Epätodellista

... joka ei tarkoita sitä, mitä nykyään yleensä ymmärretään. Pakkasien jälkeen on vain ollut yllättävän lauhaa, ja ilman kosteusprosentti korkealla. Tihkua on tullut tasaiseen tahtiin, josta syystä mökkeröiseni peltikatto on nyt täysin puhdas. Onneksi en mennyt viikolla pudottelemaan lumia alas, sillä olisi ollut aivan turha jobi.

Eilisaamusta lähtien rumahtelua on kuulunut epäsäännöllisin väliajoin myöhäiseen iltaan asti. Aamun ekat kävin siirtämässä pois tieltä, loppuja olen ajellut tämän päivän mittaan. Kivikovaa, painavaa tavaraa, joka oikeastaan edellyttäisi vankemman työkalun käyttämistä kuin mitä lumentyönnin on.

Lumesta nousi sitten ikioma Bodyguardini, joka tuimana ja valppaana valvoo ohikulkijoita ja mökkiin tulijoita (joita on tasan 0). Nyt on vähän viluinen olo, sillä hanskat ja kengät olivat litimärät kotiuduttuani. Ruoka on tulollaan, ja sitä ennen voisi ottaa jonkin pienen kuuman jutskan jos vaikka enin kylmä kaikkoais

Viikko hurahti silmien editse. Kova työviikko, ja myönnetään, hiukan tuntuu hartioissa. Pitkästä aikaa. Keskellä viikkoa tuntui lisäksi keuhkoissa: hengittimet tuntuivat olevan aivan lytyssä. Ei pitäisi istumatyöläisellä olla fiilis, että perjantaipullon nauttimiselle on itse asiassa aika hyvät perusteet? Pois se minusta, kuitenkin.

Rela alkaa siviiliasuun vaihtamisella, sen jälkeen rauhallisella ruoan nauttimisella, takaraivossa ihana tietoisuus kahdesta vapaapäivästä. Yksineläjälle vapaa on todella vapaa (tietenkin riippuen itsekunkin omaehtoisista valinnoista) verrattuna perheellisen tai parisuhteellisen vapaaseen.

Yksin - eikä kuitenkaan yksin, siinä se salaisuus. Mikä salaisuus? Se, että on onnellisen tyytyväinen itsekseen olemiseensa ja asumiseensa, siihen että voi itse määritellä menemisensä ja tekemisensä ja kenen kanssa näitä harrastaa (ellei halua olla ihan itsekseen). Onnellinen yksineläjä on hän, joka niin halutessaan voi hakeutua ystävien/sukulaisien/tms. seuraan.

... eli ei ihmeitä ilmoitettavaksi. Ihminen viihtyy tavallisuudessa tai tavallisessa keskinkertaisuudessa aika pitkään. Miksi keskinkertaisuus... voihan tämä tavallisuus olla kumpaa ääripäätä hyvänsä, riippuu kuka ja kuinka sitä katsoo.

Tavallisuutta pyrkii arvostamaan, jos on pahoja fiboja menneisyydestään. Hiljaisessa mielessä saattaa muhia ajatus riehakkaasta elämästä, jonka edellämainitut fibat hyvin nopeasti nujertavat alleen "ole tyytyväinen nyt"! En ole aivan vakuuttunut mitä itse itse asiassa haluan vielä elämältäni.

Jos eläminen jatkuu edes nykyisellä tasollaan, voi olla aivan tyytyväinen. Myönteiset poikkeamat tuovat bonusta, jota osaa arvostaakin kaiken tavallisuuden keskellä. Itse asiassa ja tarkasti ajatellen, ei tämä elämäni niin hirmu tavallista olekaan, bonuksia on jo kertynyt!

Leppoisaa sikäli, että kaiken tekemiseen on ollut aikaa. Tekemistä on kyllä riittänyt, joten koko päivähän niiden parissa askarehtimiseen on kulunut. Nyt on sauna jälleen lämpiämässä, sillä eilen sain niin hyvät löylyt että alkoi tehdä mieli samanlaisia.

Telkun anti on ollut koko vkl niin surkeista surkein, että on tullut lähinnä kuunneltua (kantria), ja nyt lautasella on vuoden -69 taltiointi Grand Ole Oprysta. Itse asiassa se pyörii jo toisen kerran samaan syssyyn. Kiva kuunnella, ja varsinkin nähdä, iänikuisia klassikkoja.

Tuvassa on raikas ilma tekstiilien ulkoiluttamisen jälkeen. Ei raski sytyttää kynttilöitäkään happea syömään. On mahtavan hienoa, että on päässyt tällaiseen menemättömään tilaan, eikä ole kaipuuta kaupungin valoihin. Täällä on kaikki. Aikaa itselleen, rauhaa ympärillä, tekemistä jos siltä tuntuu. Sen sijaan ei ole kauppoja jotka vetävät imuunsa autoja ja ihmisjoukkoja, ja jotka toisivat hälinää ja melua mukanaan.

... ja hyvä niin. Koetan pitää silmät väkisin auki, ettei tulisi aamuyön heräämistä jos nyt menisi nukkumaan. Viestejä on tullut kirjoiteltua ja pyydetty anteeksi pitkiä katkoksia yhteydenotossa. Aina vaan ei jaksa. Kirjeen/viestin kirjoittaminen, kun sen ajatuksella ja kunnolla tekee, ottaa aikaa ja energiaa jota ei viime päivinä ole juuri ollut.

Nyt taidan kuitenkin olla jokseenkin ajan tasalla. Aamun kehari meni entiseen tapaan luontevasti, johtuen tietysti hyvästä valmistautumisestani ja perustelluista vastauksista kysymyksiin :) Siihenkin vaikuttaa taipumus kunnolliseen ja perusteelliseen työhön. "Minkä teet, tee se kunnolla!"

Sauna jäi tänään lämmittämättä, ja mietin tekisikö sen huomenna, vai vasta lauantaina, joka olisi ajankäytöltään ja jaksamiseltaan parempi vaihtoehto. Hirmu vaikeita päätöksiä nämä.

... ja kohta on taas viikonloppu. Ei ole tosi, että edellinen merkintä on jo lauantailta. Lienee ymmärrettävissä siten, että työpäivät ovat niin älyttömän tiiviitä, ettei kotona enää juuri jaksa olla luova? Tärkeimmät sähköpostit ja muut viestinnät tulee hoidettua, that's all.

Tänäänkin ahisti töissä oikein olan takaa, sillä heti aamutuimaan ennen kasia pläjäytettiin sellaiset hoidettavat jutut päälle, että mehut menivät välittömästi. Näitä jatkui sitten lounastauolle asti, jonka jälkeen pyysin ja sain telepaattista apua...

Torstain kehityskeskusteluun pitäisi vääntää asiaa, eikä oikein tiedä, kuinka kaikki nämä ahistukset paperille pistäisi.

Nyt kuitenkin räiskäleitä paistamaan, voisi jopa maistua näin saunan päälle (joka sivumennen sanoen oli jälleen aivan upea kokemus!).

Viikko oli tosi-actionia pahimmasta päästä. Työpäivän jälkeen oli niin tillintallin, että tärkeimmät sähköpostit ja viestittelyt jaksoi hoitaa, muu jäi myöhemmäksi. Kuten blogittaminen. Tämän kerran annan itselleni anteeksi, seuraavalla kerralla pistän pohdintaan priorisointikysymyksen.

No, ilman muuta vuorovaikuttaminen on ykköstilalla, sillä muutoin ei pysy elävien kirjoissa - muiden silmissä nimittäin. Voisi tulla huolekkaita tiedusteluja missä mennään. Näin ainakin toivoisin :)

Ensi viikko tulee olemaan edellistä iisimpi, sen tiedän. Joku muu saa nimittäin samat hommat, ja joko potee samaa tuskaisuutta tai sitten ei. Olen kiitollinen työstäni, hetkellisestä paineesta huolimatta. Myös olen ihmetellyt, mikä Kaitselmus minut siihen johdatti. Osan kunniasta otan toki itselleni, sillä netissäasuvana saa ainakin tärpit, eri asia on kuinka tärppi ottaa tulta.

Huomenna puoliväli, ja kohta on kaivattu vkl. Kaivattu ihan sen vuoksi, että työviikko on ollut raskas kolmella plussalla. Sorvin ääreen meno on kuitenkin ihan mieluista, sillä stressaavuudestaan huolimatta työnkuva on hyvinkin antoisa, ja saa päivät kulumaan sukkelaan.

Tänään huomasin lihasten taas löytyneen: maanantain tunnin treeni oli vaikuttanut. Käsien nosto esim. luurien päähän pistämiseksi oli oma operaationsa, sillä käsivarret kapinoivat... Huomisaamuna jälleen jeeee pääsee tunniksi hikoamaan.

Näin se vaan menee, päivä toisensa perästä yhä vain kiihtyvällä vauhdilla. Alkaa ymmärtää eläkeläisten kiireisen aikataulun, sillä näemmä mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän on tekemistä - tai sitten se johtuu siitä, että tekee kaikki hitaammin kuin ennen? Miten vain, nautin elämästäni!

Tänään mökkeröisessäni kävi ensimmäinen vierasvieras, eli ei sukua tai isäntäväkeä. Etukäteen jännittämisestä huolimatta mukava ilta... ehkä tämä erakoituminen on jo loppunsa päässä?

... salin kautta. Viikonloppuna saiteille tuli ilmoitus, että avaimet toimivat vihdoinkin. Urheasti siis kokeilen jälleen huomenna, josko kuudelta näyttäisi vihreää ja pääsisin tekemään koko ohjelman läpi.

Viikonloppu on mennyt mitenkutenpuuhaillen. Eilen tuli käytyä naapurikunnassa Vantaalla, shoppailemassa muka. Tarvitsemaani ei löytynyt, eikä juuri muutakaan tarttunut kotiin tuotavaksi. Kaupallisien treenien jälkeen tapasin lapsuudenystäväni, ja pari tuntia kuulumisia päivitettyä jatkoin kohti kotia.

Tänään sain isäntäparin vieraakseni, ja hepä viihtyivätkin kaksi tuntia, ensin kahvitellen, ja sitten vain jutskaten asioita laidasta laitaan. Maailman mukavia ihmisiä. Edes ikäero ei tunnu, sillä he eivät kohtele sillä tavoin - ehkä jopa pitävät vertaisenaan 20 vuoden ikäerosta huolimatta?

Vaikka tuli lämmitettyä hätäinen sauna eli liian nopeasti liian kuumaksi, eikä siellä edes hionnut tavalliseen tapaan, olo on ihan mukava jälkeen päin. Pahin väsy jäi lauteille.

Kotiin tultua vilkaisin hätäisesti sähköpostit ja vedin haalarit niskaan. Tiellä oli näemmä käynyt jonkinsortin aura, sillä tienleveys oli vähän toista kuin aamulla töihin lähtiessäni. Isojen renkaiden urat kuitenkin häiritsivät silmääni, ja kävin pökkimässä ylimääräiset lumet niiden peitoksi. Tunti siinä vierähti mukavasti.

Huomenna piiiiitkät aamu-unet, rauhallinen aamiainen, sitten kämpän jokatoisviikkoinen perussiivous. Iltapäivästä Vantaalle, josko sieltä löytyisi etsimäni pesupenkki, sekä vierailu lapsuudenkaverin luona.