpostit, joista pistin silppuriin n. 400, ja loput jätin huomenna työajalla luettaviksi. Homma, jonka olen ottanut tavaksi aina lomalta paluuta edeltävänä iltana. Säästän sillä tavoin HURJAN määrän alkustressiä, ja pystyn aloittamaan varsinaiset työt melko pian pallille päästyäni.

Loman saldoksi tuli paljon nukuttuja extratunteja, pikkuhiljaa relaksoituneet aivot, muutama neulekerros, muutama latukierros, tietsikan työpöydän ja osin kovalevyn putsausta, ja tänään Riksussa käynti (siinä ulkomaanmatkailua tarpeeksi!).

Ei voi moittia?

Olipa hyvä, että tämänpäiväisissä suunnitelmissa oli pyörähtää tätsyn luona Riksussa. Jos olisin päättänyt sisäpäivästä, huominen töihinlähtö olisi ollut katastrofi, sillä akku vain inahti heikosti.

Nyt siellä raksuttaa laturi, ja parin tunnin kuluttua käyn testaamassa josko akussa olisi riittävästi elämää jotta voisi ajamalla ladata loput. Luojan lykky vuokraisännilläni oli laturi! Itse olen ollut niin kokonaisvaltaisen huolimaton, että jopa akkukaapelit ovat vielä kaupan hyllyssä. Hävettää.

Mietin, josko ajaisi Hyvinkäälle, jossa on tämän hetken edullisin bensa, alle 1.30. Toisaalta, 0,035 sentin miinusheitto omaan huoltsikkaan saattaa kulua jo matkoissa, muista kuluista puhumattakaan. Hankalaa matikkaa.

Ei sille mitään mahda, että lomapäivät loppuvat aikanaan, vaikka kyllä näitä olisi jatkanut vielä jonkin aikaa. Aamuisin on ollut nautinnollista havahtua kasin aikaan ajatukseen, että kohta töissä alkaa täysi rähinä - ja minä vain käännän kylkeä herätäkseni ehkä kymmeneltä.

Ensi viikolla on jonkun toisen vuoro ajatella samoin. Suotakoon se hänelle, jokainen ollaan lomamme ansaittu! Mitä jäi käteen tästä viikosta, mukavien aamuheräämisien lisäksi? Ei oikeastaan mitään käsinkoskeltavaa, pojun kaulaliinakin on vasta puolessa. Tänään koetin käydä ladulla, ja lähdin sieltä aika vilkkaasti pois.

Olen vissiin pistänyt pidon väärin, eli putsiin vain ja uusiksi. Sormet olivat ensimmäisten vetojen jälkeen täysin jäiset, eivätkä lämmenneet ennen kuin kotiin palattuani ja vähän lumitöitä tehtyäni. Enkä menisi tasapainollakaan kehumaan... Taidan jatkaa harjoituksia mumman tekemällä peltoladulla, jos huomenna olisi vähemmän jäinen keli.

Sauna teki jälleen sen, minkä aina. Olo on sisintä myöten lämmin, ja ajatukset samoin. Sytyttämäni useat kynttilät poistavat vähän mökin sisäviileyttä. Ja, luovat samalla mukavaa tunnelmaa. Eikö elämä ole ihanaa?

Saunominen itsessään on tunnin kestävä hieno kokemus. Sekä saunan puolella että pesutiloissa palavat kynttilät (lyhdyissä tai ilman) luovat käsittämättömän hienon, pehmeän, ja sanoin-ei-voi-kuvata fiiliksen. Kuinkahan kesällä käy - sitä ei tohdi ajatellakaan. Ehkä silloin kesän vihreys ajaa saman asian kuin nyt talvella kynttilät?

Hirmuista on, että huomaa viihtyvänsä niin hyvin yksin. Edellämainitut tunnelmanluojat ovat vain itselleni, ilman että kaipaan kenenkään kommentteja niihin, tai että tarvitsisi peräti tehdä muutoksia?

Olo on kohta kuin kuussakävelijällä, yhtä tönkkö ja kankea (näin ainakin kuvittelen...). Pakkasen kiristyessä myös sisälämpö laskee samassa suhteessa. Aamulla herätessä oli alle 18, nyt piirun päälle. Ei ihme, että herätessä mieluusti jäisi untuvapeiton alle (onnistuu nyt talvilomalla).

Keskimmäinen soitti illasta, oli kadottanut avaimensa ja äipällä olevaa kakkosavainta tarvittiin. Kylmän auton käynnistys, ajo 25km sivu, ja olin sisintä myöten umpijäässä. Mieltä lämmitti ajatus saunan pistämisestä kuumenemaan, ja toive glögitilkan löytymisestä jääkaapista.

Molemmat ovat nyt toteutumassa. Lavolla saan varpaat takaisin normilämpöön (kohta) ja glögitilkka lämmittää jo vatsanpohjassa. Pohdin vielä, vaihtaisinko puuvillaiset lakanat satiinisien tilalle, ne kun ovat aika kalseat tällaisella pakkassäällä?