Tiistai, tavallinen

... eli ei ihmeitä ilmoitettavaksi. Ihminen viihtyy tavallisuudessa tai tavallisessa keskinkertaisuudessa aika pitkään. Miksi keskinkertaisuus... voihan tämä tavallisuus olla kumpaa ääripäätä hyvänsä, riippuu kuka ja kuinka sitä katsoo.

Tavallisuutta pyrkii arvostamaan, jos on pahoja fiboja menneisyydestään. Hiljaisessa mielessä saattaa muhia ajatus riehakkaasta elämästä, jonka edellämainitut fibat hyvin nopeasti nujertavat alleen "ole tyytyväinen nyt"! En ole aivan vakuuttunut mitä itse itse asiassa haluan vielä elämältäni.

Jos eläminen jatkuu edes nykyisellä tasollaan, voi olla aivan tyytyväinen. Myönteiset poikkeamat tuovat bonusta, jota osaa arvostaakin kaiken tavallisuuden keskellä. Itse asiassa ja tarkasti ajatellen, ei tämä elämäni niin hirmu tavallista olekaan, bonuksia on jo kertynyt!