Mokkula pelasti hurraa...

... kuunkauden pimennolta! Onhan tämä hiukan hidas, sillä asuinympäristöni ei ole DNA:n punaista aluetta. Ehkä joskus tulee olemaan, ja kyllähän tämä todella on parempi vaihtoehto kuin käydä kirjastossa, tuulessa ja tuiskussa, rännässä ja räimeessä.

Kämppä on pääosin kalustettu; vietin mielenkiintoisen lauantain Ikeassa, josta olin valmiiksi netistä katsonut tarvitsemani. Yllätysyllätys, varaamani kuljetus petti, jolloin otin härkää sarvista ja pakua ratista ja hoidin homman kotiin. Näin siksi, että olin varannut vähän matkan päästä ruokapöydän tuoleineen, jotka oli tarkoitus samalla reissulla ottaa mukaan.

Loppu hyvin ja muut myös. Nyt nautitsen aamupuuron jalat oman pöydän alla, eikä enää työpöydällä kannettavan kupeessa. Siis aamiainen työpöydällä, ei jalat... On mukava ajatella, että seinään porattavat voivat vielä odotella, samoin valaisimien siirrot. Saunomista harjoitan joka toinen päivä ja sitä rataa.

Ja, oma tupa oma lupa.