Epätodellista

...jälleen koneella, kuinkas muuten. Päivän hälinän ja rymyn jälkeen tuntuu toisinaan hyvältä olla ihan vain kahdestaan koneen kanssa. Olisihan varmaan järkevämpääkin tekemistä; neulomista, ristikoita, dvd:n katselua (digiboxi ei ilmeisesti ole ok, esikoinen tulee huomenna hakemaan ja sitten testaa missä vika piilee).

Melkoista haipakkaa töissä onkin; joulu tulee rytinällä, ja sehän näkyy myös meidän sektorillamme. Joulun jälkeen rauhoittuu; onneksi palvelumme ei ole sitä lajia, joka poikisi alkuvuodeksi oman sesonkinsa, kuten kaupoilla käy. Hyvä on, että töitä riittää; tänään tosin tein varmaan isoimman kuprun, kun siirsin asiakkaan tilausta kahteen kertaan, ja niinhän se pätkähti hänelle jo tänään vaikka tarkoitus oli vasta joulukuussa. Siinä oli sitten hyvityksien paikka...

Vaan, jos ei mitään tee ei mitään satukaan. Pitää vain koettaa tsempata ja olla tosi huolellinen tästä eteenpäin, mikä onkin se vaikein paikka itselleni. Ehkä, kun on tosi huolellinen, niin on sitten niin huolellinen että siitä tuleekin käänteinen asia eli huolimattomuus?

Siinpä riittääkin pohtimista, ollakoko vain normaalihuolimaton vai tosihuolimaton...

... ehdin kirjoittaa muutaman ajatuksen. Tai, pääni on koko lailla nollaantunut päivän askareiden myötä; sain viimeinkin rakennettua kenkähyllyn valmiiksi, sekä propattua kynttiläkruunun kattoon. Tuvan valaisinta en vieläkään saanut vaihdettua, kun uudessa valaisimessa on tosi merkillinen johdotus. Eteiseen sain entisen, myynnin aikana roikkuneen, killuttimen tilalle 'oikean' valaisimen.

Laiska töitään luettelee, sanoo vanha kansa. Vaan kuinka itsekään myöhemmin enää muistan jos en johonkin kirjoita ylös? Kaikki vanhat päiväkirjat mm. matkoilta jäivät edelliseen paikkaan; en niitä kaipaa, sillä ovat kuitenkin täynnään kipeitä asioita ja tapahtumia.

Sauna näkyy tähän kutsuvana; kumma kuinka noin pieni voi tuottaa niin ison ilon! Pyrin rajoittamaan saunomista joka toiseen päivään, etteivät hiukset kärsisi jatkuvasta pesemisestä. Olisikohan avuksi, jos pistäisi hunajaa päähänsä saunaan mennessään? Kuinka infrapunasäteily vaikuttaa hunajan kanssa? Vaikeita kysymyksiä.

Jahas, nyt sitten lämpimään...

... kuunkauden pimennolta! Onhan tämä hiukan hidas, sillä asuinympäristöni ei ole DNA:n punaista aluetta. Ehkä joskus tulee olemaan, ja kyllähän tämä todella on parempi vaihtoehto kuin käydä kirjastossa, tuulessa ja tuiskussa, rännässä ja räimeessä.

Kämppä on pääosin kalustettu; vietin mielenkiintoisen lauantain Ikeassa, josta olin valmiiksi netistä katsonut tarvitsemani. Yllätysyllätys, varaamani kuljetus petti, jolloin otin härkää sarvista ja pakua ratista ja hoidin homman kotiin. Näin siksi, että olin varannut vähän matkan päästä ruokapöydän tuoleineen, jotka oli tarkoitus samalla reissulla ottaa mukaan.

Loppu hyvin ja muut myös. Nyt nautitsen aamupuuron jalat oman pöydän alla, eikä enää työpöydällä kannettavan kupeessa. Siis aamiainen työpöydällä, ei jalat... On mukava ajatella, että seinään porattavat voivat vielä odotella, samoin valaisimien siirrot. Saunomista harjoitan joka toinen päivä ja sitä rataa.

Ja, oma tupa oma lupa.