Epätodellista

... ja sairausloman aluksi. Edellinen päivitys kertoi tt-hoitsulla käynnistä. Tuli käytyä, ja hänpä lähetti saman tien tt-lääkärille. Joka taasen kirjoitti uudet unitropit, sekä passitti saikulle lokakuun puoliväliin asti. Kyllä hirvitti käydä esinaiselle tämä kertomassa... Esinainen tavanomaisen myötäeläväinen, ja kehoitti kuntoutumaan sekä olemaan huolehtimatta aspan asioista...

No joo. Mitä jos sekä selkä että valvominen johtuvat työstressistä, kuten akulääkäri tänään jo ääneen ajatteli? Ettei selässäni todenteolla ole mitään vikaa kuten kaikki kokeetkin jo ovat osoittaneet? Olisinpa onnellinen jos näin olisikin - ja melkein uskonkin. Nimittäin: onhan useassa bloggauksessani käsitelty nimenomaan tätä aihetta, työn hektisyyttä yms.

Selän lihakset alkavat (kuulemma) pikkuhiljaa pehmitä tämänpäiväisen 4. akukerran jälkeen, kertoi tri. Istuminen jomottaa yhä, ja nimenomaan kun istahtaa autoon... Autolla ajaminen itsessään on kylmä rinki p:ssä ajamista tämän väsytokkuran vuoksi. Jokaista lähtöä mielellään estelisi, eikä lähtisi lainkaan jos mahdollista. Hoidot ovat kuitenkin 25 - 30 km:n päässä, eikä julkista ole, joten auton rattiin vain.

Nyt kuitenkin kasvimaalle, maankääntö alkaa olla puolessa ja talvi voi sitten jo tulla (ei nyt vielä), ja ehkä jopa rankoja pätkimään. Huomiseksi ehkä Hyvinkäälle tätöstä katsomaan, ja illaksi ystäväni armaan luokse :)

Tämä viikko jäljellä. Ei tosiaan tarvitse harmitella kotimaahan jäämistään: rahaa on palanut sen verran terveydentilan hoitoon, että sillä määrällä olisi saanut joko keskiverto 2 vk loman tai sitten luksus 1 vk loman missä tahansa normilomakohteessa. Sitä paitsi: mikäli valvominen olisi jatkunut leveyspiirin vaihtumisesta huolimatta, ei lähtö olisi ollut mielekästäkään.

Torstaina väsyin siis unilääkkeenkin tehottomuuteen ja marssin luontaistuotekauppaan. Sieltä saaduilla tropeilla tuli apu pe-yöhön eli katkounta kyllä, mutta laadukasta. Perjantainen akupunktiossa käynti toimi myös, mut tri iski unineulan päälakeeni - en ehtinyt asiaan vaikuttaa. Niinpä: seuraava yö meni valvoen ja vasta klo 5 jälkeen nukahtaen... Sama toistui la-su, nukahdus vasta klo 5-6.

Fiilis oli aika seinästä revityn oloinen kun läksin la naapurikuntaan ystäväni luo. Suosiolla jätettiin tansseihin lähtö, ja vietettiin koti-ilta saunoen ja tanssia kevyesti treenaten. Yö kului kuten edellä... Sunnuntaina myöhäiset aamutoimet, puolentoista tunnin koiralenkitys, olemista, ruokailua... Seiskalta kotiinlähtö silmät karvastellen ja pää pöllyisenä väsystä. Mökkeröiselle tultua kannettava kassiin, ja matkan jatkaminen juniorin luo; hänellä oli netti jumissa ja koulutehtäviä tekemättä. Muutama sukkapuikollinen, luontaistropit ja vierashuoneeseen uinumaan.

Luullakseni puoliltaöin nukahtamisen jälkeen muutama katko - mutta oikea herääminen vasta kasilta. Miltei täysinukuttu yö!!!

Tällä viikolla ohjelmassa 3 x akutus selkään, tt-hoitsulla käynti, ja istumaan opettelua uudella Humantool -istuimellani.

Nih, tuntui hiukan kolealta valvomishörhöisen yön jälkeen, ja pistin kynttilöitä palamaan tuohon näkösälle. Sen verran hämärää täällä mökkeröisessäni on, että valaisevatkin jonkin verran. Ulkona vuoroon sataa, vuoroon on miltei aurinkoista, mut koko ajan tuulee kuitenkin ja näyttää kylmältä? En ole vielä nokkaani ulos pistänyt... Kohta pistän ja lähden kylälle luontaistuotekauppaan melatoniinivalmistetta hakemaan. Kun ei nukkulääkkeestä ole avuksi.

Eilen otin napin ysiltä, ja pakolla menin nukkumaan 22.30 vaikkei nukuttanut - vaikka väsytti. Outo yhtälö. Sitä se on ollut nämä reilut 4 viikkoa: uuvuttaa ja väsyttää mahdottomasti - mutta ei nukuta?

Kävin kuntoutuspaikassa, ja käydyn keskustelun jälkeen varasin kaksi aku-aikaa. Aiemmat neulauskokemukset ovat pelkästään myönteisiä, ja siksi uskon, toivon ja luotan että tällä keinoin kramppaavat, syvällä olevat selän lihakset saadaan laukeamaan, ja sitten päästäisiin kivun aiheuttajaan käsiksi. Turhan kauan olen kramppia pitänyt, sillä ei olisi pitänyt luottaa tt-lääkäreiden ammattiosaamiseen ja yrittää käyttää kipulääkkeitä yms. ja heidän luovuttuaan kaikesta tutkimisesta jäinkin tyhjän päälle.

Myös jätin fysikaalisen hienosäätökuntosalin tauolle, ja maksoin itseni kipeäksi kun hoidin sen alta pois. Tähän liksaväliin kaikki on jo ylimääräistä menoerää.

Viime keväänä selkäkivun vuoksi keskeneräiseksi jäänyt sukkapari on terän neulomista valmis :) ja muuta ohjelmaa ei ainakaan tälle päivälle. ole.

_________________________
I have added cool emoticons to this message.
To see them go to http://x.exps.me?8f3c8c1f3f57d000d5ea8c9d5524bd97

_________________________
I have added cool emoticons to this message.
To see them go to http://x.exps.me?8f3c8c1f3f57d000d5ea8c9d5524bd97

Kaksi seuraavaa viikkoa vapaata työhelvetistä. Uskaltaako sinne palata? Ja, kun näin ajattelen, olisiko mahdollista että menettäisin paikkani - syystä tai toisesta? Vaikka työ on silkkaa orjantyötä, on se kuitenkin vakaa työpaikka joka saattaisi olla eläkevirka. Edelliset kaksi työnhakuvaihetta olivat niin raadollisia, ettei sitä prosessia enää hirviäisi aloittaa.

Nyt on ensin saatava yöunet tasapainoon. Neljän viikon yöunet on saamatta, ja se alkaa näkyä jo naamassakin: vanheneminen on alkanut. Kaipaan suunnattomasti yhtäjaksoisia, pitkiä uniani sekä päikkäreitä. Myös koetan saada ajan eräälle kuntoutusklinikalle josta on kuulunut paljon hyvää. Vielä käynnit nykyisellä fysikaalisellani sekä muutamien paperiasioiden hoidot vievät ekan viikon kokonaan.

Toiseksi viikoksi ei ole ohjelmaa - etelään ei ole mahdollista lennähtää - mut ehkä jotain ylimääräistä kivaa keksisi, tai maisemanvaihtoa. Ystäväni oli täällä la-su, ja melkein pyysi sinne viikolla. Ikävä kyllä hänellä on niin paljon kotiremppaa, etten kuvittelekaan meneväni sinne häiritsemään. Jos sitten ensi viikonloppuna. Ja onhan meidän vielä treenattava tanssia - täälläkin tanssittiin pienellä lattiapläntilläni, ja kivaa sekin oli.

Yes. Esinainen palasi omalta 3 viikon lomaltaan ja saatiin ensin kaksi viikkoani sopimaan 38 ja 39:ksi, loput kaksi viikkoa on vielä pohdittava [:)] Kun muillakin on pitämättömiä lomia niin ei ole aivan yksinkertaista. Hyvä näinkin, en pistä hanttiin. Kun vielä olisi ekstrarahaa jotta pääsisi mahdollisimman kauas kaikesta...

Niin kauas jonnekin, jossa on lämmintä (kuumaa?), aurinkoa ja yksinkertaista olla. Vaikka vain hulahameessa [;)] No ei nyt sentään. Enivei, tarttis saada reilu irtiotto tästä nykyarjesta. Pikalähtöhakuvahti siellä ja täällä, ehkä jokin tärppi osuu minunkin kukkarolleni. Näin lyhyellä varoitusajalla ei arvaa lähteä seikkailemaan vaikka se muuten mukavaa olisikin. Seikkailun aika on sitten paremmalla ajalla - ja terveydellä.

Viimeperjantaisen jälkeen (perjantai meni sumussa, lauantaiaamu mahd. loivassa hermoromiksessa) vkl meni ihan ok. Ystävä tuli lauantaina, ja perinteisen saunomisen jälkeen käännettiin paidat toisinpäin ja lähdettiin tanssimaan lähilavalle. Kolme ekaa tuntia meni korkkareissa, sitten oli vaihdettava tanssitossut - ja saatiin tunti lisäaikaa [:)] Kotiin palattua pienet viinit ja mukavaa jutustelua - ja vaikka aamulla oli tarkoitus nousta suht'aikaisin, olikin kello yllättäen yli kaksitoista kun havahduttiin. Meinasi pukata kiirettä... ei minulla mutta hänellä. Itse istuskelin portailla ja putsasin kesälomailleet huonekasvit sisäsiistiin kuntoon. Olivat näemmä viihtyneet ulkona.

_________________________
I have added cool emoticons to this message.
To see them go to http://x.exps.me?8f3c8c1f3f57d000d5ea8c9d5524bd97

... joka musertuu työn ja siitä aiheutuvan paineen alle. Pahoittelen: on pakko kirjata näitä kurjia asioita ylös, että saa ne pois päästään, sillä huomasin äsken, kriikuna-aroniahilloa tehdessäni, että kahden tunnin ajan päässä oli pyörinyt vain tämänpäiväiset tapahtumat töissä. Paitsi että pari viimeistä viikkoa on ollut järjettömän, jopa mielenvikaisen painostavaa työtä, tänään tuli ns. viimeinen niitti joka katkaisi kamelin selän. Vai olkiko se oli?

Asiakkaitamme ovat mmm. suurkeittiöt. Tänä syksynä tuli reilut sata lisää, ja heillä on homma hukassa sekä tilausohjelmat perseellään. Yksi tällainen tapaus kertoi kuormasta puuttuneen jotain, josta oli saanut tilausvahvistuksen, ja että miksi puuttui vaikka tilaus oli tehty ajoissa jnejne. Alustin tapausta sanomalla, että kun teidäntyyppisillä suurkeittiöillä on samat ruokalistat, niin joskus saattaa käydä etteivät varastot riitä kun kaikki tarvitsevat samaa samaksi päiväksi. Jatkoin puutesyyn selvittelyä vielä, että po. tuote on lisäksi sadosta riippuvainen - ja sitten ajattelin ääneen että nyt menee turhan filosofiseksi - ja sanoin välittäväni hänen tilanteensa myyntipuolelle. Asiakas ettei häntä kiinnosta syyt vaan hän haluaa tilaamansa. Puhelun jälkeen tsekkasin tilauksen: ei siellä ollut po. tuotetta! Koetin saman tien soittaa takaisin, mutta puhelin hälytti varattua (asiakas parkui ylemmilleni!). Spostasin asiakkaan tiedot myyjälle.

10 min kuluttua tuli vt esinaiselta tiedusteleva ryhmäviesti, kenellä tällainen asiakas on ollut hoidossaan. Totuudenmukaisesti vastasin samalla jakelulla olevani kyseinen hlö. Kohta pamahti vain minulle vastausviesti, jossa kerrottiin asiakkaan soittaneen avainasiakaspäälliköllemme, ja valittaneen saamastaan asiakaspalvelusta. Aa-päällikkö oli kuulemma tätä pahoitellut asiakkaalle. Lisäksi komensi vt esinainen minua asap hoitamaan tilausasian sekä samoin asap olemaan yhteydessä asiakkaaseen, joka oli klo xx pois lähdössä. Myös ohjeisti hän miten asiakkaita pitää kohdella vaikka olisi kiire tai stressi... Töideni vuoksi en ehtinyt saman tien ottaa asiaa käsiini, ja kun sen ehdin, huomasin myyjän jo tehneen tilauksen ja kellon olevan ohi asiakkaalle soittaakseni

Vastausviestissä kerroin tilauksen tehdyksi, mutta että muita syytöksiä en kommentoi spostitse, koska ne eivät olleet paikkansa pitäviä. Tämän viestin laitoin vielä meidän tytöillemme tiedoksi, jos asia tästä vielä etenee. (Minä vastustan!!! Vastustan esinaisen tapaa ilmoitella yksioikoisesti ilman että kuulee asianosaisia. Saa nähdä mitä seuraavaksi.)

Tämä ei tullut ihan sanatarkkaan kirjoitetuksi, sillä väsy on huikea eikä ajatus kulje. Töistä palattua yritin loiventaa väsymystä nukkumalla, mutta eihän uni tullut.

... fiilikset tuntuivat kaikilla olevan kellon tultua 15 ja porukan vähän kerrassaan kotiin lähtiessä. Siis sitä ei ymmärrä sellainen hlö, joka ei ole just ja tasan meidän työtämme meidän työnantajallamme ollut tekemässä! Muilla on ehdottomasti pidemmät pinnat ja parempi sietokyky kuin meikällä, joten päätellen heidän purkauksistaan määrittelen tilanteen olevan pahan. Aamusta iltaan kuuluu "ei ole totta, ei ole mahdollista, taasko...".

Saa nähdä, tuleeko mitään muutosta ja millä aikataululla. Oma esinaisemme on vielä tämän viikon lomalla, ja häntä tuuraava 'ylempi' esinainen ei ymmärrä meidän työnkuvaamme lainkaan - ihmettelee vain kun puhelut tipahtavat. Raporteissa sitten lukee että "miksi!!!". Sitä on melko kädetön, eikä hyväätarkoittavien neuvot tai ohjeet toimi tässä tilanteessa. Ellei sitten järkätä ulosmarssia - joka taas tuntuu ylireagoinnilta.

Hienosäätösali tuntui ihan kivalta päivän päätökseltä. Bongasin sieltä itselleni uudenmallisen työtuolin, jonka googletin ja pyysin lisätietoa. Tuntui tosi hyvältä ahterin alla, ja vapautti selkää liikkumaan, samoin tukirakenteita. Jos oli lainkaan sama tuoli jonka löysin, maksaa muutamankin satasen. Siinäpä nähdään paljonko satsauksen arvoinen olen :) No, sainhan heti kättelyssä Rollermousenkin, ja nyt niitä on joka toisella kollegalla.

Illalla soi Anna Puun kappale Riko minut http://youtu.be/eyMR93vR7Wk, jonka kuuntelin sanatarkkaan, ja miten kolahtikaan - onneksi jo menneessä aikamuodossa - eikä ihan noin ääritilassa.

Työpäivä, toinen, huomenna kolmas. Yhtä suttua jokainen. Hiukan lohduttaa se, että muilla työkavereilla on loivasti sama työahistus kuin itselläni. Töitä on liikaa, kaikkia ei ehdi hoitaa, ja sanomista tulee. Raporttien muodossa viimeistään. Kuka -kele keksi asiakaspalvelun puhelimitse??? Tänään taas useampaan kuin kertaalleen oli pidettävä hampaat yhdessä, ettei olisi tullut vastattua tyyliin "wtf, ei kuule yhtään kiinnosta" kun puhelimessa joku inisee että "meille tuli kuorma ja siitä puuttui...".

Juu tiedän. Asennetta olisi korjattava. "Muuta se mitä et voi hyväksyä, ja hyväksy se mitä et voi muuttaa". Eikä työnantajassa olekaan vikaa, ainoastaan työnkuvassa. Mutkumutku ei muilta osastoilta ole vapautunut paikkoja, tai, laskutuksessa kyllä, mutta kun sitä sitä ei hallitse pätkääkään niin tässä taas märisen. Ihanata: huomenna on keskiviikko, ja sit jo torstai ja perjantai...

Viime yön sain nukkua katkotta! Oli aika mahtava tunne huomata tämä aamulla. Väsy on vielä loivasti läsnä, mut jos malttaisi tänäänkin mennä petiin ajoissa, niin eiköhän nuo 8-9h unet ala pikapuoliin vaikuttaa? Selkäjomo on pysytellyt nippanappa sietokyvyn rajoilla, ja ehkä siihen on auttanut parit osastokävelyt ja pieni lenkki ruokatauolla. Muuhun ei oikein ole mahdollisuuksia. Eilen ja huomenna taas säätösalille. Säätösali on fysikaalisen oma pikku kuntosali, jossa tehdään pikkuisia liikkeitä pikkuisilla säädöillä. Kasvateteen korsettia. Hmm.

Miten onkaan, että ns. normielämänvaiheessa jutun aiheet saattavat rönsytä laidasta laitaan, mutta kun terveys prakaa, aihe jumittaa samaasamaasamaa... Niin nytkin. Huomaan viimeiset kuukaudet jumittaneeni vain tätä selkääni. Ymmärrän kyllä itse itseäni, sillä onhan asia 24/7 mielessä. Myös tämä merkintä keskittynee tämänhetkiseen selkä- ja terveystilanteeseen.

Kävin tänään vt-tt-lääkärillä, joka oli tuo mainitsemani sisätautierikoistunut. Ei kokenut mitään ahaa-elämystä ideastani mutta kirjoitti pyynnöstäni lähetteen labroihin, joissa sitten työpäivän päätteeksi kävinkin. Perimissäni kun on pari pahaa juttua, joihin itse suhtaudun tietyllä vakavuudella. Myös kerroin hänelle alkavani ajaa kipulääkettä alas, sillä menneen pariviikkoisen yöunet ovat olleet sellaista katkoa, että henkinen kantti alkaa kohta pettää.

Niinpä töistä kotiuduttuani otin reilun tunnin tajuttomuusunet, ja sen jälkeenkin makasin peiton lämpimässä pitkän aikaa, ihan vain nauttien täydellisestä levontunteesta. Tosin hioten ja selkää kuunnellen. Kipuhan siellä jo nosti päätään, se ihan selvästi nautti kun tiesi kohta pääsevänsä "niskan" päälle. On vain seurattava miten pahaksi uskallan kivun päästää, ennen kuin otan kipunapin taas kaapista.

Viikonloppu, ja huomenna tanssimaan? Toivonpa että mielialani tästä kirkastuu, enkä pilaa iltaa ystäväni kanssa.