Se viimeinen lomapäivä

Ei sille mitään mahda, että lomapäivät loppuvat aikanaan, vaikka kyllä näitä olisi jatkanut vielä jonkin aikaa. Aamuisin on ollut nautinnollista havahtua kasin aikaan ajatukseen, että kohta töissä alkaa täysi rähinä - ja minä vain käännän kylkeä herätäkseni ehkä kymmeneltä.

Ensi viikolla on jonkun toisen vuoro ajatella samoin. Suotakoon se hänelle, jokainen ollaan lomamme ansaittu! Mitä jäi käteen tästä viikosta, mukavien aamuheräämisien lisäksi? Ei oikeastaan mitään käsinkoskeltavaa, pojun kaulaliinakin on vasta puolessa. Tänään koetin käydä ladulla, ja lähdin sieltä aika vilkkaasti pois.

Olen vissiin pistänyt pidon väärin, eli putsiin vain ja uusiksi. Sormet olivat ensimmäisten vetojen jälkeen täysin jäiset, eivätkä lämmenneet ennen kuin kotiin palattuani ja vähän lumitöitä tehtyäni. Enkä menisi tasapainollakaan kehumaan... Taidan jatkaa harjoituksia mumman tekemällä peltoladulla, jos huomenna olisi vähemmän jäinen keli.